Oulun Parkour -seurassa liikutaan ilon kautta: Kun harrastus on kiva, kaikki muu hyöty tulee siinä sivussa

Limingantullissa sijaitseva Oulun Parkour -seura ry:n harjoitussali on kuin tosielämän tasohyppelypeli, joka suorastaan kutsuu kiipeilemään, roikkumaan ja hyppäämään palikalta toiselle. Ei siis ihme, että parkour on kasvattanut tasaisesti suosiotaan koko seuran kymmenvuotisen toiminnan ajan. Laji perustuu erilaisissa ympäristöissä liikkumiseen, ja sitä voidaan harrastaa luonnossa, kaupungeissa sekä harjoitussaleilla.

”Parkourin voi määritellä monella tavalla, mutta käytännössä se on tilassa liikkumista, hyppimistä, juoksemista, kiipeämistä, roikkumista, tasapainoilua, neliraajaliikkeitä ja näiden liiketaitojen yhdistelemistä”, luettelee Oulun Parkour -seuran yksi perustajajäsenistä sekä ohjaajana toimiva Ossi Ilano.

”Harrastajat tykkäävät tehdä esterataharjoituksia, jossa jokainen etenee mahdollisimman sulavasti ja turvallisesti pisteestä toiseen. Aina ei ole kuitenkaan mitään päämäärää, vaan liikkuminen voi olla jopa tanssinomaista kikkailua ja pyörimistä, tietynlaisen virtauksen hakemista. Parkourtyylejä on yhtä monta erilaista kuin on harrastajiakin”, hän jatkaa.

Ilosanoman leviäminen

Ilano kiinnostui ystävänsä kanssa lajista 20 vuotta sitten, kun hän näki parkourin isänä pidetyn David Bellen videon.

”Meitä oli Oulunsalossa pieni porukka, jonka kanssa lähdettiin kokeilemaan videoiden juttuja. Huomattiin, että se oli ennen kaikkea hauskaa, kuin yhdessä leikkimistä, jonka avulla kuntokin kohenee”, Ilano kertoo.

Harrastuksen tarkoituksena ei myöskään ole tähdätä huipputasolle, vaan pääroolissa on ilo, jamikulttuuri ja yhdessä tekeminen.

Vaikka parkour on tullut monen tietoisuuteen median kautta, Ilano kertoo taitovideoiden valaisevan vain pienen osan lajista.

”Mediassa näkyy usein hurjia temppuja, joissa esimerkiksi tehdään katoilla voltteja. Harrastuksena parkour on hyvin erilaista toimintaa, jossa lähdetään liikkeelle aivan yksinkertaisista perusteista ja tekniikoista, joiden avulla taitoja kasvatetaan – aivan kuten muissakin urheilulajeissa tehdään”, hän painottaa.

”Harrastuksen tarkoituksena ei myöskään ole tähdätä huipputasolle, vaan pääroolissa on ilo, jamikulttuuri ja yhdessä tekeminen. Jos harrastaminen on kivaa, kaikki muut taidot ja hyödyt tulevat siinä sivussa ”, Ilano jatkaa.

Lajiin kuuluvan ilon levittäminen olikin yksi kantavista motiiveista yhdistyksen perustamiselle vuonna 2013.

”Kaikki lähti liikkeelle vähän naivistakin ajatuksesta, että olisi hienoa saada oma sali, jossa voisimme jakaa hyvää fiilistä muillekin. Toiminnan alussa harjoiteltiin kolmen ryhmän kanssa koulujen saleissa, mutta jo vuonna 2016 harrastajia oli sen verran, että pystyimme rakentamaan ensimmäisen oman salin Kaakkuriin. Hieman ennen koronan alkua siirryimme uusiin tiloihin Limingantulliin”, Ilano kertoo.

Ei kilpailua vaan omalla tyylillä

Seurassa on tällä hetkellä noin 250 harrastajaa, joista suurin osa on kouluikäisiä, mutta aikuisten ryhmiäkin löytyy. Ilano ei näe parkourharrastuksen olevan ikään sidonnainen, vaan jokainen voi tehdä sitä omista lähtökohdistaan käsin.

”Osa parkourin viehätystä se, että jokainen etenee omassa tahdissaan. Laji erottuu muusta urheilumaailmasta myös sillä, ettei tämä ole kilpailullista toimintaa. Jos kilpailuja järjestetään, ne nousevat tietyn harrastajayhteisön sisältä, eikä niissä ei haeta mainetta, kunniaa tai palkintoja. Meidän seurassamme ei kuitenkaan kilpailla ollenkaan”, Ilano sanoo.

