Kaikki synnit -ykköskausi jätti Oulun seudulle yli miljoona euroa
Osaava eläintenohjaaja on tuotannolle painonsa arvoinen kultaa. Tapani Launonen on tehnyt töitä eläinten ja elokuvaihmisten kanssa jo 20 vuotta. Kuvaaja: Minna Mäki-Heikkilä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Ulkokuvaukset, eläimet ja lapset – ne tuovat aina riskejä”, sanoo Matila Röhr Productions Oy:n tuottaja Ilkka Matila hevostilan pihalla Pikkaralassa. Ympärillä pyörii monikymmenpäinen tuotantoporukka ja näyttelijä Matti Ristinen mumisee repliikkiään.
Ristinen on kotoisin Kärsämäeltä, joten kovin paljon hänen ei ole Oulun murretta tarvinnut opetella.
”Tietysti se on tuolla etelässä asuessa unohtunut, mutta äkkiä se myös palautuu”, hän jatkaa.
Ohjaaja Mika Ronkaisen ja Merja Aakon käsikirjoittaman rikossarja Kaikki synnit ensimmäinen tuotantokausi kuvattiin pari vuotta sitten Oulun seudulla ja nyt on meneillään jo toinen kausi. Kolmatta suunnitellaan.
”Missä muualla tätä voisi kuvata kuin täällä? Varjakka on kuvitteellinen kunta Pohjois-Pohjanmaalla, eli luonnollisesti täällä kaikki näyttää siltä miltä pitää”, sanoo Ronkainen.
Hän on lähtöjään Haapavedeltä, mutta on asunut pitkään Oulussa.
”Jos me tämän seudun asukkaat emme kerro tämän alueen asioista niin kukas sitten”, hän kysyy.
Miljoona euroa seutukuntaan
Sarjan esitysoikeudet on myyty yli 30:een maahan. Oululainen maisema tulee siis todella laajalle katsojakunnalle tutuksi.
Suoratoistopalvelujen suosio on nostanut sarjojen ja elokuvien kysynnän yli tarjonnan. Jo nyt MRP neuvottelee Kaikki synnit -trilogian viimeisen osan tekemisestä.
”Kaikki synnit kiinnostaa erityisesti ulkomailla, tässä seudussa on jotakin eksoottista, mikä heihin vetoaa. Ja samalla maiseman tuntemattomuus ja neitseellisyys”, pohtii Ilkka Matila.
”Ykköskausi jätti tänne alueelle noin miljoona euroa. Lisäksi vielä siihen kerrannaisvaikutukset”, hän kertoo.
”Oulu on kuvauspaikkana erittäin hyvä; sopivan kokoinen, yhteydet ovat joka paikkaan lyhyet, tiet kunnossa ja kaikki infra toimii. Eli täällä on kaikki suuren kaupungin hyödyt, ilman haittoja”.
Lisäksi Matila kehuu valoa.
”Ykköskaudella pystyimme tekemään kesällä myös yökuvauksia, se voi olla kustannustehokastakin.”
Jatkuvuus tärkeää
Tuotantoyhtiön kannalta jatkuvuus on tärkeää. Esimerkiksi MRP tekee yhteistyötä Oulun kaupungin BusinessOulun kanssa.
”Meillä on tärkeää tehdä pitkälle kantavia suunnitelmia, siksi toivoisimme sitä myös yhteistyökumppaneilta”, sanoo Matila.
Toinen epävarmuustekijä liittyy ammattitaitoisen audiovisuaalisen työvoiman saatavuuteen. Siihenkin MRP toi oman ratkaisunsa.
”Järjestimme Oulussa viime syksynä elokuva-alan täsmäkoulutusta yhdessä ELY:n ja PAVA:n eli Pohjoisen audiovisuaaliset ammattilaiset ryn kanssa. Heistä olemme nyt tässä kakkoskaudessa työllistäneet 20”, kertoo Ilkka Matila.
Kuvauksissa on silti oltava hieman onneakin mukana. Tämän talven heikko lumitilanne on aiheuttanut harmaita hiuksia.
