Oulun taidekoulun teatteriopissa kasvaa ilmaisukykyisiä ja osaavia nuoria
Kaaoskansa-ryhmään kuuluvat Kiira Karvonen (vas.) ja Elena Palmu toivat Mikkelissä pidetystä Ramppikuume-tapahtumasta tuliaisina arvostetun kiertopalkinnon. Takana voittoisan esityksen ohjannut Oulun taidekoulun teatteritaiteen vastaava opettaja ja vararehtori Anna Myllylä. Kuva: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun taidekoulun Kaaoskansa-ryhmä voitti huhtikuussa valtakunnallisen nuorten teatterikatselmuksen Ramppikuumeen arvostetun kiertopalkinnon. Taidekoulussa harrastaa tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti teatteria viikoittain noin 140 nuorta, jotka oppivat samalla paljon hyödyllisiä yhdessä toimimisen ja kommunikoinnin taitoja.
Oulun taidekoulu on osallistunut kaikkiaan 16 kertaa Ramppikuume-tapahtuman katselmussarjaan, ja tänä vuonna se voitti ensimmäistä kertaa kilpailun pääpalkinnon. Voitosta vastasi taidekoulun kymmenhenkinen nuorten teatteriryhmä Kaaoskansa Varokaa hengenvaara! -esityksellään.
Ensi vuonna 30 vuotta täyttävä Ramppikuume on Suomen Nuorisoseurojen järjestämä nuorten teatteritapahtuma. Kahdeksan katselmukseen valittua esitystä valikoi nuorten teatterintekijöiden raati, ja voittajan valitsi kolmihenkinen ammattilaisraati.
Varokaa hengenvaara! -esityksessä näyttelivät Lilja Peiramo, Neea Peltoniemi, Elena Palmu, Saima Valli, Solja Paajanen, Miska Niinimäki, Kiira Karvonen, Heli Lipponen ja Anni Oksanen. Kuvasta puuttuu Eevi Mikkonen. Kuva: Oulun taidekoulu
Voittoisaan Kaaoskansa-ryhmään kuuluvat Kiira Karvonen, 18, ja Elena Palmu, 20, kertovat, että Varokaa hengenvaara! on kahdeksasta monologista koostuva teos, jossa korostuu ensemble- eli ryhmätyöskentely.
”Siinä on esimerkiksi kuororyhmäkohtauksia, joissa on vanhaa suomalaista runoutta ja suomalaisesta mytologiasta inspiroitunutta toimintaa”, Palmu kertoo.
”Lähdimme työstämään sitä seitsemästä kuolemansynnistä, mutta se ajatus vähän jäi matkan varrella. Kaikki alkoivat työstää osuuttaan siihen suuntaan, mikä itseä eniten kiinnosti, mutta kaikissa oli sama tematiikka, ja ensemble yhdisti niitä tosi hyvin”, Karvonen sanoo.
”Lopulta päädyttiin käsittelemään esimerkiksi pelkoja ja ihmisten pahuutta, ja sitä miten löytää inhimillisyyttä vähän negatiivisistakin piirteistä”, Palmu lisää.
Kaaoskansa voitontunnelmissa Mikkelissä. Ylärivissä vasemmalta Eevi Mikkonen, Neea Peltoniemi, Solja Paajanen, Elena Palmu, Anni Oksanen ja Heli Lipponen, alarivissä vasemmalta Saima Valli, Kiira Karvonen, Lilja Peiramo ja Anna Myllylä. Kuva: Oulun taidekoulu
Oulun taidekoulun teatteritaiteen vastaava opettaja ja vararehtori Anna Myllylä sanoo, että Ramppikuume on korkeatasoinen kilpailu, mutta tapahtuman paras puoli on sen kannustava ilmapiiri.
”Minäkin muistin vasta kun oltiin menossa palkintojenjakotapahtumaan, että niin, tämähän on kilpailu”, Karvonen vahvistaa.
