Järjestökenttä kaipaa pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta rahoitukseen
Sosped Keskuksen arviointipäällikkö Miikka Vuorisen (kuvassa vas.) vetämään paneelikeskusteluun osallistuivat Stean johtaja Hanna Heinonen, Pohteen järjestöyhteistyöryhmän puheenjohtaja Hanne Puurunen, Pohteen yhteistyöjohtaja Marjo Riitta Tervonen, Sosten pääsihteeri Vertti Kiukas sekä Oulun kaupungin sivistysjohtaja Mika Penttilä. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun seudun järjestökenttä kokoontui torstaina vuotuiseen kansalaisjärjestöakatemiaan. Tilaisuudessa puhutti muun muassa järjestöjen rooli ja rahoitus tulevaisuudessa akuuttien leikkauspaineiden alla.
Torstaina Oulun kaupungintalolla järjestetyssä alueellisessa kansalaisjärjestöakatemiassa suurin keskustelunaihe oli odotetusti järjestöjen rahoituksen tilanne ja tulevaisuus. Se oli myös aamupäivän paneelikeskustelun teemana.
Sosped Keskuksen arviointipäällikkö Miikka Vuorisen vetämässä paneelissa oltiin yksimielisiä siitä, että järjestöt tarvitsivat pitkäjänteisyyttä ja selkeyttä rahoitukseen tilanteessa, jossa esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen STEA-rahoituksesta leikataan ensi vuonna 84 miljoonaa euroa ja monen järjestön tulevaisuus on vaakalaudalla.
”Tällä hetkellä me kaikki järjestötoimijat tiedämme, että haemme rahoitusta aika lyhyeksi ajaksi kerrallaan, mikä vaikeuttaa toiminnan suunnittelua”, Pohteen järjestöyhteistyöryhmä Jyryn puheenjohtaja Hanne Puurunen sanoi.
”Ennakoitavuus ja vakaus olisi se, mitä tulisi nyt tavoitella rahoitusmekanismien suhteen”, kiteytti Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn johtaja Hanna Heinonen.
Mihin menee 25 miljoonaa?
Esillä oli hallituksen päätös siirtää 25 miljoonaa suorista järjestöavustuksista hyvinvointialueiden kautta jaettavaksi alueellisen sote-järjestötoiminnan kehittämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö avasi rahoitushaun elokuussa, ja rahanjaosta on tarkoitus päättää alkuvuodesta 2027.
Sosiaali ja terveysalan kattojärjestö Sosten pääsihteeri Vertti Kiukas arvosteli ratkaisua kunnollisen valmisteluajan puutteesta ja siitä, että päätösvaltaa viedään alueilta ministeriölle.
”Järjestöt kykenisivät itse päättämään enemmän omasta rahankäytöstään. Uskon, että järjestöt ovat paremmin ihmisten pulssilla kuin virkamiehet, ja erityisesti se pätee alueilla tehtävään toimintaan. Järjestöt ovat osa paikallisen kansalaisyhteiskunnan kudosta ja tavoittavat hyvin, mikä siellä on tarpeen”, Kiukas sanoi.
”Tällä tavalla toteutettuna tämä lopettaa pysyvää toimintaa ja tuo tilalle kymmenen kuukauden hankkeita. Siinä on vaikea nähdä järkeä.”
Vuosittain järjestettävä alueellinen kansalaisjärjestöakatemia keräsi Oulun kaupungintalon juhlasalin täyteen järjestöihmisiä.
Myös STEAn johtaja Heinonen piti ongelmallisena sitä, että ministeriön 25 miljoonan pottia suunnataan kokonaan uusiin toimenpiteisiin lyhyellä aikajänteellä, mutta totesi, että STEA-avustusten hallinnoinnissa ja toimintatavoissa on myös parantamisen varaa.
Pohteen yhteistyöjohtaja Marjo Riitta Tervonen huomautti, että vaikka rahoituksen väheneminen aiheuttaa järjestöille ongelmia, se myös pakottaa miettimään asioita ”boksin ulkopuolelta” ja avaa siten uusia mahdollisuuksia.
”Ehkä sillä voidaan saada aikaan jotain tarpeellisempaakin kuin aikaisemmin on järjestöavustuksilla saatu, toivotaan niin.”
Yhteistyö tervetullutta
Paneelikeskustelussa puhutti myös järjestöjen ja viranomaistahojen välisen yhteistyön kehittäminen. Oulun kaupungin sivistysjohtaja Mika Penttilä piti kysyttäessä mielenkiintoisena ideaa, jossa järjestöt osallistettaisiin esimerkiksi lasten lukemisen tai matematiikan opettamiseen, ja saisivat korvauksen hyviä tuloksia vastaan.
”Olemme tilanteessa, joissa niin järjestöjen kuin kuntienkin rahoitus kiristyy, mutta toisaalta vaatimukset kasvavat”, Penttilä totesi muun muassa romahtaneisiin Pisa-tuloksiin viitaten.
”En itse missään nimessä sulkisi pois tätä mahdollisuutta, mutta totta kai sen täytyisi olla tukevaa toimintaa, ja vaatisi meiltä ihan uudenlaista ajattelua esimerkiksi kriteereistä ja siitä, miten tuloksia mitataan”, Penttilä sanoi. Hän kutsui järjestöjä mukaan yhteistyöhön myös ratkomaan muitakin kiperiä ongelmia, kuten lasten ja nuorten hyvinvointia ja mielenterveysongelmia.