Vieraannuttamisella yritetään eristää vanhempi lapsestaan – oululainen valtuutettu ajaa lakimuutoksia, joilla voidaan puuttua huoltokiusaamiseen

”Äiti omi lapset, enkä nähnyt lapsia eron jälkeen viiteen kuukauteen, vaikka asuin ihan parin kilometrin päässä. Äiti katkaisi kokonaan välit minun sukuuni. Ennen isovanhempani olivat viikoittain lasten kanssa tekemisissä. Samalla menivät lasten sisarpuolet”, oululainen Pekka kertoo.

Hän kertoo valitettavan tyypillisen tarinan siitä, kuinka riitaisaksi ja hankalaksi yhteishuoltajuus voi eron jälkeen mennä. Pekka kokee, että hänen ex-puolisonsa ryhtyi kostamaan eron jälkeen, ja kärsijöiksi joutuivat lapset, jotka menettivät kontaktit isän puolen sukuun. Tapaamiset lastenvalvojan kanssa eivät johtaneet sopuun.

”Äiti tuli tapaamisiin käsittelemään eroa omalta kannaltaan, ei lasten tapaamisia. Kohdeltiin niin kuin isä olisi ollut jo vuosia poissa. Ennen eroa olin arjessa ollut yhtä paljon läsnä kuin äiti”, Pekka sanoo. Eniten häntä suututtaa, että vieraannuttamisen vaikutus lasten hyvinvointiin on unohtunut kokonaan.

”Lapset oireilivat selvää stressiä ja uupumusta.”

Hän sai tehtyä lakimiesten välityksellä sopimuksen lasten tapaamisista vasta yli vuosi eron jälkeen, mutta joutui myöhemmin viemään asian oikeuteen sopimusrikkeiden vuoksi. Pekan mukaan äiti jatkoi monin tavoin lasten manipulointia isää vastaan ja kielsi muun muassa lapsia olemasta tekemisissä äitipuolensa kanssa. Pekka sanoo, ettei olisi vienyt asiaa käräjille, elleivät lapset olisi hänelle itse ilmaisseet haluaan tavata isäänsä enemmän.

”Lapset oireilivat selvää stressiä ja uupumusta.”

Oikeudessa Pekan hakemus vuoroviikkovanhemmuudesta hylättiin.

”Olin yli kolme vuotta tehnyt töitä yhteiskunnan etävanhemmalle antamien keinojen kautta, jotta lapsilla olisi tasaveroinen oikeus molempiin vanhempiin. Tapauksessa, jossa lähivanhempi päättää aloittaa huoltokiusaamisen ja etäännyttämisen, yhteiskunnan keinot ovat hitaita ja tehottomia”, Pekka sanoo.

Kaksi lakialoitetta Oulusta

Tähän ongelmaan haluaa puuttua Oulun kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen Jukka Huotari (ps.). Hän teki viime vuonna kaksi lakialoitetta, joilla pyritään puuttumaan huoltokiusaamiseksi ja vieraannuttamiseksi kutsuttuun toimintaan.

Vieraannuttamisella pyritään vaikeuttamaan tai estämään kokonaan lapsen yhteydenpito toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta ja kohteen lähipiiriä sekä mahdollisesti viranomaisia. Se katsotaan henkiseksi väkivallaksi, jota tapahtuu esimerkiksi tapaamisten hankaloittamisella tai estämisellä, tietojen pimittämisellä tai toisen vanhemman mustamaalaamisella ja aiheettomien pelkojen herättämisellä.

Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitto on todennut, että tutkijat ja perheitä kohtaavat ammattilaiset määrittelevät nykyisin varsin yksimielisesti vieraannuttamisen perheväkivallan muodoksi. Yleensä huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen uhri on etävanhempi, mutta myös lähivanhempi voi kokea sitä.

”Lapsi kantaa vieraannuttamisen suurimmat seuraukset, mutta nykyiset avun keinot ovat rajalliset. Asian käsittely voi jumiutua, jos vieraannuttamista ei tunnisteta perheväkivallaksi ja kyseessä ajatellaan olevan vain huoltoriita”, Ensi- ja turvakotien liiton erityisasiantuntija Johanna Vaitomaa on todennut.

”Lainsäädäntö on puutteellinen”

Huotari ei käyttänyt lakialoitteissaan kansalaisaloiteväylää, vaan vei esitykset suoraan eduskuntaan yhteistyössä kansanedustaja Ari Koposen (ps.) kanssa.

Ensimmäisessä lakialoitteessa ehdotetaan lastensuojelulakiin uutta kohtaa avohuollon tukitoimeksi niin, sosiaalityöntekijällä on mahdollisuus asettaa velvoite vanhemmille osallistua eron jälkeen yhteisvanhemmuuden tilannearviointiin. Samalla pyritään saamaan vanhemmille jo aikaisessa vaiheessa ymmärrystä huoltokiusaamisen vahingollisista seuraamuksista lapselle.