4-vuotiaasta nuoreksi aikuiseksi
Katselmuksen voittanut esitys on hyvä esimerkki siitä, miten Oulun taidekoulun teatterikoulutuksessa harjoitellaan laaja-alaisesti teatterin tekemisessä tarvittavia taitoja ja lopulta rakennetaan ja tuotetaan alusta loppuun itse esityksiä, käsikirjoituksesta lähtien.
Oulun taidekoulu tarjoaa taiteen perusopetusta, jossa opinnot etenevät tavoitteellisesti vuosittain tasolta toiselle, teatteritaiteessa laajan oppimäärän mukaan. Opintojen lopussa oppilas voi tehdä itsenäisen taiteellisen lopputyön ja saada päättötodistuksen, kun 1300 tuntia tulee täyteen.
Opintopolun voi aloittaa jo alle kouluikäisenä monitaiteisista varhaisiän taideopinnoista, joissa lapset pääsevät kokeilemaan erilaisia lajeja, kuten sirkustaidetta, kuvataidetta tai tanssia. Kouluiässä aloitettavan taiteen perusopetuksen opetuksessa voi jatkaa täysi-ikäiseksi saakka.
”Joka vuodella on erilaisia päätavoitteita: improvisaatiota, reagointia, kontakteja, fyysistä teatteria. Yhtenä vuonna tehdään ihan valmis näytelmäteksti. Osaamista syvennetään vuosi vuodelta, mutta ryhmiin voi tulla mukaan myös myöhemmin. Täällä voi harrastaa teatteria neljävuotiaasta kaksikymppiseksi asti”, Myllylä sanoo.
Teatteria pienestä pitäen
Palmu ja Karvonen ovat jo käyneet läpi tämän opintopolun. Molemmat muistelevat aloittaneensa yhdeksänvuotiaina, Palmu pari vuotta Karvosta aiemmin.
”Vanhempani olivat ajatelleet, että tuo lapsi kuuluu teatteriin”, sanoo omia taikashow-esityksiään lapsena pitänyt Karvonen. Palmuakin teatterikärpänen puri jo pienenä, jolloin hän teki teatteriesityksiä mökillä serkkujensa kanssa ja odotti kuumeisesti, että täyttää yhdeksän ja pääsee mukaan taidekoulun teatteriryhmiin. Nykyisin sellainen on jo seitsemänvuotiaille Teatteripompussa.
Kaaoskansa on yksi monista taidekoulun teatteriryhmistä ja koostuu opintojen loppuvaiheessa olevista nuorista, jotka ovat opiskelleet Oulun taidekoulussa teatteria jo 6–12 vuotta. Suurin osa ryhmästä valmistui taiteen perusopetuksesta tänä keväänä, eikä voittoisaa esitystä pystyttäne enää esittämään, kun jäsenet lähtevät omiin suuntiinsa.
”Tässäkin porukassa osa on aloittanut jo alle kouluikäisenä”, Myllylä kertoo. Ryhmät eivät ole suljettuja vaan jäseniä vaihtuu ajan mittaan, mutta pitkä yhteinen historia tuottaa hyvin yhteen hioutunutta ensemble-työskentelyä. Juuri siitä Ramppikuumeen ammattilaisraati antoi Kaaoskansan esitykselle paljon kiitosta.
Hyödyllisiä elämäntaitoja
Vaikka Oulun taidekoulussa voi opiskella korkeatasoisesti teatteria ja muita taiteenlajeja koulutettujen ammattilaisten johdolla, se ei ensisijaisesti tähtää tulevien teatteriammattilaisten valmentamiseen, vaan tarjoaa hyvän ja mielekkään harrastusmahdollisuuden sekä yhteisön, jossa saa kasvaa omaksi itsekseen ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.
”Toki annamme myös repun täydeltä valmiuksia niille, jotka haluavat taidealalle”, Myllylä sanoo.
Palmu ja Karvonen sanovat, että teatteriopinnoista on ollut heille paljon etua esimerkiksi yhteistyö-, kommunikointi- ja vuorovaikutustaitojen kannalta.
