Syyrialainen Nada Nabhani sukelsi suomalaisuuteen tanssia opettaen: Tämä työ on taivaan lahja

Nada Nabhani on opettanut Oulussa itämaista tanssia pian kolmenkymmenen vuoden ajan. Osa ryhmäläisistä on kulkenut mukana alusta saakka. Kuva: Henna Saarenketo

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Henna Saarenketo

Jaa sosiaalisessa mediassa:

 

Vanhan Hiukkavaaran K2-tanssitilan valloittaa joka torstai Nada Nabhanin ohjaama Kultakalat-ryhmä, jonka tanssijoista osa on tullut Nabhanin tunneille jo 90-luvun alussa. Kevätnäytös lähestyy, viimeisiä viilauksia tehdään koreografiaan ja esiintymisasuja testaillaan. Oulu-opistolla työskentelevällä Nabhanilla on ohjattavanaan kaikkiaan kahdeksan ryhmää, joille hän tekee vuosittain lähes 20 uutta tanssia. Tanssin opetuksen lisäksi hän toimii päivisin tulkkina.

Nabhani harrasti jo lapsena kotimaassaan Syyriassa eri tanssilajeja, mutta itämaisen tanssin opettajan kenkiin hän päätyi vasta Suomeen tultuaan onnekkaan sattuman kautta.

”Minun suomenkielenopettajani pyysi, että opettaisin hänelle itämaista tanssia. Hän ja kaksi vietnamilaista tyttöä saapuivat meille kotiin, laitoimme musiikin päälle ja tanssittiin. Pari kuukautta myöhemmin eräs suomalainen nainen soitti ja pyysi, voisinko tulla pitämään kurssia”, Nabhani kertoo.

”Minun suomen kieleni oli silloin tosi huonoa, mutta menin rohkeasti opettamaan, koska tykkään tanssia ja halusin päästä sisään suomalaiseen yhteiskuntaan. Ajattelin, että minä ainakin yritän”, hän lisää.

Airi Tolonen (vas.), Pirjo Pukarinen, Tiina Lankila, Tiina Ahlroos ja Piia Matilainen tanssivat Kultakalat-ryhmässä. Kevätnäytöstä varten tuunatut puvut mukailevat kauniista soljuvaa liikettä. Kuva: Henna Saarenketo

Ylös ja ulos

Ensimmäisen kurssin onnistuminen antoi Nabhanille lisää itsevarmuutta, ja kiinnostus opettamiseen kasvoi.

”Otin yhteyttä Oulu-opistoon ja sanoin, että haluan tulla heille opettajaksi. He lupasivat, että voin pitää viikonloppukurssin, ja jos sinne tulee osallistujia, voidaan jatkaa. Kurssille saapui yli 70 naista. Sen jälkeen eri opistot alkoivat pyytää minua opettajaksi”, Nabhani kertoo.

Vasta vuoden Suomessa asuneelle opettajalle riitti alusta lähtien niin paljon töitä kuin vain jaksoi tehdä, ja kursseille oli pitkät jonot.

”Opetin alussa 24 tuntia viikossa ja se oli melkoinen urakka. Kävin ohjaamassa Oulussa, Pudasjärvellä, Jäälissä, Kiimingissä, Yli-Kiimingissä, Raahessa, Temmeksessä, ja vaikka missä”, hän luettelee.

Kultakaloissa tanssiva Airi Tolonen löysi tiensä ensimmäisille Kiimingissä järjestetyille tunneille.

”Näin kurssi-ilmoituksen, ja ajattelin että jes, tuonne pitää mennä. Roikuin varmaan ensimmäisenä oven kahvassa”, Tolonen nauraa.

”Jäin heti lajiin koukkuun, vaikka se oli haastavampaa kuin mitä olin kuvitellut”, hän jatkaa.

Nabhani muistelee, kuinka alkuvuosina sattui hauskoja väärinymmärryksiä suomen kielen kanssa.

”Vokaalit olivat ja ovat minulle vaikeita. Halusin sanoa oppilaille, että ylös, mutta sanoinkin ulos. Ihmiset lähtivät kävelemään kohti ovea, ja mietin, että mitä ihmettä minä nyt sanoin”, hän nauraa.

Nabhani yhdistelee tansseissaan länsimaista- ja itämaista musiikkia. Myös suomalainen tango ja valssi ovat päässeet mukaan. Kuva: Henna Saarenketo

Sukellus suomalaisuuteen

Nabhani kertoo eläneensä Syyriassa hyvin samankaltaista elämää kuin Suomessakin: hän on opiskellut, tehnyt töitä ja käynyt harrastuksissa. Vaikka elämän peruspalikat pysyivät uudessa maassa kohdallaan, otti suomalaiseenn ilmaisuun ja tapoihin tottuminen aikansa.

