Sirpa Tarkkinen: Upeassa utopiassa tekoäly vie ja tuo ainutlaatuisuuteni

Vuodesta 1975 alkaen ihmisten älykkyys ei ole enää noussut verrattuna aikaisimpiin sukupolviin kuten aiemmin oli tapana tapahtua. Siltä osin kehitys ei siis kehity eikä ihmiskunta jalostu.

Syy on kuulemma teknologia. Se on tehnyt meistä aiempaa laiskempia ja nöyriä googlettajia. Sairauksien diagnosoitiin ammattilainen käyttää hakukonetta, lääkärille jää tuloksesta viestiminen, mutta ei edes tunneälyn takia. Sitäkin löytyy tekoälyltä. Sen sijaan eettistä tunneälyä ei tiettävästi ole olemassa.

Vuonna 2025 vähintään 90 prosenttia internetin sisällöstä on tehty tekoälyllä, siis kahden vuoden päästä. Näin kertoi tekoälyasiantuntija ja tekoäly-yrittäjä Mikko Alasaarela kesäkuussa alan tilaisuudessa.

Ainoa mitä meille kuulemma jää on henkilökohtaiset lapsuuskokemukset. Niitä ei voi tekoäly vielä tuottaa.

Raskaimmat äänenpainot ja pimeimmät huolet ovat tekoälykeskusteluissa tietysti liittyneet talouteen eli palkkatyön kohtaloon ja luonnollisen henkilön osaan siinä. Luovan alan työntekijää kuten jotakin ammattikirjoittajaa tai -valokuvaajaa työpaikan menetys kolhaisisi kovimmin.

Näinhän siinä käy, että ei se oma käden jälki sitten ollutkaan niin kovin omaperäisen korvaamatonta. Toisaalta ainutlaatuisuus onkin luovilla aloilla ollut aina suhteellista ja epämääräisesti määriteltävissä. Toiset äänet väittävät, että vain yksinkertaiset työtehtävät jättävät meidät. Hähmäisessa tulevaisuudessa operoimme analysoijina, taustoittajina ja kehittäjinä. Upea utopia!

Työntekijän huolessa ei ole mitään uutista pohjoisen auringon alla. Tähänkään mennessä kukaan ei ole ollut työpaikallaan korvaamaton, enemmän se korvaamattomuus realisoituu kotiolosuhteissa. Tämän toisaalta vapauttavankin tiedon kun sisäistää tarpeeksi varhain ei tarvitse eläkekahveilla harmitella: kannattiko sille työelämälle sittenkään myydä kaikki lähisukulaisensa ja lempi-ihokkaansa? Näin siis siinä tapauksessa, että on sattumalta saanut pitää työpaikkansa eläkekahveille asti.

Tekoälyn käyttöönotto ei kuitenkaan poista työnantajan lakisääteistä velvollisuutta huolehtia työntekijöidensä hyvinvoinnista. Tekoälykin on nimittäin osoittautunut inhimilliseksi: se tykkää kehumisesta ja tekee kehumalla parempaa tulosta.

Tekoälyä markkinoidaan myös yhteiskuntia mullistavana ja ihmisiä radikalisoivana kuten kävi Brasiliassa. Toiset äänet väittävät, että se ui elämäämme kuin aikoinaan saapui sähkö poistuvien sukupolvien peräkammareihin. Sopiikin siksi kysyä elämmekö juuri me poikkeuksellista muutosta? Vai elätämmekö povellamme tyypillisen omahyväistä poikkeuksellisuuden harhaa?

Nyt elämänsä kaunista ehtoopuolta viettävät vasta muutoksia ovatkin todistaneet: sähkön keksimisen jälkeen heidän ulottuvilleen tulivat radio, näköradio, videot, tietokoneet, internet ja vielä ovat ennättäneet käyttämään useita älypuhelinmallejakin. Me ja meitä tuoreempi sukupolvi siirtynee tekoälyelämään matalamman henkisen kynnyksen yli.

Kun tomu tästä tekoälyn älyttömästä alkukiihkosta laskeutuu maltillisesti maan pinnalle, robotiikka uinee arkeemme hajuttomana ja mauttomana, jopa helpottavana, kuin se sähkö. Minä jään unelmoimaan sellaisesta aidosti älykkäästä työelämästä, jossa rutiineja ei enää ole olemassa.

Siellä saan keskittyä siihen missä olen parhaimmillani eli ainutlaatuisuuteeni.