Toinen lakialoite esittää vieraannuttamisen kriminalisointia rikoslaissa. Aloitteen mukaan sanktioiminen voisi estää lähivanhemman vieraannuttavaa toimintaa rangaistuksen uhalla sekä vähentää käräjäoikeuksien kuormitusta huoltajuusriitojen osalta.

”Lakimuutokset ovat ehdoton edellytys, jotta pystymme puuttumaan näihin ongelmiin.”

Huotari kertoo, että lakialoitteet saivat eduskunnassa hyvin kannatusta yli puoluerajojen, ja allekirjoituksia kertyi noin 60.

”Ongelma, miksi huoltokiusaamiseen ja vieraannuttamiseen ei puututa, johtuu pääosin puutteellisesta lainsäädännöstä. Lakimuutokset ovat ehdoton edellytys, jotta pystymme puuttumaan näihin ongelmiin. Muutenkin lainsäädäntö lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyen on pääosin peräisin 1980-luvulta, niin se tulee saattaa vastaamaan kunnolla nykypäivää”, Huotari sanoo. Hän huomauttaa, että vanhemmuuden ja huoltajuuden roolit ovat muuttuneet paljon viime vuosikymmeninä, ja etenkin isät ottavat nykyään paljon isompaa roolia vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvistä vastuista.

”Alullepanemieni lakialoitteiden tavoitteena on saattaa lastensuojelulaki sekä rikoslaki turvaamaan lapsen oikeutta kumpaankin vanhempaansa sekä estää toisen vanhemman mahdollisuuksia perusteetta rajoittaa tätä lapsen oikeutta”, Huotari sanoo.

Koskettaa myös lähipiiriä

”Se on haava, syvä haava, joka ei umpeudu, jota ei voi parantaa ja se vaan syvenee koko ajan. Se haava vie elämästä ilon ja onnen kärjen ja se painaa niin hartioita kuin sydäntä. Se on mielessä ihan koko ajan ja se lamaannuttaa”, sanoo Leena, joka puhuu asiasta isovanhemman näkökulmasta.

Hän kertoo vieraannuttamisen alkaneen jo ennen poikansa eroa tämän lasten äidistä: lapsenlasten tapaamisiin piti anella lupaa, ja tapaamisia peruutettiin jatkuvasti. Nyt on kulunut pitkästi toista vuotta ilman minkäänlaista kontaktia lapsenlapsiin tai heidän äitiinsä.

”Se on julmaa väkivaltaa, joka kohdistuu ensisijaisesti lapsiin, koska he menettävät toisen puolen identiteetistään, jos eivät saa tavata toisen puolen sukua.”

”Jos läheinen menehtyy, sinä suret ja se suru haalenee, mutta pystyt menemään eteenpäin. Tämä on suru, joka raastaa sinut hiljalleen palasiksi.  Se on julmaa väkivaltaa, joka kohdistuu ensisijaisesti lapsiin, koska he menettävät toisen puolen identiteetistään, jos eivät saa tavata toisen puolen sukua”, Leena sanoo.

Suomessa vuosittain noin 30 000 lapsen vanhemmat eroavat. Iso osa johtaa huoltajuuskiistoihin. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on arvioinut yhdysvaltalaistutkimusten pohjalta, että vieraannuttamista esiintyy kymmenesosassa kaikista eroista ja noin neljäsosassa oikeuteen päätyneistä huoltoriidoista. Useiden tutkimusten mukaan vieraannuttaminen vaarantaa lapsen psyykkistä kehitystä.

Sitäkin on jonkin verran tutkittu, minkälaisia psyykkisiä taustatekijöitä vieraannuttamiseen ja huoltokiusaamiseen syyllistyvillä vanhemmilla on. Tutkimusten mukaan takana on usein paitsi katkeruutta ja vihaa eron toista osapuolta kohtaan, myös psyykkisiä häiriöitä. Amerikkalaistutkimuksen mukaan kärjistyneissä huoltokiusaamistapauksissa jopa 60 prosentissa on persoonallisuushäiriön piirteitä, ja vieraannuttajien persoonallisuuksissa on havaittu narsisistia ja empatiakyvyttömiä piirteitä.

Sanktiointi voisi ennaltaehkäistä

Jukka Huotari huomauttaa, että iso osa kiusaamisesta ja ongelmien aiheuttamisista ei koskaan päädy tilastoihin ja kansioihin koska työkaluja puuttumiseen ei nykyisessä lainsäädännössä ole.

Eräs aiheeseen perehtynyt asianajaja huomauttaa, että nykyisenkin lain mukaan lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen, ja vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.

