Climate Clock jättää pysyvän jäljen Oulu2026-vuodesta ja avaa uusia näkö­kulmia luontoon, ilmastoon ja aikaan

”Oh no”, parahtaa brittiläis-bangladeshilainen taiteilija Rana Begum.

Postin jakelurekka ajaa torstaiaamuna Kauppurienaukiolle juuri samalla hetkellä, kun kansainväliselle medialle, taiteilijoille, tieteilijöille ja muille sidosryhmille aletaan esitellä hänen No. 1574 Stone -teoskokonaisuuttaan. Se on osa lauantaina avattavaa pysyvien ympäristötaideteosten Climate Clock -sarjaa.

”Nämä ovat julkisen taiteen iloja!” toteaa Climate Clockin tuottaja Claudia Woolgar nauraen.

Posti ja muut aamun tavarankuljetukset ja huoltoajot saadaan ohjattua sivummalle, jotta huomio keskittyy yhteen kulttuuripääkauden merkkitapauksista. Paikalle on saapunut eri puolilta maailmaa toistakymmentä ulkomaisten tiedotusvälineiden edustajaa, joita kierrätetään torstain ja perjantain aikana tutustumassa Climate Clock -teosreitin teoksiin, Oulun keskustan lisäksi Yli-Iissä, Kiimingissä, Ylikiimingissä, Oulunsalossa ja Haukiputaalla.

Koko alue mukaan

Claudia Woolgar on ollut jo vuodesta 2019 lähtien tuottajana ideoimassa Climate Clock -teossarjaa, sillä se oli mukana Oulun alkuperäisessä hakukirjassa kulttuuripääkaupungiksi yhtenä keskeisenä projektina.

”Olen työskennellyt monissa Euroopan kulttuuripääkaupunkiprojekteissa, ja niissä on aina ollut haasteena, miten saadaan keskuskaupungin ympäröivä alue mukaan. Oulun seutu on valtava, ja täällä mietittiin hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien, miten tuodaan kaikki ympäröivät alueet ja yhteisöt mukaan”, Woolgar kiittelee.

Climate Clockin ympäristötaideteokset toteutti kuusi kansainvälisesti meritoitunutta taiteilijaa tai taiteilijaryhmää eri puolilta maailmaa. Keskeisiä teemoja ovat ilmastonmuutos ja aika.

Kauppurienaukiolla Rana Begumin kiviveistokset ovat olleet kaupunkilaisten ihmeteltävinä jo jonkin aikaa. Ne ovat saaneet inspiraatiota pohjoisesta luonnonvalosta ja merenjään muodoista.

”Tämä on yksi suurimmista julkisista taideteoksista, jonka olen tehnyt, ja aika erilainen kuin aiemmat työni – ei niin kirkas ja värikäs”, Begum toteaa.

Maasta nousevaa jäätä

Begum sanoo näkevänsä teräväkärkiset kiviveistoksensa suurina, tummina jääpirstaleina. Eri kivilajeista ja marmorista tehtyjen teosten sijainti aukiolla on tarkkaan mietitty suhteessa luonnonvaloon. Auringonvalon heijastukset marmorista ovat Begumin mukaan parhaiten koettavissa aikaisin aamulla.

”Halusin luoda teoksen, jonka vaikutuksen voi kokea välittömästi. Uhkaavan ilmastonmuutoksen teema tulee veistosten maasta ylös puskevien muotojen myötä vastaan heti, kun astuu kauppakeskuksesta ulos. Teosten keskellä kulkiessa voi nähdä paitsi materiaalin, josta ne ovat syntyneet, myös heijastuksia taivaalta ja ehkä itsestäänkin”, Begum kuvailee ja sanoo toivovansa teoksen saavan pohtimaan, mitä ympäristössämme tapahtuu – ei vain luonnossa, vaan esimerkiksi maailmanpolitiikassa.