”Tilanne oli jo lähellä katastrofia. Olimme suunnitelleet ulkokuvaukset ensimmäiseksi, mutta alkutalven leutojen kelien takia, jouduimme vaihtamaan sisäkuvaukset ensimmäiseksi. Eli epookkimaiset lavasteet piti saada pikapika valmiiksi. Nyt olemme joutuneet kuvailemaan vuorotellen sisällä ja ulkona. Lisäksi otamme ilmakuvia uusiksi”, Matila kertoo.
”Aina kun kuvauksissa mukana on lapsia, ulkokuvauksia tai eläimiä, niin kaikkeen saa varautua”.
Sinä ja sun hevoset!
Ammattitaitoinen eläintenohjaaja on siis painonsa arvoinen kultaa. Tappo, Tapani Launonen, ei edes itse muista lukumäärää, monessako tuotannossa hän on eläinten kanssa ollut mukana.
”Niitä on kymmeniä, aloitin vuonna 2000 Raimo O. Niemen Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -lyhytelokuvasta Haukiputaalla.”
”…korppeja, kalkkunoita, kyyhkyjä eli parikymmentä lintulajia, kissoja, koiria, lehmiä, lampaita, susia, poroja, liskoja, heinäsirkkoja, pässejä, vuohia, kaneja, jäniksiä, rottia…”, hän luettelee.
Kaikki synnit kakkostuotanto-osassa Launosen ohjattavana on etanoita ja hevosia, ykkösosassa oli lehmiä. Hevosmies hän on ollut aina, jo 7-vuotiaana pikkupoikana hän vilahti aamutuimaan siivomaan karsinoita.
”Silloin tajusin, että jos eläintä kohtelee oikeudenmukaisesti, niin sitä saa yleensä takaisin. Ja näin aikuisiällä olen nähnyt, miten ihmiset eivät ymmärrä eläimiä, joka on sääli”, hän kertoo.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla
Launonen kiittelee Kaikki synnit käsikirjoittajia luottamuksesta.
”Mika ja Merja tuntevat minut, joten he uskaltavat kirjoittaa käsikirjoitukseen eläinkohtauksia. Tässä sarjassa on vielä suhteellisen vaativia kohtauksia”, Launonen kiittelee.
Tapon ammattitaidossa yhdistyy kaksi ydinasiaa; ymmärrys eläimiin ja elokuvan tekemiseen. Hän itse valmistui vuonna 2000 medianomiksi.
”En minä sitä itse heti tajunnut, että nämä kaksi asiaa voisi yhdistää. Ihmiset ulkopuolelta sen näkivät, ja palaset loksahtivat paikoilleen.”
Kukkapurkkirekvisiitta on historiaa
Helmikuisena kuvauspäivänä Pikkaralan Vasankankaalla Tapon ohjattavana on seitsemän hevosta Turkan Ratsurinteeltä.
”Oulussa on paljon hevosia ja hevostiloja. Tässä tapauksessa halusin löytää valmiin lauman, jonka ei enää tarvitse selvitellä hierarkiaansa kuvauspaikalla. Ja on erittäin tärkeää, että eläimen omistaja on mukana, hänellä on tuntemus eläimiinsä”, hän kertoo.
Kyseisessä kohtauksessa puu kaatuu ja lauma vauhkoontuu. Oikeasti puunkaatuminen leikataan jälkeenpäin ja lauma ajettiin liikkeelle huudoin ja ohjauksin – useita kertoja.
”Se täytyy muistaa, että samoin kuin jokaisesta ihmisestä ei ole näyttelijäksi, ei jokaisesta eläimestäkään ole: esimerkiksi hyvin harvoista kissoista löytyy niitä yksilöitä, jotka haluavat tulla ohjatuksi.”
”Muistan myös erään tuotannon, jossa kuvauksiin tarvittiin paikallaan seisova poro. Poromies toi paikalle parhaan kilpaporonsa, joka ei pysynyt paikoillaan sekuntiakaan”, Tappo nauraa.
Eläinten ohjaaminen on muuttunut myös ammattimaisemmaksi.
”Niitä uskalletaan kirjoittaa rohkeammin käsikirjoitukseen, eivätkä ne enää ole pelkkiä kukkapurkkirekvisiittoja”, Launonen toteaa.