”Odotin, että ihmiset hymyilisivät minulle, olisivat puheliaita ja iloisia, mutta moni oli tosi totinen. Aluksi mietin, että mitähän se tarkoittaa. Nyt olen oppinut, että hiljainenkin ihminen voi ajatella hyvin ystävällisesti”, hän kertoo.

Nabhanin pitkäaikainen oppilas ja ystävä Tiina Ahlroos sekä Tolonen tunnistavat suomalaisen luonteenpiirteen.

”Monelle suomalaisellekin tulee mietteliäs olo, kun hakee ympäriltään ystävällistä katsetta. Nadalle se varmasti vielä korostui, kun tuli eri kulttuurista. Me suomalaiset saatamme olla välillä hitaasti lämpeneviä”, toteaa Ahlroos.

”Mutta vaikka Nada oli ollut Suomessa vain lyhyen aikaa, hän tuli silti määrätietoisesti ryhmän eteen, eikä anteeksi pyydelleen. Kun ihmisellä on itseluottamusta, se ottaa tilan ja luo turvallisuutta muillekin, ja näin ilmapiiri rentoutuu”, lisää Tolonen.

”Ei Nada oikeastaan eroa juurikaan suomalaisesta. Kun ihmiseen tutustuu, perusvire on aina sama. Olemme tunteneet jo niin pitkään, että nykyään me ollaan kuin siskoksia”, hän lisää hymyillen.

Jos en olisi tanssinut, olisin ollut vain kotona.

Nabhani kokee, että opettaminen ja tanssi on hänelle enemmän kuin pelkkä työ.

”Tanssi ei ole vain tanssia. Se on osa minun elämääni ja asia, jonka kautta voin hengittää ja jonka avulla olen tutustunut suomalaiseen kulttuuriin. Ymmärrän nyt erilaisia tapoja ja ihmisiä paremmin”, hän sanoo.

”Kun tulin Suomeen, minulla ei ollut täällä yhtään ystävää tai sukulaista. Jos en olisi tanssinut, olisin ollut vain kotona. Nyt minulla on paljon ihania ystäviä”, hän jatkaa.

Jokavuotiset näytökset ovat täynnä väriloistoa, eri-ikäisiä tanssijoita ja monipuolisia koreografioita. Kuva: Nada Nabhanin arkisto

Sisäinen tanssi

Nabhani on Suomessa ensimmäisiä tanssinopettajia, jotka ovat lähteneet yhdistelemään länsimaista musiikkia sekä eri tanssityylejä osaksi perinteistä itämaista tanssia. Vuosien varrella mukaan ovat sulautuneet jopa suomalainen valssi ja tangokin.

”Lähdin heti ottamaan mukaan kansainvälistä musiikkia, ettei oppilaille tule alussa liian outoja itämaisia rytmejä. Mutta opetan myös paljon aivan perinteisiä tanssejakin”, Nabhani kertoo.

”Minulla ei ole tapana suunnitella tansseja valmiiksi ennen tunteja. Menen ja teen mitä teen, ja se menee hyvin. Tanssi on minun sisälläni”, hän kuvailee.

”Suomalaiset ovat tottuneet hyvin tarkkaan opettamiseen. He haluavat tietää, millä tahdilla liike tapahtuu. Minä olen tottunut siihen, että opettaja tekee ja minä menen perässä. Suomalaiset ovat kuitenkin tosi nopeita oppimaan. Heistä huomaa, että ovat harrastaneet paljon liikuntaa ja osaavat liikkua hyvin musiikin mukana”, Nabhani toteaa.

Menen ja teen mitä teen, ja se menee hyvin. Tanssi on minun sisälläni.

Ahlroos on tanssinut Nabhanin ryhmässä lähes kolmekymmentä vuotta. Hän nauttii edelleen eri tyylien ja musiikkien yhdistelmistä, sekä opettajan sielukkaasta tavasta tulkita musiikkia.

”Nadalla lähtee tanssi siitä, minkä tunteen musiikki herättää. Olemme tehneet vuosien varrella monia eri tansseja, joissa on mukana koko tunteiden kirjo. Kun Nada lähtee liikkumaan, me tulemme perässä ja teemme sen, mitä hänelle tulee siitä mieleen”, hän kertoo.

Itämaisen tanssin liikkeet korostavat käsiä, rintakehää ja lantiota. Lajin tarkoitus on korostaa ja ylistää naisellisuutta eri tavoilla. Kuva: Nabhanin arkisto

Naisellisuutta ja itsevarmuutta

Itämaisen tanssin ytimessä on naisellisuuden esiin tuominen. Pehmeät ja kiemurtelevat liikkeet korostavat erityisesti lantiota, rintakehää ja käsiä.

Ahlroos ja Tolonen kuvailevat, kuinka Nabhanista huokuva itsevarmuus on antanut myös heille rohkeutta tuoda esiin omaa naisellisuutta.

”Kyllä itämainen tanssi on lisännyt itsevarmuutta. Me naiset joskus häpeilemme omaa vartaloa, mutta Nada kannustaa aina olemaan rohkeasti esillä”, Ahlroos sanoo.

