Onko Auranmaja ja Iinatin lenkki jo nähty? Katso hiihtotärpit tuntemattomampiin kohteisiin

Oulu tarjoaa oivat ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet hiihdon ystäville. Meren jää on kaupunkilaisten suosiossa kevättalvisin. Kuva: Mun Oulu

Liikunta & terveys

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Oulua voisi hyvällä syyllä kutsua monenkin liikuntalajin kaupungiksi, kuten hiihtokaupungiksi. Kuntalaisten käyttöön kaupunki kunnostaa vuosittain latuja peräti 350 kilometrin verran.

”Lisäksi koulujen ja päiväkotien käyttöön valmistuu näinä aikoina noin 100 kilometriä pieniä latuja eri puolille kaupunkia”, kertoo ulkoliikuntapäällikkö Mika Puolitaival.

Oulun latumäärä on suurin vertailtaessa esimerkiksi kuuden suurimman kaupungin latukilometrejä. Joillakin pienillä paikkakunnilla latuverkosto voi olla kaupungin tai kunnan kokoon nähden suuri matkailun vuoksi.

”Oulun latuverkosto on rakentunut tarpeesta ja hiihdon suosiosta Oulussa ja lähialueella”, huomauttaa isännöitsijä Petri Yli-Pyky.

Yhdistykset ja yksityishenkilöt tuovat Oulussa vuosittain oman mausteensa perinteiseen kuntoratapohjaiseen latuverkostoon, keliolosuhteiden salliessa. Liikuntapalvelut avustaa pienimuotoisesti monia näitä talkoilla tehtyjä hankkeita.

Esittelemme ohessa neljä vähemmän tunnettua hiihtolatuvaihtoehtoa Oulun seudulta: kaksi yhdistysvetoista ja kaksi kaupungin ylläpitämää. Huomioithan, että sankat lumisadejaksot vaikuttavat reittien kulkemiseen ja kunnossapitoon.

Ajantasaisen latutilanteen löydät tästä linkistä.

1. Kuusisaaren kaupunkilatu

Noin kilometrin mittainen Kuusisaaren ”citylatu” kiertää kesäisin vilkkaana tapahtumapaikkana tunnetun Kuusisaaren. Tasainen maasto, rauhallinen sijainti ja rannalta löytyvät nuotiopaikat takaavat paikasta erinomaisen erityisesti lapsiperheiden hiihtoharrastukseen. Parkkipaikkakin löytyy läheltä. Latu on tehty niin perinteiselle kuin vapaalle hiihtotyylille. Latu oli viime talvena ensimmäistä kertaa varsinaisessa käytössä, sillä lumiolosuhteet eivät olleet riittävät viime talvena. Kunnossapidosta vastaa Oulun Infra -liikelaitos.

Hiihtolatu kaupungissa.
Kuusisaaren uusvanha ”citylatu” otettiin viime talvena käyttöön vuosikymmenten tauon jälkeen. Kun latu on jälleen auki, siinä hiihtäjä voi nautiskella urbaanista, rauhallisesta luontomiljööstä lähellä kaupunkia. Kuva: Hanna Sankala-Sivula

2. Erämaalatu Sankivaara–Kallioselkä

Sankivaarasta Kallioselälle kulkeva hiihtoreitti on osa Tervareitistöä ja kunnostetaan keväisin. Pituudeltaan erämaalatu on noin 16 kilometriä. Lähtö Sankivaaran hiihtokeskuksesta. Kallioselällä sijaitsee autiotupa. Alkutalvesta käytössä on perinteisen hiihdon latu-ura, näinä päivinä valmistunee myös vapaan hiihtotyylin latu. Ladun kunnossapidosta vastaa Oulun Infra -liikelaitos. 

Moottorikelkka erämaisemassa.
Kallioselän ja Sankivaaran välinen hiihtoreitti kulkee Matkalammen ohi. Kuva: Jukka Kinnunen

3. Erämaalatu Jääli–Koiteli

Jäälistä Koiteliin matkaavan 9 kilometrin mittaisen erämaaladun maasto on vaihtelevaa: soita, kangasmaastoa, taimikkoa, nuorta metsää ja aukeaa. Reitin varrella on kaksi laavua sekä yksi ulkokäymälä.

Ladulle pääsee Koitelista parkkipaikan kohdalta sekä Jäälin suunnalta Jäälinjärven kiertävältä ladulta tai Jäälin monitoimitalon parkkipaikalta. Ylläpidosta vastaavat jääliläiset yhdistykset. Liikuntapalvelut avustaa toimintaa rahallisesti. Lisätietoa kunnostuksesta erämaaladun omalta Facebook-sivulta.

Hiihtäjiä metsäaukealla.
Jääli-Koiteli erämaalatu soveltuu perinteisen tyylin hiihtoon. Kuva: Birger Ylisaukko-oja

4. Jäälatu Oritkari–Vihiluoto

Merenrannasta Oulun Oritkarista pääsee hiihtämällä ja monella muullakin talvisella tavalla Kempeleen Vihiluotoon. Reitin pituus on valitusta kulkureitistä ja -tavasta riippuen noin 4–6 kilometriä yhteen suuntaan. Kunnossapidosta vastaa Vihiluodon kyläyhdistys. Liikuntapalvelut avustaa toimintaa rahallisesti. Lisätietoa kunnosta Vihiluodon kyläyhdistyksen Facebook-sivulta.

Hiihtäjä merenjäällä.

Vihiluodon ja Oritkarin välinen merenjäälatu ylittää Kempeleenlahden. Halutessaan tauon voi pitää vaikka Selkäkarin saaressa, joka on luonnonsuojelualue. Kuva: Hanna Sankala-Sivula

Juttu julkaistu Mun Oulussa ensimmäisen kerran 22.2.2021.

Lue myös