Luonto kertoo -yhteisöretket johdattivat oululaisten tarinoiden äärelle
Hyvässä opissa vihtoja syntyi Timosenkosken luontokoululla reippaaseen tahtiin ja ehtivimmät saivat kotimatkalle mukaansa kaksikin vihtaa. Kuvat: Tytti Latvamäki-Järvensivu
Oululaisten omia tarinoita ja kokemuksia taltioitiin alkukesästä Luonto kertoo -retkillä. Retket ovat olleet osa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Kokonaisuuteen kuului useita kohtaamisia eri-ikäisille oululaisille luonnossa.
Näyttelijä Annina Rokka suunnitteli ja toteutti yhteistyössä Lähekkö nää luontoon -toiminnan kanssa touko- ja kesäkuussa tapahtumasarjan Luonto kertoo – yhteisöretkiä tarinoiden äärelle. Retkillä kerättiin sadutusmenetelmällä tarinoita osallistujilta ja nautittiin yhdessäolosta ja luonnosta. Retkillä osallistujat jakoivat oman tarinansa kirjoitetussa tai äänitetyssä muodossa.
Taiteilijaystäviensä kanssa Rokka improvisoi ja tutkii taiteen eri keinoin muistoja, tarinoita ja haaveita, joita luonto osallistujissa herätti. Syksyllä näistä aineksista keittyy esitys tai yhteisöllinen tapahtuma, johon osallistujat, heidän läheisensä ja kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Näin oululaisten tarinat ja kokemukset jatkavat elämää ja luovat paikallista kulttuuriperintöä.
Eskarit ja seniorit leikkivät yhdessä
Lähekkö nää leikkimään -tapahtuma Oulunsalossa 11. toukokuuta kokosi yhteen eskarilaisia ja senioreita jakamaan kokemuksiaan luonnossa tapahtuvista leikeistä. Annina Rokka johdatti lapset senioreiden lapsuuden leikkien pariin. Värienkeli-leikki oli lapsille uusi ja mieluinen leikki, kun taas polttopallo kaikille tuttu klassikko. Lapset myös näyttivät oman aikansa leikin, banaanihipan. Sekä lapset että aikuiset heittäytyivät ilolla leikkien pyörteisiin puiden siimekseen.
Lopuksi kokoonnuttiin nuotion ääreen jakamaan vielä muistoja ja kokemuksia ulkoleikeistä. Seniorit muistelivat, kuinka omassa lapsuudessa saatettiin ranteeseen laittaa ”karhunkello”, karkottamaan kutsumattomia vieraita metsäleikeistä. Eräs eskarilainen tuumasi, että nyt hänellä on eri-ikäisiä leikkikavereita senioreista ja sovittiinkin, että tervehditään, kun myöhemmin tavataan!
Värienkeli-leikki oli lapsille uusi ja mieluinen leikki, kun taas polttopallo kaikille tuttu klassikko.
Kehitysvammaisten luontolauluretki
Lähekkö nää laulamaan 4. kesäkuuta kokosi yhteen porukan kehitysvammaisten päivätoiminnasta ja ryhmäkodista nauttimaan luonnosta ja laulamaan lintujen säestyksellä kesäiseen vehreään Hietasaareen. Loistokarin lintulavalla retkeilijöitä laulatti Annina Rokan lisäksi muusikko Mika Kolehmainen.
He johdattivat joukon iloiseen yhteislauluun – kesäisessä iltapäivässä kajahtivat komeasti muun muassa Peipon pesä, Kalliolle kukkulalle ja Hectorin laulu Heinäpellolla. Tanssiakin saatiin ja tuokio kirvoitti myös laulutoiveita. Lopuksi kokoonnuttiin nuotiolle nokipannukahveille jakamaan kokemuksia tarinoiden muodossa. Mukana ollut retkeilijä kertoi luonnon johdattavan ajatukset koivunlehtiin ja juhannuksena tehtäviin vihtoihin. Porukassa on hänen mukaansa jo syntynyt mieluinen perinne, jossa ison pöydän ääreen kokoonnutaan vihtojen tekoon ja samalla grillataan yhdessä.
Kesäinen lauluretki luonnossa sai osallistujilta erittäin myönteisen vastaanoton. Palautteissa kiitettiin erityisesti lähiluonnon elämyksellistä ympäristöä, live-musiikkia sekä esiintyjien heittäytyvää ja luovaa otetta.
”Tapahtuma oli hyvä muistutus siitä, miten ihana lähimaasto ja hyvät puitteet ulkoilla meillä on”, kommentoi palveluvastaava Leena Toljamo jälkeenpäin.
Loistokarin lintulavalla retkeilijöitä laulatti Annina Rokan lisäksi muusikko Mika Kolehmainen.
Vihtojen tekemistä yhdessä
Juhannuksen alla Timosenkosken luontokoulun ympäristöön kokoonnuttiin Lähekkö nää vihtomaan -tapahtumaan 17. kesäkuuta. Mukaan saatiin Seppo Savilaakso neuvomaan vihtojen tekemisessä. Suomalaista juhannusperinnettä haluttiin tehdä tutuksi erityisesti muualta Suomeen tulleille, joten osallistujista vain muutaman kotimaa oli Suomi.
Savilaakso näytti tarkasti, miten vihta tehdään. Hyvässä opissa vihtoja syntyi reippaaseen tahtiin ja ehtivimmät saivat kotimatkalle mukaansa kaksikin vihtaa, vaikka pannan teko lopuksi olikin aikaa vievä taidonnäyte. Vihtojen ohella tutustuttiin kiikareiden käyttöön ja lumouduttiin luuppien avulla luonnon mikroskooppisen pienistä ihmeistä.
Luontoiltapäivään kuuluivat tietenkin myös retkieväät – nuotiolla paistettujen makkaroiden kaverina nautiskeltiin omenapiirakasta ja raparperimehusta. Luontoiltapäivä päätettiin aplodeihin ja iloisiin poseerauksiin upouusien vihtojen kanssa.