Kaltio juhlistaa 75-vuotista taivaltaan seminaarein ja näyttelyin
Kaltion 75-vuotisjuhlalehden kannessa komeilee Pekka Agarthin tallentamana supersankaripainija Black Peider, joka osaltaan kertoo kulttuurilehden aihekirjon laajuudesta.
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kaltion päätoimittajana viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt Paavo J. Heinonen: Miltä lehden tulevaisuus näyttää?
”Valoisalta, kuten on tapana sanoa”, Heinonen vastaa.
”Kaltio, kuten taiteen ja kulttuurin tekeminen Pohjois-Suomessa yleisemminkin, tuntuu ammattimaistuvan koko ajan. Eri kulttuurin aloilta elantonsa saavia freelancereita on koko ajan enemmän, ainakin puoliammattilaisia teatteriryhmiä ja muita kulttuurialan osuuskuntia ja yrityksiä on syntynyt ja syntyy koko ajan lisää. Tekijöiden määrän kasvu myös monipuolistaa sisältöjä, niin lehdessä kuin kulttuurissakin”, hän jatkaa luottavaisena.
Ammattimaisuuden lisäksi Heinonen näkee sisällön monipuolistumisen ja aiheiden runsauden lisääntyneen viimeisten vuosien tai vuosikymmenien aikana.
”Ympäristötietoisuuden, ilmaston ja ekologian merkityksen kasvu on näkynyt pohjoisessa kulttuurissa hyvin vahvasti – taidemaailmahan toimii yleensä edelläkävijänä tällaisissa suurissa yhteiskunnallisissa trendeissä, niin tässäkin.”
Lempeyttä ja armoakin saa olla
Kulttuurilehden päätoimittajuus vaatii Heinosen mielestä kolmea perusasiaa. Pitää osata laskea, lukea ja kirjoittaa.
”Vaikka päätoimittajan työsopimus onkin osa-aikainen ja työnantajana rekisteröity yhdistys, työtapa on kuitenkin aika yrittäjämäistä. Tietyt hommat pitää tehdä tiettyyn aikaan. Toimin myös yhdistyksen taloudenhoitajana, eli laskutan ilmoitukset ja nykyään myös tilaukset, ja päätoimittajana valmistelen avustushakemukset Taikelle, Oulun siku-lautakunnalle ja muille mahdollisille rahoittajille – huolehdin siitä, että lehti pystyy maksamaan laskunsa ja avustajien palkkiot”, hän kertoo.
Mutta vakavasti ottaen, päätoimittajan on tietysti hyvä olla kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista ja osata kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa.
”Itse tykkään, että lempeyttä ja armoa saa myös olla, mutta en tiedä, ovatko ne sitten ”tärkeimpiä”. Tuskin tällaisen pienen kulttuurilehden vetäminen eroaa kaupallisten medioitten päätoimittajuudesta – kyllä siitä tekemisestä pitää nauttia ja tuotteeseensa uskoa, jotta minkäänlaista ”menestystä” voi saada”, Paavo Heinonen lisää.
Tyhjiö ei onneksi täyty koskaan
Nykyaikana puhutaan paljon printtimedian vaikeuksista ja olemassa olon oikeutuksista. Heinonen uskoo vakaasti, että Kaltion kaltaiselle erikoislehdelle on yhä tilausta.
”Uskon, että yleisesti ottaen ihmiset edelleen haluavat lukea Kaltionkin tarjoamia juttuja. Nykyaikana painettu, näyttävä kulttuurijulkaisu on myös arjen luksustuote, joka tuottaa mielihyvää olemalla samalla kaunis esine. Ja luksustuotteeksi Kaltio on erittäin edullinen, etenkin tilattuna, koska haluamme tämän arkea kaunistavan asian olevan kauniista asioista nauttivien saatavissa tulotasosta riippumatta”, päätoimittaja mainostaa.
Vielä yksi kysymys, Paavo J. Heinonen. Lehti perustettiin vuonna 1945 paikkaamaan ”ihmisyyden alennustilaa ja kulttuurityhjiötä”. Onko mikään muuttunut?
”On. Tyhjiötä on täytetty; mutta niin täyteen, että lisää ei enää mahtuisi, se ei onneksi koskaan tule. Alennustilan ihminen on onnistunut laajentamaan koko planeettamme ekosysteemiin, joten sen paikkaaminen on vielä pahasti kesken.”
Torstaina 29.10. Oulun pääkirjaston Pakkalan salissa paneudutaan kello 13–16 taiteen ja kulttuurin rooliin koulutuksessa ja tutkimuksessa. Valvegalleriassa (Hallituskatu 7) avataan kello 17 Melkein luonnontilassa – Kaltion juhlavuoden näyttely, jota kuraattori Kangasmaa sekä päätoimittaja Paavo J. Heinonen esittelevät e pe 30.10., ke 4.11. ja ke 11.11. kello 17.30–18.30. Näyttely on esillä 14.11.2020 asti.