Ei tämä mitään fysioterapiaa ole, vaan tanssia.

Nabhani puolestaan ei koe suomalaisten häpeilevän vartaloaan.

”Olen eri mieltä. Ajattelen, että aina kun on uusi asia, ihmiset jännittävät. Kun tutustutaan ja tanssitaan, ollaan jo puolen vuoden harjoittelun jälkeen aivan erilaisia ja enemmän vapautuneita”, hän sanoo.

Itämaisen tanssin liikkeet tarjoavat myös hyvää kehonhuoltoa.

”Kyllä sitä alkaa olla näin kuusikymppisenä kropan kolotuksia, mutta jos ei olisi tanssinut, ei olisi näin hyvässä kunnossa”, toteaa Ahlroos.

”Mutta ei tämä mitään fysioterapiaa ole, vaan tanssia”, vitsailee Nabhani.

Tanssijat kokevat lajin harrastamisen olevan myös tehokasta kehonhuoltoa, jonka ansiosta notkeus ja liikkuvuus pysyvät hyvänä.

Tärkeintä ovat ihmiset

Kultakaloista on muodostunut opettajalle aivan erityinen ryhmä.

”Kultakalat ovat minun lähikavereitani. Olen niin ylpeä, kun olen heidän opettajansa. Kun he tanssivat, minä nautin. Kun en pysty itse tanssimaan, he tanssivat minun puolestani. Ihan kuin minun kehoni lähtisi liikkeelle, kun he tanssivat”, Nabhani kuvailee.

”Oikeasti me olemme vain kalpea varjo siihen nähden, miten Nada tanssii”, Tolonen kehuu ystäväänsä.

”Kyllä kaikkein parasta tässä harrastuksessa on Nada ja ihmiset tässä ympärillä. Olemme tehneet upeita tansseja ja hauskoja retkiä yhdessä, mutta jaamme myös paljon henkilökohtaisiakin asioita tanssin lomassa”, Ahlroos jatkaa.

Tulkkina minulla saattaa olla raskaitakin aiheita käsiteltävänä. Kun tulen tanssimaan, ajattelen vain tanssia.

Kaikki kolme naista ova yhtä mieltä siitä, että tanssiminen tuo tärkeää vastapainoa päivätyölle.

”Tulkkina minulla saattaa olla raskaitakin aiheita käsiteltävänä. Kun tulen tanssimaan, ajattelen vain tanssia. Silloin ei voi ajatella töitä”, Nabhani painottaa.

”Kaikki työasiat unohtuvat tanssiessa. On myös mahtavaa saada ilmaista erilaisia tunteita. Jos on ollut rankka päivä, ne tunteet voi purkaa tanssiin. Jos taas on tosi iloinen fiilis, niin pääsee oikein kunnolla revittelemään”, Tolonen kuvailee.

Kaikki ryhmät valmistautuvat parhaillaan kevätnäytökseen, niin myös Kultakalat. Nabhani suunnittelee aina jokaiseen tanssiin omat puvut, joista osa tilataan ja osa muokataan. Ompeleminen on tullut tanssijoille tutuksi, mutta pukujen valmistus on kuitenkin kaikille mielekästä puuhaa.

”Tiina tosin on kyllä nykyään ainoastaan tarjoiluvastaavan roolissa. Sitä ei enää päästetä koneen äärelle, kun se ompeli kerran hameenhelman umpeen”, huikkaa ompeluvastaava Piia Matilainen pukuhuoneesta. Ahlroos nyökkäilee vahvistukseksi.

”Minusta on ihana pukeutua erilaisiin asuihin ja naisellisiin hörsylöihin, joihin ei muuten pukeutuisi. Se on tietynlaista leikkimistä”, Tolonen jatkaa.

Jokavuotiset näytökset ovat aina saaneet yleisöltä kiitosta. Tänäkin vuonna on luvassa paljon erilaisia tanssityylejä ja pukuloistoa.

”Usein ihmiset sanovat, että heistä tuntuu konsertin aikana, kuin kävisivät eri maassa”, Nabhani kertoo.

”Hyvää palautetta tulee myös siitä, että lavalla nähdään monen ikäisiä ja kokoisia naisia, ja että esityksissä on aina lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri”, lisää Tolonen.

Nabhanin ajatukset kulkevat jo vahvasti kohti ensi vuotta. Silloin juhlistetaan 30 vuotta kestänyttä tanssimatkaa.

”Siitä tulee mahtava näytös. En voi vielä paljastaa mitään, se on salaisuus. Mutta upea siitä tulee”, Nabhani hymyilee salaperäisesti.

Tämän kevään Karisma – Itämaisen tanssin näytös lauantaina 15.4.2023 klo 18:00, Pohjankartanon juhlasali, Suvantokatu 1, Oulu

 

Lue myös