Mikko Salmi: Mitä sinä täällä teet?

Näkökulma-kolumnin kirjoittaja Mikko Salmi on Oulun kaupungin viestintäjohtaja. Kuva: Sanna Krook

Näkökulma

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Salmi

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Kaupungin viestintäjohtajan tehtäviin kuuluu välillä isännöidä ulkomaisia vieraita. Tällä kertaa kyseessä oli tulevan Lumo-valofestivaalin ohjelmatuottajien ryhmä Irlannista. Oli mielenkiintoista kuulla, miten Oulun vahvuus irlantilaisten mielestä on juuri pimeys. Vasta todellisessa pimeydessä valo tulee esiin. Juuri pimeys on Oulun iso vahvuus, kuului vieraiden yllättävä viesti.

Pitkän illan päätteeksi päätin mennä Mäkkäriin paikkaamaan päivän ateriavajettani. Tilasin tutun suosikkini ja jäin odottelemaan vuoronumeron kanssa hampurilaistani.

Yhtäkkiä selkäni takaa kuului vaativa kysymys: ”Mitä sinä täällä teet?” Käännyin hämmästyneenä katsomaan kysymysmerkin muotoisen nuoren miehen suuntaan. Hän jatkoi: ”Oletko joku Woltti-kuski?” Mumisin jotain epämääräistä vastaukseksi.

Kaupungin tulisi olla paikka, joka tarjoaisi ihmisille luontevia paikkoja tapaamisille.

Aloitimme mielenkiintoisen keskustelun, jonka kuluessa puhuimme paljon kohtaamisesta. Mies kertoi, että hänellä on tapana tulla öisin Mäkkäriin viettämään aikaa, koska unta oli vaikea saada. Hän kärsi pahasta tinnituksesta, joka yön pimeinä tunteina iski vyöryn lailla päälle. Ravintolan häly antoi miehelle tarvittavan suojan äänivallin taakse. Mäkkäri oli myös paras paikka ihmisten kohtaamiselle, koska kaikki muut kontaktit tapahtuivat yleensä verkon välityksellä.

Matkalla taksitolpalle mietin paljon kohtaamisten merkitystä. Kaupungin tulisi olla paikka, joka tarjoaisi ihmisille luontevia paikkoja tapaamisille. Mäkkäri on hyvä vaihtoehto, mutta tarvitsemme enemmän matalan kynnyksen kaupunkitiloja, joissa ihmiset voisivat kokoontua yhteen jakamaan arjen ja elämän kysymyksiä.

Oulussa on valmisteltu tämän vuoden aikana vuorovaikutussuunnitelmaa. Sen tehtävänä on luoda uusia osallistumisen mahdollisuuksia ja paikkoja jokaiselle kuntalaiselle vauvasta vaariin. Olennaista on nähdä erityisesti erityisryhmien ja yksinäisten tarpeet. Sillä vasta kohtaamisissa ja lämpimän katseen alla ihmisestä tulee kokonainen ja hyväksytty.

Lumo-valofestivaali tarjoaa kaivattua valoa pimeimpään syksyn. Se keskellä voimme kysyä ihan ventovieraaltakin kaupunkilaiselta, mitä sinä täällä teet. Loppuun voi vielä lisätä kysymyksen: Mitä sinulle kuuluu?