Hiukkavaara tutuksi, osa 4: Taitavat maalaajat luovat posliiniteoksia kasarmin kerhohuoneessa

Sirkka Aholan teos on käynyt kertaalleen polttouunissa ja nyt on värisävyjen vahvistamisen aika. Kuvat: Henna Saarenketo

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Henna Maria Saarenketo

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Kepeä puheensorina täyttää Pohjois-Pohjanmaan posliinimaalaajat ry:n kerhotilan vanhan Hiukkavaaran kasarmilla. Entiseen varuskunnan kenttäkeittiöiden pesutilaan on remontoitu kodikas kahvitteluhuone sekä maalauspaja, johon innokkaat taiteilijat kokoontuvat viikoittain yhteisen harrastuksen äärelle. Näin on toimittu jo vuodesta 1996, jolloin yhdistys sai alkunsa.

”Meitä oli aikanaan Ristijärven kurssilla paljon porukkaa Oulun seudulta, ja siellä heräsi idea, että pitäisi laittaa Oulussa oma toiminta käyntiin. Meitä oli alussa iso porukka, noin 160 henkilöä, ja saimme oman kerhotilakin Karjasillan alueelta. Siellä järjestettiin paljon kursseja. Hiukkavaaraan olemme siirtyneet vuonna 2014”, yhdistyksen puheenjohtaja Maarit Laitinen muistelee.

Mukava yhteisö ja oman kädenjäljen näkyminen teoksissa ovat Maarit Laitiselle tärkeitä syitä jatkaa maalausta vuodesta toiseen.

Maalaus vei maailmalle

Posliininmaalauksen juuret ulottuvat Kiinaan, josta kauniit esineet ovat kulkeutuneet eri maihin silkkitietä pitkin kauppamatkaajien laatikoissa. Euroopan ensimmäinen posliinitehdas rakentui 1800-luvun puolivälissä Saksaan, Meissenin kaupunkiin, jossa astioiden valmistus oli aluksi tarkkaan varjeltu salaisuus. Tehtaan kemistejä pidettiin vankeina, kunnes osa heistä onnistui pakenemaan ja viemään taidon mukanaan muualle Eurooppaan. Suomeen maalaaminen rantautui 1900-luvun alussa Helsingin hienostorouvien ajanvietteeksi.

”Kurssimatkat ja retket ovat kuuluneet aina yhdistyksen toimintaan. Olemme reissanneet yhdessä ympäri Suomea osallistuen erilaisille maalauskursseille, mutta kyllä bussimatka Meissenin tehtaalle oli ikimuistoinen. Siellä oli mukana ihmisiä eri puolelta Suomea ja heti, kun uusi ihminen astui bussiin, hänet otettiin ilolla vastaan. Posliininmaalaajat ovat samanhenkistä porukkaa, joten on helppo tulla toimeen”, Sirkka Ahola tuumaa.

Irja Toppisen käsissä ovat syntyneet kauniit tarjoiluastiat sekä herkkä lammastaulu, jota täytyi työstämisvaiheessa käyttää uunissa useamman kerran.

Uniikit esineet omaan kotiin ja lahjaksi

Euroopassa posliiniesineet päätyivät ensimmäisenä astioiksi ruhtinaiden ruokapöytiin sekä sisustuselementeiksi ja koruiksi. Useilla hallitsijoilla oli omat värit, jotka kertoivat korkeasta asemasta, ja värisävyjen käyttö muuhun tarkoitukseen ei ollut suotavaa. Näin on syntynyt uniikkeja astiastoja, jotka ovat nykyään osa arvokasta kulttuuriperintöä.

Suomessa posliinimaalaus nousi suureen suosioon 1980- luvulla, jolloin kurssit täyttyivät niin nopeasti, että ilmoittautumista mentiin odottamaan ajoissa, termospullot kainalossa. Kestävät ja yksilölliset astiat viehättivät herkkyydellään ja käsityötaidon arvostus kasvoi.

Sirkka-Liisa Marjakankaan perustama Posliini- ja lahja liike toimi Oulun keskustassa aina 2000- luvun alkuun saakka, jossa pidettiin näyttelyitä maalaustarvikemyynnin lisäksi. Yleinen kiinnostus harrastusta kohtaan on kuitenkin vuosien saatossa hiipunut ja uusia, aktiivisia maalaajia kaivattaisiin.

”Nykypäivässä on semmoinen ongelma, että kaikki pitäisi valmistua nopeasti. Posliinin käsittely on kärsivällisen ihmisen puuhaa. Kuvaa työstetään kerros kerrokselta, välillä polttouunissa käyttäen. Lopputuloksena saa kuitenkin täysin omanlaisensa esineen, jollaista ei kaupoista löydy. Niillä saa loihdittua yksilöllistä ilmettä sisutukseen ja lahjan saajalle räätälöidyn tuotteen”, pitkäaikainen harrastaja Irja Toppinen toteaa.

”Moni ei tiedä, että tässä maalaustyylissä ei tarvitse omata entuudestaan piirustus- tai maalaustaitoa. Tekniikka on omanlaisensa ja se opitaan tekemällä. Meillä on tapana jakaa keskenämme ohjeita ja vinkkejä, joilla pääsee eteenpäin. Mikäli joku haluaa tulla mukaan maalaamaan, täältä löytyvät kaikki tarvittavat välineet ja jokainen autetaan alkuun. Ei tarvitse erikseen odotella kurssin alkua, vaan mukaan voi tulla milloin vain”, Laitinen rohkaisee.

Raili Sernola on maalannut iloisen taulun joululahjaksi tärkeälle ihmiselle.

Yhteistä tekemistä ja ystävyyttä

Houkutteleva kahvin ja leivonnaisten tuoksu leijailee työtilaan. On aika pitää taukoa, vaihtaa kuulumisia ja nauttia pöydän antimista, joita on tällä kertaa tuotukin useaa sorttia.

”Vuosien varrella olemme tulleet tutuiksi. Yhdessä on päätetty, että politiikka ja uskonto jätetään kerhontilan ulkopuolelle, eikä meillä koskaan ole riitoja ollutkaan, mikä saattaa olla aika harvinaista, kun naisten kesken touhutaan”, naurahtaa Ahola.

”Puoliso luuli joskus, että me vain juorutaan kaiket illat, mutta usein täällä on ihan hiljaista, kun kaikki keskittyvät maalaamiseen. Sekin on mukavaa rauhoittumista. On ne puolisot kyllä saaneet tähän toimintaan osallistuakin kaikenlaisen remontoinnin ja kuljetuksen kanssa”, tuumii Toppinen.

”Hyvällä porukalla on mukava järjestää näyttelyitä ja kursseja sekä reissata ympäriinsä. Kun olin vielä työelämässä, mietin, kuinka onnekasta on olla harrastus, jossa tapaa ihmisiä ja johon on aina mukava mennä. Aikuisena uusien ystävyyssuhteiden luominen ei ole kovin helppoa, mutta harrastuksen kautta se käy kuin itsestään”, Laitinen toteaa.

Pohjois-Pohjanmaan Posliinimaalaajat ry:n ryhmä kokoontuu keskiviikkoisin klo 14.30-18.30 osoitteessa Hiukanpiha 9. Uudet maalaajat ovat tervetulleita mukaan. Yhteydenotot Maarit Laitinen 040 5095048

Lue myös