Pala historiaa: Kynttilöiden vieminen haudoille vakiintui pyhäinpäivän perinteeksi sodan jälkeen

Tämä lauantai on jälleen pyhäinpäivä. Se on vaihtuva kirkkovuoden pyhäinpäivä, jota vietetään nykyisin lokakuun lopun ja marraskuun alun välisenä aikana. 

Pyhäinpäivä on vainajien muistopäivä. Useat kynttilät valaisevat hautausmaat, sillä pyhäinpäivään kuuluu perinteenä kynttilöiden laskeminen poisnukkuneiden omaisten haudoille. Myös seppeleitä tai yksittäisiä kukkia on ollut tapana asetella haudoille.

Kirkossakäynti lisääntyy pyhäinpäivänä, jolloin seurakunnissa pidetään edellisen pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntalaisten muistohetkiä. Oulun tuomiokirkossa on pyhäinpäivänä myös pappisvihkimys, mikä on Oulun hiippakunnan perinne.

Vainajia lepyteltiin kekrinä

Pyhäinpäivä on kristillinen juhlapäivä, mutta monissa kulttuureissa on vaalittu vainajien muistoa. Suomessa juhlittiin syksyisin jo silloin, kun kristinusko ei ollut vielä vakiintunut. Tämä juhla oli kekri, joka oli tärkeä juhlapäivä maatalousyhteisössä. Sillä on ollut monta merkitystä.

Kekrin perinteisiin kuului kristinuskon vaikutuksesta vainajien henkien lepyttely. Esi-isien ja muiden vainajien näkymättömille hengille katettiin ruoka pöytään ja lämmitettiin sauna kekrin aattoiltana. Talonväen täytyi odottaa sillä välin, kun henkien uskottiin kylpevän ja syövän. Kekri oli myös vanha sadonkorjuujuhla, jolla juhlittiin työvuoden päättymistä.

Kristillinen pyhäinpäivä juontaa juurensa marraskuun alussa vietetystä kaikkien pyhien päivästä, joka oli kristittyjen marttyyrien muistopäivä. Tämän rinnalla ryhdyttiin viettämään myös kaikkien uskovien vainajien muistopäivää. Kun kristillistä vainajien muistopäivää vietettiin loppusyksyn aikana, pakanallista juhlaa vietettiin samaan aikaan. Siitä syystä kekri yhdistyi pyhäinpäivään.

Kukkia haudoille pyhäinmiestenpäivänä

Ruotsiin kuulunut roomalaiskatolinen Suomi muuttui reformaation myötä luterilaiseksi 1500-luvulla. Kirkkovuoden pyhäpäivien lukumäärää vähennettiin Ruotsin kuningas Juhana III:n vahvistamassa vuoden 1571 kirkkojärjestyksessä. Pyhäinmiestenpäivä oli mikkelinpäivän jälkeen seuraava kirkkovuoden pyhäpäivä. Jumalanpalveluksiin osallistuminen oli tuolloin seurakuntalaisten velvollisuus.

Pyhäinmiestenpäivää vietettiin aluksi sekä Ruotsissa että Suomessa aina 1. marraskuuta, joten se saattoi osua arkipäivälle. Päivä siirrettiin 1770-luvulla toteutetussa kalenteriuudistuksessa marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin. Eri kirkoissa pidettiin sekä päiväsaarnoja että iltasaarnoja pyhäinmiestenpäivinä.

Nykyisin yleinen tapa viedä muistokynttilöitä omaisten haudoille yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Aikaisemmin oli tapana viedä kukkia haudoille pyhäinmiestenpäivänä. Vuonna 1955 pyhäinmiestenpäivän ajankohdaksi  määriteltiin lokakuun 30. päivän ja marraskuun 6. päivän välinen lauantai. Päivän nimi muuttui nykyiseen muotoon eli pyhäinpäiväksi vuonna 1967.