Tuomioistuin voi myös tapaamisoikeudesta päättäessään velvoittaa vanhemman tai huoltajan, jonka luona lapsi asuu, sakon uhalla sallimaan tapaamiset sekä ryhtymään muihin tapaamisten toteuttamiseksi tarvittaviin toimiin, jos aikaisemman toiminnan perusteella on aihetta epäillä, että lähivanhempi ei tulisi vapaaehtoisesti noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä.

Asianajajan mukaan tämä turvaamistoimi jättää kuitenkin mahdollisuuden sille, että lähivanhempi kykenee perustelemaan tapaamisten toteutumatta jäämistä perusteilla, jotka oikeus hyväksyy, tai lapsi kertoo manipuloidun mielipiteensä, jolloin oikeus ei määrää uhkasakkoa. Asianajajan mukaan lapsen lojaliteetti lähivanhempaa kohtaan on usein niin suurta, etteivät viranomaiset tunnista vieraannuttamista tai lapsen manipulaatiota.

”Mikäli vieraannuttaminen olisi sanktioitu, se voisi yleis- ja erityisestää lähivanhemman vieraannuttamista rangaistukseen liittyvän pelon vuoksi.”

Asianajajana hän kannattaa vieraannuttamisen kriminalisointia rikoslaissa sen ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi.

”Mikäli vieraannuttaminen olisi sanktioitu, se voisi yleis- ja erityisestää lähivanhemman vieraannuttamista rangaistukseen liittyvän pelon vuoksi. Kiinnijäämisen riski voisi toimia pelotteena siten, ettei lähivanhempi uskalla toimia kuvatulla tavalla tai ymmärtää kriminalisoinnin kautta toimivansa väärin”, asianajaja arvioi.

”Tällä hetkellä tilanne on se, etteivät lastensuojelun resurssit ole riittäviä tunnistamaan ilmiötä tai selvittämään sitä perhekohtaisesti”, hän sanoo ja toteaa, että poliisin esitutkintakoneiston mukaanotto tehostaisi asioiden selvittämistä.

”Nyt olemassa olevien väylien kautta avustajan on ajoittain nostettava kädet pystyyn, mikäli vieraannuttamisesta ei voida esittää todistelua, koska päättävät tahot tekevät ratkaisunsa käytössä olevan aineiston pohjalta. Väitteen esittäminen ei ole riittävää.”

Isät kokevat syrjintää

Etenkin isät kokevat usein, että heitä kohdellaan asenteellisesti ja lähtökohtaisesti vähempiarvoisina vanhempina.

”Eron jälkeen huoltajien välinen tasa-arvo romahtaa. Yhteiskunta suojelee äitejä, jotka voi tehdä mitä tahansa, eikä siihen kukaan puutu. Isillä ei ole oikeastaan mitään tukea yhteiskunnan puolelta, eikä myöskään lainsäädännön puolelta. Isillä on vain velvoitteita, ei oikeuksia. Yhteishuoltajuuden tuomat oikeudet ovat käytännössä vitsi isälle”, sanoo oululainen Markus.

Hän kertoo kokeneensa vieraannuttamista muun muassa niin, että tapaamiskertoja lapsen kanssa halutaan vähentää ja lapsen uutta isäpuolta kutsutaan isäksi niin, että lapsen ymmärrys oikeasta isästä hämärtyy. Hänelle saatetaan myös uskotella isästä asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

”Ei ole tahoa yhteiskunnassa, joka olisi isän puolella näissä asioissa tai haluaisi puuttua.”

”Isät pääsevät nykyään neuvolaan ja päiväkodin vasu-keskusteluihin [varhaiskasvatussuunnitelma] mukaan, mutta pääosin siellä puhutaan aina äidille. Mikäli neuvolassa isä esittää jonkin huolen lapseen ja huoltajuusasioihin liittyen, se kyllä osataan kirjata sen verran pehmeästi, ettei se jälkeenpäin luettuna vaikuta edes sellaiselta huolelta, johon tarvitsisi reagoida tai puuttua. Merkillepantavaa on se, että lapseen liittyvissä palveluissa on pääosin vain yhtä sukupuolta olevia eli naisia. Missä ovat ne paljon puhutut sukupuolikiintiöt tasa-arvoineen näissä palveluissa?” Markus ihmettelee.

”On myös asianajajia, joilta pitäisi kysyä, kenen etua he oikeasti ajavat huoltoriidoissa, päämiehensä etua vai lapsen etua”, hän lisää.

”Käytännössä mikään yhteiskunnan palvelu ei halua puuttua ongelmiin vaan levittelee käsiä. ’Ei kuulu tänne’ on yleisin vastaus. Ei ole tahoa yhteiskunnassa, joka olisi isän puolella näissä asioissa tai haluaisi puuttua. Lopuksi olet yksin, kukaan ei puutu, kukaan ei auta”, Markus sanoo.

Etunimellä esiintyvien haastateltavien nimet on muutettu.