Hietasaaren alue muuttui syrjäisestä laidunmaasta Oulun kolmeksi kaupunginosaksi

Hietasaari tunnetaan etenkin Nallikarin uimarannasta. Vuonna 2019 valmistunut asemakaavan uudistus on mahdollistanut parhaillaan käynnissä olevan alueen kehittämisen. Kuva: Linja Arkkitehdit Oy

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Pasi Rytinki

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Vihreäsaari, Hietasaari ja Toppilansaari ovat Oulun kaupunginosia. Näitä saaria erottavat salmet ovat niin kapeita, että ne näyttävät muodostavan yhden kokonaisen saaren, joka sijaitsee Oulujoen suistossa.

Hietasaaren alue on maankohoamisrannikkoa. Alueella on ollut myös Mustasaari, joka on kuitenkin maankohoamisen seurauksena kasvanut yhteen Toppilansaaren kanssa. Mustasaari kuuluu Hietasaaren kaupunginosaan. Toppilansalmi erottaa Toppilansaaren mantereesta, mutta se oli matala puro vielä 1700-luvun alussa.

Toppilansalmi syntyi marraskuussa 1724. Vuoden 1724 kesä oli hyvin sateinen, mistä syystä Oulujoen raju syystulva laajensi puron Toppilansalmeksi. Oulussa oli jo satama, mutta se oli jo mataloitunut. Toppilansalmeen rakennettiin siitä syystä uusi ulkosatama, minkä lisäksi Oulun tervahovi rakennettiin Toppilansalmen pohjoisrannalle.

Tässä vuodelta 1802 peräisin olevassa kartassa näkyy Oulujoen suisto ja myös Vihreäsaari, Hietasaari, Mustasaari ja Toppilansaari. Kuva: Nymanssonin kokoelma Kansallisarkistossa © Oulun kaupunki 2022.

Hietasaaren huvila-asutus syntyy

Hietasaaren alue tunnetaan nykyisin vanhoista huviloista, mutta Oulun kaupungin omistamaa Hietasaarta käytettiin muun muassa hevoslaitumena vielä 1800-luvun alkupuolella. Vuosisadan puolivälissä alettiin kiinnittää huomiota siihen, että Hietasaari ja muut saaret olisi mahdollista raivata puutarhaksi.

Venäjän keisarikunta kävi Krimin sodan eli Oolannin sodan Isoa-Britanniaa ja sen liittolaisia vastaan 1850-luvulla. Ison-Britannian laivasto poltti Oulun tervahovin tämän sodan aikana, vuonna 1854.

Oulun tervahovin hävityksen jälkeen lääninarkkitehti Johan Oldenburg laati Hietasaaren alueelle tonttikartan. Sen mukaan Toppilansalmen rannalle tuli pitkiä ja kapeita tontteja, joista Hietasaaren alueelle tuli 37.

Oulun kaupunki vuokrasi tontteja huutokaupalla, ja vuokraajiksi tuli 50 kaupunkilaista. Varakkaimmat vuokralaiset olivat Oulun kauppaseuraan kuuluneita porvareita, jotka rakensivat kesähuviloita Toppilansalmen rannoille 1850-luvulta alkaen.

Tervakaupalla vaurastuneet Oulun porvarit olivat omaksuneet ihanteen, että kesä vietetään perheen ja palveluskunnan kanssa kaupungin keskustan ulkopuolella sijaitsevassa huvilassa. He tahtoivat jäljitellä hallitsijoita ja aatelisia.

Vanha huvilakulttuuri hiipuu

Hietasaaren alueen ja Toppilansalmen huvilakulttuuri alkoi hiipua 1900-luvun alussa. Oulun kaupunki osti huviloita 1920-luvulla. Asuntopulan vuoksi monia niistä muutettiin perheiden vuokra-asunnoiksi. Osa huviloista siirtyi myös eri järjestöjen haltuun.

