Turistina Oulussa: Antti Leikaksen Oulu on kaupanteon ja kulttuurin kaupunki
Franzénin puistoa vartioi runoilija Frans Mikael Franzénin patsas, ja Franzénin talon on rakennuttanut kauppaneuvos ja Oulun porvari Johan Franzén. Heidän edustamastaan kaupan ja kulttuurin perinnöstä Leikas ajattelee Oulun syntyneen. Kuva: Juuso Haarala
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Antti Leikas asuu perheensä kanssa Franzénin talossa. 1800-luvun alkupuolella valmistuneessa kotitalossa ja sen ympäristössä historia on vahvasti läsnä: talon on rakennuttanut kauppias Johan Franzén, ja viereisen puiston patsaaseen on ikuistettu runoilija Frans Mikael Franzén.
Nämä aihepiirit ovat lähellä Leikasta.
”Olen kirjailija, mutta ollut mukana yrityselämässä ja toiminut myös yritysjohdon tehtävissä. Miellän itseni vahvasti tuon saman kaupan ja kulttuurin perinnön kantajaksi”, hän sanoo.
Vaikka koti keskustassa onkin uusi juttu, Oulussa Leikas on asunut pian 30 vuotta. Ouluun toivat opinnot.
”Nuorena ihmisenä asuinpaikka on opiskelupaikka. Ei silloin niin mieti, mihin päätyy. Ei minullakaan ennen muuttoa ollut varsinaista mielikuvaa kaupungista.”
Teknologia-Oulun maine ja identiteetti kasvoi vasta myöhemmin 1990-luvulla.
”Se Oulu, johon saavuin, oli kauppiaiden ja kirjailijoiden Oulu.”
Isän identiteetti
”Yksi iso asia oululaisuudessa minulle on se, että olen perustanut täällä perheen”, Leikas kertoo.
Hän on kuusilapsisen perheen isä, jonka lapsista kaksi asuu vielä kotona.
”Kun vanhemmat lapset olivat pieniä, asuimme Kastellissa 15 vuotta. Nyt näiden nuorempien kanssa on huomannut, että myös keskusta on hyvä ympäristö lasten kasvattamiseen. Toisin kuin monissa isoissa kaupungeissa, täällä lapset voi laskea turvallisin mielin kaupunkiin hoitamaan asioita ja oppimaan sitä.”
Osittain isyydenkin myötä läheiseksi on tullut myös Hupisaarten alue. Erityisesti Leikasta kiehtoo vanhan kasvitieteellisen puutarhan alue, jonka puusto on näin pohjoiselle alueelle ällistyttävä. Siellä on paljon isoja, uljaita puita, jotka ovat kasvaneet niille vieraassa ympäristössä.
”Oulu on aina ollut kansainvälinen kaupunki, ja minusta on kiehtovaa ajatella, miten nuo puut sitä katselevat. Kansainvälisyys on tullut tänne, hiipunut ja taas noussut. Vanhat vieraspuulajit siellä maamerkkeinä, pohjoispohjalaiseen maahan juurensa lyöneinä”, hän kuvailee.
Leikas kertoo kunnioittaneensa puita ihan eri tavalla sen jälkeen, kun luki Peter Wohllebenin Puiden salattu elämä -kirjan.
”Ne ovat elävämpiä, kuin osaamme ajatella.”
Vuosi vuodelta läheisempi
Oulun kirjailijaseuran tilat sijaitsevat nykyisin Pikisaaressa, osana Kulttuurikiihdyttämöä. Myös Pikisaari viehättää Leikasta.
”Se on hurmaava suistoalueen saari, joka aika vasta oli vain vesiteiden varassa. Siellä on ihan oma yhteisönsä ja identiteettinsä – ainakin näin keskusta-asukkaan silmin.”
Hänestä tuntuu, että Oulu valuu lähemmäs vettä.
”Aiemmin merellisyys tuntui olevan kaukana, mutta nyt vesistö ja suisto ovat enemmän osa kaupunkia.”
Hänelle itselleen Oulu on tullut vuosi vuodelta läheisemmäksi.
”Täällä on panostettu kulttuuriin, ja myös kirjailijaseura on saanut jalansijaa. Aikoinaan minustakin tuntui, että on lähdettävä muualle, jos haluaa vaikka kirjailijana enemmän näkyvyyttä, mutta se on muuttunut”, Leikas kertoo.
”Jos miettii vaikka liike-elämän muutoksia ja Nokian alasajoa, niin onhan Oulussa ollut vaikeita aikoja. Mutta siitä kaikesta on selvitty, kliseisesti vahvempana. Näkyvillä on uusia reittejä.”
Oulu on kaupunki, jossa hän haluaa pysyä.
