Työllisyysfoorumissa luotiin varovaista uskoa tulevaisuuteen
Taloustieteilijä Mika Malirannan mukaan on virheellinen käsitys, että kansantalouden ongelmat johtuisivat siitä, että Suomessa tehdään liian vähän töitä. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaaliseen mediaan
Noin 250 työllisyyden asiantuntijaa ja päättäjää eri puolelta Suomea on kokoontunut Ouluun valtakunnalliseen työllisyysfoorumiin. Tapahtumassa vierailleen taloustieteilijä Mika Malirannan mukaan kansantaloudessa on näkyvissä positiivista kehitystä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, vaikka työllisyyden hoidossa askelmerkit eivät ole osuneet optimaalisesti.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi työllisyysfoorumin teemana on tänä vuonna työllisyyden kulttuuri-ilmastonmuutos. Tapahtumassa on mukana kuntien ja työllisyysalueiden johtoa, työllisyys- ja elinkeinopalveluiden toimijoita sekä asiantuntijoita muun muassa koulutusorganisaatioista.
Kaksipäiväisen foorumin keskustelua oli keskiviikkona alustamassa muiden muassa taloustieteilijä, tutkimuslaitos Laboren johtaja ja Turun yliopiston professori Mika Maliranta, joka teki katsauksen siihen, miltä Suomen talous ja työllisyys näyttävät juuri nyt.
”Tässä on vähän sama asia kuin suunnistuksessa: kannattaa vähän katsoa varpaisiin, ettei kompastu kantoihin, mutta on myös järkevää katsoa kauas eteenpäin, jottei eksy”, Maliranta totesi viitaten lyhyen ja pitkän aikavälin talousnäkymiin.
”Molemmissa näyttää nyt ihan hyvältä”, hän tiivisti ydinviestinsä.
Maliranta myönsi, että tutkimuslaitosten voi väittää sanoneen näin jo kolmen vuoden ajan ja ennustaneen kasvun alkavan, vaikka laskusuhdanne on pysynyt sitkeänä.
”Viennin menestys on aika keskeinen osa tässä, ja nyt on sellaisia trendejä, jotka antavat aihetta uskoa, että tällä kertaa se ihan oikeasti lähtee kasvamaan ja laskusuhdanteesta ollaan nousemassa”, Maliranta vakuutti. Jopa pitkään alamaissa ollut rakentaminen on elpymässä muun muassa datakeskusten myötä.
Luottamuksessa jyrkät erot
Maliranta huomautti, että talous on varsinkin lyhyellä aikavälillä kuluttajavetoista. Jos ollaan laajasti säästölinjalla ja varaudutaan pahan päivän varalle, se voi heijastua nopeasti esimerkiksi yksityisen sektorin työllisyyteen.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana kuluttajien luottamuksessa talouskehitykseen on ollut jyrkkä ero verrattaessa tuloluokkien ylintä ja alinta neljännestä: hyvätuloisimmat ovat melko optimistisia, pienituloisimpien tuloneljänneksessä taas luottamus tulevaisuuteen on Malirannan mukaan alhaisempi kuin koskaan, vieläpä isolla marginaalilla.
”Ero ylimmän ja alimman tuloneljänneksen välillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut lähellekään näin korkea.”
Malirannan mukaan tämä on asia, joka on vaikea välttää tilanteessa, jossa julkinen talous on erittäin mittavien sopeuttamistoimien edessä. Erityisen huolestuttavana hän pitää nuorten ikäluokkien talousodotusten heikkenemistä. Ne joutuvat tekemään elämäänsä koskevia suuria valintoja ”pelkotilanteessa”, mikä ei ole optimaalista.
”Mutta tämä ei ole suomalainen ilmiö, vaan toistuu todella monessa maassa Euroopassa.”
”Askel ei osunut”
Malirannan mukaan Suomen työllisyystilanne on parempi kuin julkisuudessa voi näyttää, jos asiaa tarkastellaan tehtyjen työtuntien perusteella. Hän pitää olennaisena työllisyysmittarina nimenomaan tehtyjä työtunteja suhteutettuna työikäiseen, 20–69-vuotiaaseen väestönosaan, koska siinä otetaan huomioon osa-aikaisen työn vaikutukset.
Tämä mittari on Malirannan mukaan aikaisemmin ennustanut hyvin työttömyysasteen kehitystä, mutta tilanne on muuttunut vuoden 2022 jälkeen.
”Jos vanha säännönmukaisuus tehtyjen työtuntien ja työttömyyden välillä olisi voimassa, työttömyysaste ei olisi nyt kymmenessä prosentissa, vaan se olisi noin seitsemän prosenttia.”
Mika Malirannan mukaan erot kuluttajaluottamuksessa ovat historiallisen suuren ylimpien ja alimpien tuloluokkien välillä.
Malirannan mukaan yleensä laskusuhdanteen aikana ja kilpailun työpaikoista kiristyessä osa potentiaalista työnhakijoista luovuttaa työnhaun ja siirtyy esimerkiksi opiskelemaan. Nyt on käynyt toisin: työmarkkinoille on tullut nettomääräisesti enemmän työikäisiä ihmisiä kuin työvoimasta on poistunut. Se johtuu osittain työvoimapoliittisista linjauksista.
”Ne ovat täysin perusteltuja kansantaloudellisesti tilanteessa, jossa julkinen talouden tila on niin surkea kuin se on, mutta tässä tapauksessa askel ei niin sanotusti sattunut kohdalleen, vaan osui suhdannepoliittisesti todella huonoon paikkaan”, Maliranta arvioi.
”Tässä ikään kuin kannustetaan rampaa aasia – siis hakemaan paikkoja, joita ei ole. Se on työnantajien kiusaamista, joka nyt on kiusoista pienempi, kun hakemuksia tulee aikamoinen määrä. Isompi kysymys on se, että iso osa ihmisistä todella haluaa saada töitä, mutta joutuu huomaamaan, että se on todella, todella vaikeata – vaikka tietysti työmarkkinat vaihtelevat tosi paljon.”
Malirannan mukaan on virheellinen myytti, että Suomen kansantalouden ongelmat johtuisivat siitä, että meillä tehdään vähän töitä. Ruotsin ja Tanskan kaltaisten luotettavien verrokkimaiden rinnalla suomalaisten työikäisten tekemät työtunnit kestävät Malirannan mukaan hyvin vertailun. Huolta olisi hänen mielestään syytä kantaa pikemminkin kustannuskilpailukyvyn kaltaisista asioista.