”On todellakin. Ainakin itse koen saaneeni täältä itsevarmuutta ilmaisuun ja ryhmätyöhön. Osaa kuunnella ja ilmaista omia mielipiteitä oikealla tavalla”, Palmu sanoo ja toteaa, että esimerkiksi koulun ryhmätöiden ja teatteriesitysten tekemisessä tarvitaan samanlaisia kollektiivisen työn taitoja, jotta tiimi toimii hyvin. Samalla tulee arvokkaita valmiuksia myös työelämään.
Elena Palmu, Kiira Karvonen ja Anna Myllylä kiittelevät taidekoulun eri linjojen hyvää yhteishenkeä. Varokaa hengenvaara! -esitykseenkin tekivät lavastemaalaukset koulun kuvataideoppilaat. Kuva: Pasi Rytinki
”Tämä on valtavan hyvää demokratiakasvatusta ja vuorovaikutustaitojen kasvatusta, kun ryhmissä pohditaan, miten roolit jaetaan ja kuka mitäkin tekee”, Myllylä sanoo.
Kokonaisen teatteriesityksen rakentaminen yleisölle esitettäväksi vaatii monenlaisten asioiden huomioon ottamista, mutta Palmu kiittelee myös opettajien tukea.
”Me saamme opiskelijoina keskittyä taiteen tekemiseen, kun meillä on hyvät opettajat, jotka hoitavat tuottamisen”, hän sanoo nauraen. Erilaisista tuotantoon kuuluvista tehtävistäkin voi halutessaan ottaa vastuuta, ja Karvonen lisää, että lopputyössä oma vastuu on aina suuri.
Ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä
Palmu sanoo saaneensa taidekoulun vuosien aikana paljon hyviä ystäviä ja hyvän, turvallisen yhteisön. Samalla kun on opittu teatterin tekemisen taitoja, oma taiteilijuus ja taiteellinen ajattelu on vahvistunut. Hän onkin nyt hakenut alan kouluihin ja odottaa, pääseekö opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.
”Pienenä oli halu näytellä, mutta nyt se on kasvanut haluksi tehdä taidetta, ei enää niin näyttelijäkeskeisesti. Kollektiivityöskentely kiinnostaa, niin että valmistettaisiin ja ohjattaisiin itse esityksiä”, Palmu kiteyttää.
Karvonenkin sanoo taidekoulupolun tuoneen paitsi hyviä ystäviä, myös käytännön hyötyä koulussa, muissa harrastuksissa ja alkavassa työelämässä.
”Varsinkin lopputyövuonna oppii sietämään keskeneräisyyttä ja epävarmuutta, mutta myös luottamaan, että kaikki järjestyy”, hän sanoo.
Kiira Karvonen ja Heli Lipponen esittivät lopputyönään tekemää Asiasta kukkaruukkuun -esitystä viime kesänä muun muassa Taiteiden yössä Pikisaaressa. Kuva: Pasi Rytinki
Karvonen ei ole hakenut teatterialan kouluihin, mutta aikoo pitää teatterin tärkeänä harrastuksenaan. Hänen ja Heli Lipposen viimevuotinen lopputyöesitys Asiasta kukkaruukkuun onkin jäänyt elämään pienimuotoisena menestyksenä. Sitä on esitetty eri tapahtumissa Oulussa jo viitisentoista kertaa, ja esitykset jatkuvat tänäkin kesänä.
Oulun taidekoulun 14–20-vuotiaiden teatterinuorten esityksiä voi vuosittain nähdä koulun omassa Pakkaspicnic-tapahtumassa, jossa jokainen koulun teatteriryhmä toteuttaa oman näytelmänsä ja esittää sen useaan kertaan yleisölle.
”Tänä vuonna Pakkaspicnicissä oli seitsemän nuorten näytelmää, joista oli 40 näytöstä. Sirkus- ja teatteritaiteen linjamme on jo oikeasti aikamoinen tuotantolaitos. Koko taidekoulun vuotuinen esitysmäärä nousee noin kahdeksaankymmeneen”, Myllylä huomauttaa.
Oulun taidekoulun uudet oppilaat voivat ilmoittautua toukokuussa 31.5. 2026 saakka sekä elokuussa 3.–16.8.2026.