Yhteisötaideprojekti Kehomatka vei toimintakeskusten asiakkaat luovuuden ja liikkeen ytimeen – tuloksena esitys ja taidenäyttelyitä
Henna Linné (keskellä) valmisti toimintakeskus Zytykkeen osallistujien kanssa liikkeellisen esityksen Iloa ja aurinkoa, joka sai innoituksensa osallistujien positiivisuudesta.
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Teatteri-ilmaisun ohjaaja ja fysioterapeutti Henna Linné toteutti tänä keväänä kahden kuukauden Kehomatka-yhteisötaideprojektin toimintakeskus Hanhilehdossa Höyhtyällä, Kempeleen toimintakeskus Zytykkeessä sekä Nuorten Ystävät ry:n Vanhempien akatemiassa. Toiminta keskittyi kehollisiin tai taiteellisiin menetelmiin, joilla vahvistettiin tietoista läsnäoloa, kehotietoisuutta, työhyvinvointia sekä vanhemman ja lapsen välistä yhteyttä.
Oululaisen kulttuuriosuuskunta Ilmeen yhteisötaiteen tuotantokeskus valitsee vuosittain yhteisötaiteilijan toteuttamaan taidelähtöisiä projekteja eri yhteisöissä. Taustalla on laaja verkosto sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia sekä taiteen- ja kulttuurialan ammattilaisia, jotka kartoittavat kunkin vuoden teeman, toteutuskohteet ja kohderyhmät.
Tämän vuoden yhteisötaiteilijaksi valikoitui valtakunnallisen haun kautta teatteri-ilmaisun ohjaaja ja fysioterapeutti Henna Linné, joka on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Rovaniemen teatterin yleisötyöntekijänä ja esiintyjänä sekä toteuttanut palvelu- ja hoivakodeissa kuntouttavaa taidelähtöistä toimintaa. Tällä hetkellä Linné suorittaa myös Teatterikorkeakoulussa teatteritaiteen maisteriopintoja.
Linnén luotsaama Kehomatka-yhteisötaideprojekti toteutettiin huhtikuun ja toukokuun aikana Oulussa toimintakeskus Hanhilehdossa, Kempeleen toimintakeskus Zytykkeessä sekä Vanhempien akatemian henkilökunnalle ja asiakasperheille. Toiminta keskittyi kehollisiin ja taidelähtöisiin menetelmiin, joiden avulla harjoiteltiin keskittymistä, liikkeen tuottamista ja luovaa maalaamista.
Henna Linné kokee taidelähtöiset menetelmät monipuoliseksi työkaluksi hyvinvoinnin tukemisessa, kuntoutuksessa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Kuva: Henna Saarenketo
Vaikka toiminta on kulkenut joka paikassa saman teeman alla, muovautui sisältö kunkin ryhmän tarpeiden mukaiseksi.
”Yhteisötaiteilija menee aina osaksi yhteisöä ja vastaa sen tarpeisiin. Jokaisessa ryhmässä on omat erityispiirteensä ja taiteilijalta vaaditaan tiettyä improvisaatiokykyä, jotta pystyy tarvittaessa muuttamaan omia ennakkosuunnitelmiaan”, Linné kertoo.
”Zytykeläisten kanssa lähti syntymään liikkeellinen esitys ja muiden ryhmien kanssa koottiin maalauksista taidenäyttelyt. Vanhempien Akatemian henkilökunta puolestaan toivoi ihan konkreettisia työkaluja tietoisen läsnäolon vahvistamiseen ja palautumiseen. Perheiden kanssa taas painotettiin tunnetaitojen opettelua sekä vanhemman ja lapsen välisen yhteyden vahvistamista”, hän lisää.
Onnistumisia turvallisessa ympäristössä
Viikoittaisten tapaamiskertojen aikana kaikki ryhmät ovat päässeet sekä liikkumaan että maalaamaan. Liikkeellisissä harjoituksissa on saanut syventyä rauhassa ja ohjatusti omaan kehoon ja sen tapaan tuottaa liikettä. Jokainen on voinut toteuttaa harjoituksia omalla tavallaan ja omista lähtökohdista käsin.
Linné kertoo kiinnittävänsä aina ryhmiä ohjatessaan huomiota turvallisen ja luotettavan ilmapiirin luomiseen.
”Minulle turvallisuus merkitsee sitä, että jokainen saa olla ryhmässä oma itsensä ja tuntea kuuluvansa ryhmään. Pidän tärkeänä, että on lupa kysyä ja sanoa suoraan. Pyrin myös siihen, että ryhmällä on tunne siitä, että asioita tehdään yhdessä – eikä niin että minä sanelen kaiken mitä tehdään.”
