Oululainen Vera Audentia Company tarjoaa teoksillaan vertaistukea vaikeisiin elämäntilanteisiin

"Enää hengitin, muuhun en pystynyt" on monitaitellinen näyttämöteos, jossa käsitellään väkivallan eri muotoja. Kuvassa Henna Männikkö. Kuvat: Hanna-Kaija Takalo

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Henna Maria Saarenketo

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Vuonna 2017 perustetun Vera Audentia Companyn ohjelmistossa on alusta saakka käsitelty aiheita, joita harvemmin nähdään lavalla. Tähän mennessä taiteilijat ovat tehneet näkyväksi muun muassa huumeiden käyttäjän kokemuksia, väkivaltaa ja seksuaaliväkivaltaa kokeneen tunnemaailmaa sekä naisen asemaa yhteiskunnassa.

Hanna-Kaija Takalo on yksi teatterin neljästä perustajajäsenestä. Muiden jäätyä toiminnasta sivuun Takalo on toiminut teatterin päätaiteilijana ja taiteellisena johtajana. Hänelle tärkeä toimintaa ohjaava ajatus on tuoda vaikeita kokemuksia visuaaliseen muotoon.

”Haluan teoksissa käsitellä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tehdä näkyväksi asioita, jotka elävät tavallisesti vain puheen tasolla”, Takalo kertoo.

”Asiat hahmottuvat ja jäsentyvät katsojalle aivan eri tavalla, kun niitä saa katsoa ulkoapäin”, hän jatkaa.

Hanna-Kaija Takalo rakastaa seurata, miten ihmiset ovat kehossaan ja tutkia, miten tunne näyttäytyy.

Kehollisuus ja ihmisyys

Takalon tie tanssitaiteilijaksi on kulkenut tanssijakoulutusten kautta tanssipedagogiksi. Näiden opinpolkujen lisäksi hänellä on taskussaan myös liikunta-alan koulutus sekä tunne- ja taideterapian koulutus.

”Olen opiskellut yli kymmenen vuotta kehollisuutta, ihmisyyttä ja ihmisen kokonaisvaltaisuutta”, kertoo Takalo.

”Kehollisuus on kiehtovaa, ajattelen ihmisen kokonaisvaltaisuutta, miten mielen voi kehollistaa, miltä jokin asia tuntuu ja miten se tulee ulos”, hän lisää.

”Tunteet ovat energiaa, aivan kuten liikekin.”

Takalolla on kokemusta useista eri tanssi- ja taiteen lajeista, joita hän on sujuvasti sekoitellut teoksissaan. Syyskuun lopussa Kulttuuritalo Valveen näyttämölle nouseva teos, Valveen rajoilla varjoissa, käsittelee uupumista, ja on taiteilijan ensimmäinen puhtaasti nykytanssiin pohjaava kokonaisuus.

”Koen, että yhteiskunnassa on paljon uupumusta, ja minulla on siitä itsellänikin kokemusta. Tässä teoksessa halusin tutkia tärkeää aihetta puhtaasti liikkeellisestä näkökulmasta”, sanoo Takalo.

”Rakastan seurata, miten ihmiset ovat kehossaan ja tutkia, miten tunne näyttäytyy. Tunteet ovat energiaa, aivan kuten liikekin ”, hän kuvailee.

Rakkauteni helvettiin kiedottu -valokuvanäyttely on toteutettu yhteistyössä Nuorten Ystävien Verto:n läheisryhmän kanssa.

Vertaistuellisia teoksia

Takalo on pystynyt hyödyntämään tunne- ja taideterapian osaamista työssään. Vaikeiden aiheiden käsittely vaatii syvää ymmärrystä ja kykyä ottaa ammatillisesti vastaan teosten herättämät reaktiot.

Joulukuussa nähtävä JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen ohjelmistossa oleva Enää hengitin, muuhun en pystynyt -monitaideteos käsittelee väkivallan eri muotoja. Esiin nostetaan miehiin kohdistunut lähisuhdeväkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö grooming-ilmiön kautta sekä koulukiusaaminen, joka ilmenee henkisen väkivallan kokemuksena.

Rakkauteni helvettiin kiedottu –valokuvanäyttely rakentuu Sofia seurakuntakeskukseen marraskuussa. Teos on rakennettu yhteistyössä Nuorten Ystävien Verto:n huumeiden käyttäjien läheisryhmän kanssa. Avajaisten yhteydessä nähdään myös näyttelijälle ja tanssijalle rakennettu pienteos. Teoksessa käsitellään huumeiden käyttäjän läheisen kokemuksia.