Oululaiset porvarit rakennuttivat kesähuviloita kaupungin keskustan ulkopuolelle 1800-luvulla. Toppilansaaressa sijaitseva Villa Hannala valmistui vuonna 1859. Kuva: Petri Isoniemi

Osa Hietasaaressa ja Toppilansaaressa sijainneista huviloista on purettu, mutta siellä on vielä jäljellä vanhoja huviloita muistuttamassa 1800-luvun huvilakulttuurista. Toppilansaaressa sijaitsee esimerkiksi pitsihuvila Villa Hannala, jonka laivanvarustaja Johan Wilhelm Snellman Gerhardsson rakennutti kesäasunnokseen vuonna 1859.

Hietasaaressa sijaitsee myös Villa Pukkila, jonka pankinjohtaja Victor Hellman rakennutti vuonna 1892. Tämä huvila on ollut Oulun steinerkoulun kannatusyhdistys ry:n omistuksessa vuodesta 1997 alkaen.

Ympärivuotista asutusta

Kun Hietasaaren huvila-alue rakennettiin 1800-luvulla, saarelle ei johtanut vielä siltaa kaupungista. Sinne oli mentävä veneillä kesällä ja syksyllä, tai jäitse talvella ja keväällä. Kaikki Hietasaaren asukkaat eivät olleet kesäasukkaita, sillä alueella oli myös ympärivuotisia asukkaita jo 1800-luvulla.

Hietasaaressa on ollut erityinen asuinalue nimeltä Vaakunakylä. Se oli alun perin Saksan armeijan varuskunta-alue, joka rakennettiin jatkosodan aikana vuosina 1941–44. Saksan armeija poistui Oulusta vuonna 1944, minkä jälkeen oululaisia perheitä asui Vaakunakylän parakeissa. Nämä parakit purettiin 1980-luvulla.

Hietasaaressa oli kansakoulu 1900-luvun alusta 1980-luvulle saakka. Kuva on otettu koulun pihalla 4. lokakuuta 1962. Kuva: Museovirasto

Hietasaaressa oli noin 1 000 ympärivuotista asukasta 1940-luvulla. Saaresta oli kehittynyt kaupunginosa, jossa oli jonkin verran palveluita asukkaille. Hietasaaressa toimi esimerkiksi kansakoulu 1900-luvun alusta 1980-luvulle saakka, jolloin se lakkautettiin ja purettiin. 

Kulkuyhteydet paranivat

Kulkuyhteydet Oulun kaupungista Hietasaareen parantuivat vuonna 1942, kun Toppilansalmen ylittänyt silta valmistui. Tämän jälkeen alkoi myös linja-autoliikenne kaupungista Hietasaareen. Jalankulku- ja pyörätiesillat Torinrannasta Pikisaaren kautta Hietasaareen valmistuivat vuonna 1995. Toppilansalmen ylittävä Möljän silta avattiin vuonna 2012.

Hietasaaressa on ulkoilureittejä, joiden aloituspiste on Nallikarissa. Ulkoilureitit valaistiin 2000-luvun alussa. Kuva: Sanna Krook

Hietasaari on ollut virkistyskäytössä jo kauan. Oululaiset ovat viettäneet siellä muun muassa juhannusta, ja paikka on ollut myös retkeilykohteena. Nallikarin rantojen virkistyskäyttö alkoi 1900-luvun alkupuoliskolla, minkä jälkeen siitä tuli yleinen uimaranta. Nallikarin näköalatorni valmistui vuonna 1988 ja kylpylähotelli Eden valmistui seuraavana vuonna.

Hietasaaressa on myös purjehdusseurojen satamat. Oulun Merenkävijöiden Telakkasäätiön ja Oulun purjehdusseuran yhteinen satama on nimeltään Johteenpooki. Oulu Työväen Pursiseuran satama on nimeltään Seelari.

Hietasaaressa on eri pituisia ulkoilureittejä, joiden aloituspiste on Nallikarissa. Liikkuminen Hietasaaressa muuttui helpommaksi 2000-luvun alussa, jolloin valaistut polut rakennettiin.

Lue myös