Climate Clock -reitin teokset on tehty yhteistyössä tieteentekijöiden kanssa. Rana Begumin tiedepartnerina oli Oulun yliopiston arktisen tutkimuksen Thule-instituutin johtaja, professori Alun Hubbard, joka on perehtynyt jäätiköiden sulamiseen.

Siirrymme kahdella bussilla Yli-Iin Kierikkiin, jonne on sijoitettu nigerialais-brittiläisen, Pariisissa asuvan Ranti Bamin saviveistossarja Ilé-Ìlá – suomeksi Paikka, joka muistaa.

Taiteilija on joutunut perhesyistä perumaan matkansa Ouluun avajaisviikolla, joten veistoksista saa kertoa Climate Clockin kuraattori Alice Sharp brittiläisestä Invisible Dust -taide- ja tiedeorganisaatiosta. Hän toteaa, että savi ikiaikaisena elementtinä sopii erityisen hyvin kivikautiseen kylään.

Ranti Bam suhtautuu saveen elävänä olentona – reagoivana, ilmaisevana ja ajan vaikutuksille alttiina. Yli-Iissä teokset veistoshahmot peittyä talvella lumeen noustakseen esiin kesällä.

”Hän muotoilee teoksena vanhan tradition mukaisesti kehollaan. Hän sanoo, että se, kuinka pitelemme maailmaa, muotoilee sen, mitä jää jäljelle. Kuinka kauniisti ilmaistu”, Sharp sanoo.

Hän huomauttaa, että jo kivikautinen keramiikka todistaa ihmisen luomisen tarpeen.

”Tuhansia ja tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset eivät tehneet astioitaan vain ruoan, metsästyksen ja muiden perusasioiden takia, vaan niissä on myös koristeellinen ulottuvuus, joka kertoo heidän henkisestä suhteestaan luontoon.”

Kierikkikeskuksessa on vielä muutaman päivän ajan esillä myös Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen Maailman arvokkain kello, joka on Climate Clock -teosreitin teemoja yhteen sitova yhteisötaideteos, tuottaja Claudia Woolgarin mukaan koko Climate Clock -teossarjan sydän. Kiertävä teos on seuraavaksi nähtävillä 23. kesäkuuta alkaen kulttuuritalo Valveella.

Woolgar kertoo Kierikissä, että Climate Clockin lähtökohta oli, että teokset tehdään sijaintipaikkoihin ja -yhteisöihin sulautuen ja mukautuen. Kaikki taiteilijat tutustuivat huolellisesti kohteisiinsa, myös eri vuodenaikoina, jotta pohjoisen Suomen ankara vuodenaikojen vaihtelu ja teosten säänkestävyys tuli varmasti otetuksi huomioon.

Woolgarin mukaan paikalliset yhteisöt ovat ottaneet projektin hienosti vastaan. Yhteistyö kruunataan lauantaina, kun teosten avajaisia vietetään kaikissa niiden sijoituspaikoissa.

Pitkän kokemuksensa nojalla Woolgar sanoo, että kovan kilpailun kautta kulttuuripääkaupungeiksi päätyneet kaupungit pääsevät Euroopan kartalle tavalla, josta ne eivät aiemmin olisi osanneet haaveillakaan. Siitä kertoo nytkin paikalla oleva kansainvälinen toimittajajoukko.

”Mutta sitäkin tärkeämpää on, että kulttuuripääkaupunkivuosi muuttaa kaupunkeja. Se muuttaa asukkaita ja kulttuurista ilmapiiriä”, Woolgar painottaa. Hän suosittelee ajattelemaan esimerkiksi Climate Clock -teosreittinä kuuden erillisen ympäristötaideteoksen sijaan yhtenä näyttelynä, koko Oulun alueelle levittyvänä taidegalleriana, joka voi saada aikaan pysyviä muutoksia sekä ympäristössään että kokijoissaan.

”Toivon, että näiden teosten aikaansaamat hienovaraiset muutokset ympäristössä saavat meidät katsomaan luontoa rakkaudella eikä ottamaan sitä itsestäänselvyytenä.”