”On rankkaa elää lähellä huumeiden käyttäjää, ja siihen liittyy myös iso häpeä”, Takalo sanoo.

Samainen näyttelykokonaisuus matkaa keväällä 2023 Tampereelle Arttelin tilaan yhteistyössä A-klinikkasäätiön kanssa.

Eeva-Maria Kauniskangas (vas.) ja Mimmi Marjamaa monitaiteellisessa näyttämöteoksessa Tullaan siksi, miksi meidät on tarkoitettu. Teoksessa käsitellään naisen seksuaalisuutta ja seksualisointia sekä naisen asemaa yhteiskunnassa.

Keväällä 2023 nähdään myös nykytanssiteos Valheellinen mieli, joka käsittelee narsismia. Aihetta on lähestytty nimenomaan narsismista kärsivän henkilön näkökulmasta.

”Usein, ja aivan aiheellisesti, narsismia käsitellään uhrin näkökulmasta. Asia on kuitenkin erittäin hankala myös henkilölle itselleen, jolla on narsistisia piirteitä”, Takalo toteaa.

Teokset voivat herättää katsojissa voimakkaita tunteita, riippuen jokaisen omasta kokemusmaailmasta.

”Yleisötyö rakentuu aina osaksi teoksia. Koen, että taiteilijana minulla on tietynlainen vastuu siitä, että jos käsittelen näin raskaita aiheita, en voi jättää katsojaa yksin ja laittaa menemään kotiin”, Takalo painottaa.

Katsojille on järjestetty esityksien yhteyteen infoa, jonka kautta voi hakeutua avun piiriin. Yhteistyökumppaneina ovat toimineet muun muassa Oulun kriisikeskus, Nuorten ystävät, Oulun ensi- ja turvakoti sekä RIKU- rikosuhripäivystys.

”Haluan olla läsnä. On tärkeää, että kokemus tulee kuulluksi.”

Ihminen ihmiselle

Takalo on saanut paljon palautetta teoksistaan. Moni haluaa jakaa oman elämäntarinan tai kokemuksen, johon katsojana on voinut samaistua. Teosten aiheet ovat yleismaailmallisia, joihin moni liittää omakohtaisia kokemuksia.

”Minun mottoni on olla ihminen ihmiselle. Koska aiheet koskettavat tavalla tai toisella myös minun elämääni, toimin heille yhdenlaisena vertaistukena”, kertoo Takalo.

”Haluan olla läsnä. On tärkeää, että kokemus tulee kuulluksi. On kuitenkin täytynyt opetella rajaamaan omia tunteita niin, etteivät toisten kokemukset mene ihon alle ja jää mukaan kulkemaan”, hän jatkaa.

Takalo tiedostaa, että monien teosten aiheet ja lavalla tapahtuvat kohtaukset ovat ihmisille raskaita, eivätkä kaikki välttämättä halua tulla kasvotusten niiden kanssa.

”En yritä tavoitella suuria massoja. Jos koen, että olen voinut teoksellani auttaa edes yhtä ihmistä, olen saavuttanut tavoitteeni”, hän painottaa.

”Pyrimme markkinoinnissa tuomaan esille teosten sisällön luonteen mahdollisimman selkeästi, mutta loppupeleissä vastuu on kuitenkin katsojalla itsellään”, Takalo jatkaa.

Valokuvilla tietoisuutta

Takalo kertoo olevansa vahvasti visuaalinen henkilö, joka nauttii valokuvauksesta. Polku kuvauksen pariin avautui sattuman kautta.

”Erään teoksen yhteydessä piti olla valokuvanäyttely, mutta kuvaaja joutui perumaan tulonsa, ja oli vaikea löytää ketään tilalle. Päätin sitten, että teen itse”, kertoo Takalo.

Keväällä 2023 toteutuu Avoimesti ADHD -näyttely. Näyttelyssä käsitellään, millaista elämä on ADHD:n kanssa osana omaa kokonaisuutta.  Näyttely koostetaan yhteistyössä Ulla Bracellarin kanssa, joka pitää aikuisille suunnattua vertaistuellista Avoimesti ADHD -blogia ja samalla nimellä kulkevaa Instagram-sivua.

Lisätietoja Vera Audentian ohjelmistosta löydät tästä linkistä.

 

Lue myös