Merikosken vesittämisen selvitys: kalojen nousua lohiportaisiin voitaisiin tehostaa
Ympärivuotinen vesittäminen voitaisiin teknisesti toteuttaa, mutta se sisältää useita riskejä ja edellyttäisi mittavaa ja huolellista suunnittelua. Kuva: Antti A.T. Leinonen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Merikosken vesittämiseen liittyvä toteutettavuus- ja riskiselvitys on valmistunut. Selvityksen mukaan erityisesti lohen ja taimenen lisääntymisen onnistumista patouomassa ei pidetä todennäköisenä ympärivuotisesta vesittämisestä huolimatta. Sen sijaan kalojen nousua lohiportaisiin voitaisiin tehostaa nykyisestä.
Selvityksessä tarkasteltiin ympärivuotisen vesittämisen teknistä toteutettavuutta ja riskejä.
Alue toimii jatkossakin tulva- ja ohijuoksutuskäytössä, mikä rajoittaa alueen käyttöä. Viimeisimmässä selvityksessä tarkasteltiin kahta ympärivuotista virtaamavaihtoehtoa, 10 kuutiometriä sekunnissa ja 20 kuutiometriä sekunnissa.
Ympärivuotinen vesittäminen voidaan teknisesti toteuttaa, mutta se edellyttäisi mittavaa ja huolellista suunnittelua. Selvityksessä tunnistettiin useita riskejä, kuten turvallisuusriskit, jossa talvisin saattaa muodostua hyydettä, jäämassojen liikkeitä ja äkillisiä vedenpinnan nousuja.
Lisäksi havaittiin rakenteellisia riskejä, kuten vaikutukset rantoihin erityisesti Toivoniemessä, kunnallistekniikkaan ja padon rakenteisiin. Myös riski kudun ja poikasten tuhoutumisesta hyyteen, jäätymisen tai tulvaohijuoksutusten seurauksena todettiin oleellisena. Samoin todettiin maisemalliset ja kulttuuriympäristölliset riskit, sillä alue on valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä, ja muutokset voivat heikentää kaupunkikuvallisesti merkittävää vesipeiliä.
Lohen lisääntymisen onnistumiseen liittyy merkittäviä riskejä
Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että ympärivuotinen vesittäminen voitaisiin teknisesti rakentaa, mutta erityisesti lohen ja taimenen lisääntymismahdollisuudet patouomassa ovat vähäiset.
Tulva-ajan ohijuoksutukset ja talviaikainen hyyde muodostavat suuren riskin kutusoraikoille ja kalanpoikasille. Vaelluslohen poikaset elävät synnyinjoessaan yleensä 2–3 vuotta ennen merelle vaeltamista, ja niiden selviytyminen Merikosken olosuhteissa arvioidaan epätodennäköiseksi.
Selvityksessä tutkittiin toisena vaihtoehtona kalatien toimivuuden parantamista, jolla lisättäisiin padon yli nousevien kalojen määrää. Patoluukkujen avulla toteutettavalla veden pulssituksella on selvityksen mukaan myönteisiä vaikutuksia kalojen nousuun nykyiselle kalatielle ja sieltä padon yläpuoliseen Oulujokeen. Pulssittaminen voidaan toteuttaa ohijuoksuttamalla vettä nykyisten patoluukkujen kautta, eikä rakenteellisia muutoksia tarvita.
Selvityksen mukaan ympärivuotinen vesittäminen ei myöskään todennäköisesti lisäisi alueen virkistyskäyttöä. Ohijuoksutuskäyttö rajoittaa esimerkiksi melontaa ja kalastusta. Vesitys myös estäisi alueen suihkulähteiden huollon ja käytön. Lisäksi ympärivuotiseen vesittämiseen liittyvät kustannukset ovat merkittäviä ja sisältävät epävarmuuksia.