Linné onkin saanut kautta linjan yhteistyötahoilta kiitosta hyvästä ohjauksesta ja hän on myös itse tyytyväinen lopputulokseen.
”On upeaa, kuinka kaikki ryhmäläiset lähtivät harjoitteisiin mukaan. Olemme tehneet vaikka minkälaista liikettä, välillä on tanssittu diskoakin”, Linné kertoo.
”Joistakin osallistujista sain ennakkotietoa, että ovat arkoja liikkumaan, mutta niin vain hekin ovat tanssineet mukana aivan alusta saakka. Ja se jos mikä on aivan parasta palautetta, mitä ohjaaja voi saada”, hän lisää hymyillen.
Tärkeitä oivalluksia
Linné kokee taidelähtöiset menetelmät monipuoliseksi työkaluksi hyvinvoinnin tukemisessa, kuntoutuksessa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä.
”Esimerkiksi kuntoutusta vaativan käden nostaminen voi tuntua epämiellyttävältä ja sen jumppaaminen voi olla haastavaa. Kun taas ihminen pääsee liikuttamaan kehoaan kokonaisvaltaisesti ja omaehtoisesti musiikin tahtiin, voi sieltä löytyä omanlainen tapa antaa nivelille tarvittavaa liikettä”, Linné kuvailee.
Zytykeläisten kanssa projektissa lähti syntymään liikkeellinen esitys.
Projektin aikana Linné sai todistaa, kuinka yhteisötaidetoiminta käytännössä vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.
”Ihmiset liikkuivat tavoilla, joilla he eivät koskaan aikaisemmin ole liikkuneet. Kehitysvammaiset ovat eläviä esimerkkejä siitä, kuinka taiteen keinoin voidaan saada ihminen liikuttamaan itseään. Eräs henkilö sai myös aivan konkreettisia apuja tietoisen läsnäolon harjoituksista pitkään vaivanneeseen unettomuuteen.”
”Kun puhutaan kulttuurista ja taiteesta, moni voi ajatella sitä puhtaasti esittävänä taiteena, mutta kulttuurin ja taiteen kentällä on niin paljon muutakin, kuten juuri kuntouttavaa ja hyvinvointia lisäävää, osallisuuden tunnetta lisäävää sekä syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa”, Linné painottaa.
Iloa ja aurinkoa
Linné on saanut paljon positiivista palautetta ryhmien toiminnasta ja jokainen taho toivoisi hänen jatkavan ryhmien ohjaamista. Palautteiden mukaan viikoittaisten tapaamisten on koettu tuovan arkeen tarpeellisia hetkiä, jolloin pääsee itsensä kanssa rauhalliseen tilaan ja sekä tutuiksi oman kehon kanssa.
”Koin joka paikassa oloni erittäin tervetulleeksi ja kaikki tahot olivat todella sitoutuneita toimintaan.”, Linné kiittelee.
Henna Linné sai toimintakeskus Hanhilehdosta komean kukkakimpun kiitokseksi ohjauksista. Kuva: Henna Saarenketo
”Minulle on jäänyt vahvasti mieleen ryhmäläisten ilo, joka säteili kaikista osallistujista. Kun teimme projektin päätteeksi zytykeläisten kanssa esityksen, sen nimeksi tulikin heidän mukaansa Iloa ja aurinkoa”, Linné kertoo.
”Esityksen liikkeet syntyivät heistä; kuinka minä näin heidän ystävällisyyden ja sydämellisyyden, ilon ja valoisuuden”, hän lisää.
Vaikka ryhmäläiset kokosivat toiminnan päätteeksi taidenäyttelyitä ja esityksen, ne eivät ole olleet tekemistä ohjaavia tavoitteita.
”Minulla oli aluksi ajatus, että kaikkien ryhmäläisten kanssa olisi voinut tehdä esityksen, jos se heistä itsestään luonnollisesti lähtee syntymään, mutta lopulta meillä oli kolme taidenäyttelyä ja yksi esitys. Taidenäyttelyt koettiin myös erittäin tärkeäksi ja siellä sai jokainen esitellä oman teoksensa”, Linné kertoo.
”Yhteisötaide eroaa tavanomaisesta taideharrastuksesta siten, ettei toimintaa ohjaa jokin vahva lopputavoite, kuten esimerkiksi esityksen valmistaminen. Yhteisötaiteessa edetään yhteisön ehdoilla, ei tiukka tavoite edellä, mikä antaa toiminnalle tietynlaista vapautta”, hän lisää.