Lajin parissa kasvanut, nyt siviilipalvelusta seurassa suorittava Luca Kaakinen kokee kilpailullisuuden puuttumisen vapauttavana.

”Isoin juttu itselleni on juuri se vapaus tehdä omalla tyylillä. Tästä harrastuksesta ei tule stressiä, vaan näytetään toisillemme haasteita ja yhdessä kokeillaan”, kertoo apuohjaajanakin toimiva Kaakinen.

Niin ikään lapsena harrastuksen aloittanut, nyt jo täysi-ikäinen Joonatan Pietikäinen nauttii lajista edelleen.

”Olin hyvin aktiivinen lapsi, joka tykkäsi juosta ja hyppiä. Tämä laji sopi minulle hyvin ja samoista asioista pidän edelleen. Harrastuksen ympärille muotoutuu myös helposti ystävyyksiä, nytkin olen löytänyt koulusta muita harrastajia, joiden kanssa testaillaan juttuja”, kertoo Pietikäinen, joka toimii myös lapsiryhmissä apuohjaajana.

Turvallisesti jälkiä jättämättä

Lajiin perehtymättömän silmään vauhdikas eteneminen putkien, esteiden ja eri tasojen välissä saattaa näyttää jopa vaaralliselta. Ilanon kokemuksen mukaan haavereita sattuu kuitenkin hyvin harvoin.

”Seuran ohjatuissa harjoituksissa tapahtuu hyvin harvoin vakavampia loukkaantumisia, vaikka salissa on välillä kovakin vauhti päällä. Kolhut ja naarmut lienee yleisimpiä vahinkoja. Harjoittelemme turvallisia tapoja liikkua, ja kaikki elementit salissa on tehty nimenomaan tätä lajia varten, joten ne ovat erittäin kestäviä”, Ilano sanoo.

Parkourin näkökulmasta kaupunkirakentaminen on hyvä asia, koska silloin spotteja tulee lisää.

Parkourissa hyödynnetään ympäristön elementtejä, joten ulkona temppuilu kuuluu lajiin oleellisesti. Hyvät paikat, harrastajatermillä spotit, löytyvät usein kaupunkimiljööstä.

”Parkourin näkökulmasta kaupunkirakentaminen on hyvä asia, koska silloin spotteja tulee lisää”, Ilano hymyilee.

Vastuullisen harrastamisen perusteet opetellaan jo lapsena. Hyviin tapoihin kuuluu, ettei ympäristöön jätetä jälkiä, roskia tai aiheuteta hälyä.

”Ulkona täytyy myös ottaa huomioon, etteivät kaikki rakenteet ole välttämättä kestäviä, joten harjoittelu täytyy aina aloittaa tarkastuksella”, Ilano painottaa.

Kokeilemalla oman lajin pariin

Nuorten ja lasten päivittäisen liikunnan väheneminen on ollut Suomessa jo pitkään huolen aiheena. Ilano näkee, että jokaiselle lapselle voi löytyä oma mielekäs harrastus, mikäli niitä voi kokeilla matalalla kynnyksellä.

”Seurat ja muut toimijat voisivat tulla tässä asiassa vastaan siten, että antaisivat kokeilumahdollisuuksia, jotta ihmisillä olisi matala kynnys tulla mukaan. Me järjestämme säännöllisesti kokeilukertoja ja kesken kaudenkin saa käydä katsomassa, millaisesta lajista on kyse. Toki lapsen harrastaminen vaatii myös aikuisten aktiivisuutta asian edistämiseksi”, Ilano toteaa.

”Parkouriin on siinäkin mielessä helppo tulla mukaan, ettei laji vaadi välineiden suhteen isoja panostuksia. Riittää kun on liikkumiseen sopivat vaatteet, hyvät kengät ja juomapullo”, hän lisää.

Seuran järjestämillä kesäleireillä pääsee hyvin lajiin kiinni ja päivittäiset liikuntasuositukset täyttyvät mennen tullen.

”Leirejä on kesäkuun alussa kolme kappaletta. Ne kestävät viisi päivää aamusta iltapäivään saakka, ja joka päivä tulee noin neljä tuntia aktiivista harjoittelua. Teemme leireillä harjoituksia sekä sisällä että ulkona. Viikon jälkeen lihakset tietävät kyllä tehneensä töitä”, Ilano toteaa.

Lisätietoa Oulun Parkourseuran toiminnasta löydät tästä linkistä.