Kuraattori Alice Sharp muistuttaa Climate Clockin toisesta keskeisestä teemasta, ajasta. Teokset muistuttavat, että luonnolla on oma rytminsä, vaikka ihminen kuinka yrittäisi kontrolloida sitä.

Jatkamme matkaa Kiimingin Koitelinkoskille, jossa Climate Clockin keskeiset ideat nousevat kenties kirkkaimmin esiin Antti Laitisen teoskokonaisuudessa Olet tässä.

Humoristisesta ja performatiivisesta ympäristötaiteesta tunnettu Laitinen on tehnyt Koitelin luonnonmaisemaan kuusi pyöreää katseluikkunaa, jotka muistuttavat teoksen nimen mukaisesti sijaintia osoittavia karttasymboleja. Kokonaisuuteen kuuluu myös kaksi puista roikkuvaa, tuulessa heiluvaa palloa, jotka on koottu katajanoksista ja useista eri jäkälälajeista.

Laitisen osuus Climate Clock -teossarjassa nostettiin näyttävästi esiin jo keväällä The New York Timesin laajassa jutussa. Koitelissakin ulkomaisilla toimittajilla on paljon kysyttävää Laitiselta.

”Olin onnellinen, mutta myös vähän peloissani, kun minua pyydettiin tekemään teos tänne, koska tämä on niin kaunis paikka. En halunnut pilata sitä taiteellani”, Laitinen sanoo ja huomauttaa, että pienehköt maisemaikkunat on tehty varsin hienovaraisesti, lähinnä oksia taivuttelemalla.

Paluu kotiin

Laitinen vietti suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Haukiputaalla, parinkymmenen kilometrin päässä Koitelista. Hän vitsailee, että jos hyppäisi jokeen, hän päätyisi ennen pitkää lapsuudenkotiinsa, jossa hän valmisteli tätä teosta.

”Olin kotona viikkojen ajan, eli asuin vanhempieni kanssa ja sain ikään kuin palata lapsuuteeni. Äitini teki minulle aamiaista, ja isäni ja lapsuudenkaverini auttoivat teoksen toteuttamisessa.”

Laitisen työn keskeinen elementti on jäkälä. Tiedekumppanina teoksessa oli Helsingin yliopiston professori Jouko Rikkinen, jonka kanssa Laitinen keskusteli jäkälien elinolosuhteista ja niihin vaikuttavista ympäristötekijöitä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta jäkäliin, jotka tiedetään erityisen herkiksi ympäristön ja ilmanlaadun mittareiksi.

Laitisen teokseen, kuten muihinkin teosreitin teoksiin, pohjoinen ilmasto ja vuodenajat vaikuttavat ajan mittaan vääjäämättä. On osittain arvoitus, millä tavalla, mutta Laitisen mukaan teosta voidaan tarvittaessa myös korjailla ja kunnostaa myöhemmin.

Laitisen mikroplaneetoiksi kutsumien pallojen tulevaisuus on erityisen kiehtova. Toinen niistä on sijoitettu avoimelle ja valoisalle paikalle, toinen suojaisaan ja varjoisaan paikkaan. Aika näyttää, miten erilaiset olosuhteet vaikuttavat ja miten niihin kasattu jäkäläcocktail synnyttää uutta elämää.

Muut Climate Clock -teosreitin teokset ovat japanilaisen Takahiro Iwasakin Architectural Snowflakes: Letters from Heaven (Kirkkosuvannon uimaranta, Ylikiiminki), meksikolais-belgialaisen Gabriel Kurin Risk Assessing Risk Assessment (Oulunsalon kotiseutumuseo) sekä tanskalaisen Superflex-kollektiivin Super Kello (Kiviniemen kalasatama, Kello).

Kaikki teokset tulevat kulttuuripääkaupunkivuoden päätteeksi osaksi Oulun taidemuseon kokoelmia.