Ruokaraadissa on jo viiden vuoden ajan kehitetty kouluruokaa yhteistyössä
Satu Kurvinen veti välillä ruokaraatilaisille taukojumppaa Raksilan lukion auditoriossa. Kuvat: Pirkko Vääräniemi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Ruokaraati on koonnut oululaisia lapsia ja nuoria sekä kouluruoasta vastaavia asiantuntijoita yhteisten pöytien ääreen jo viiden vuoden ajan. Alun perin ruokaraati perustettiin, jotta kouluruoan arvostusta saataisiin nousuun. Kevään tapaamisessa nuoria puhuttivat syyt, miksi kouluruoka jätetään syömättä.
Yksi ruokaraadin tavoitteista on osallistaa lapsia ja nuoria kouluruokailun kehittämiseen. Ruokaraadin alussa palveluasiantuntija Merja Taipaleenmäki Oulun Tilapalveluista kertoi, että edellisen ruokaraadin pyyntö toiveruokaviikosta on otettu käyttöön, ja parhaillaan oli menossa ensimmäinen koululaisten äänestämä toiveruokien viikko. Seuraavan kerran toiveruokaviikko tulee jälleen syksyllä.
”Me pyrimme kuuntelemaan yksittäisiäkin kommentteja tarkalla korvalla ja viemään niitä eteenpäin. Esimerkiksi tästä ruokaraadista lähti ruoantoimittajalle toive tietyn jälkiruoan toteuttamisesta”, käyttäjäpalvelupäällikkö Ritva Lasaroff Oulun Tilapalveluista kertoo.
Terveisissä ruusuja ja risuja
Kehittäjäopettajien Jussi Tombergin ja Satu Kurvisen johdolla oppilaat toivat terveisiä omista kouluistaan. Edustusta oli paikalla kaikkiaan neljästätoista Oulun koulusta, ja osallistujina oli kaikenikäisiä alakoulusta lukiolaisiin.
Merja Taipaleenmäki kertoi ruokaraadin esityksestä vietettävästä toiveruokaviikosta Oulun kouluissa.
Terveisissä kerrottiin mieluisimpia kouluruokia, kuten uunimakkara, tonnikalapasta sekä liha- ja kalapullat. Toiveina nousi esille runsaampi ruoan maustaminen, samoin kuin joidenkin hiilihydraattien laatu.
Useiden koulujen kohdalla keittiöhenkilökunta sai kehuja, mutta puutteena koettiin ahdas ja meluisa ruokailuympäristö.
Syömättömyyden syyt
”Vain syöty ruoka ravitsee”, kuuluu sanonta. Kouluruokakyselyn mukaan kuitenkin moni valitsee olla syömättä. Ruokaraatilaiset pääsivätkin pohtimaan syitä sille, miksi kouluruoka jää monelta kokonaan maistamatta.
Esille nousi esimerkiksi sosiaalinen paine: jos yksi päättää olla syömättä, moni muukin jää pois kouluruokailusta. Myös yksin syöminen voi nuorten mukaan olla ahdistavaa, jos kavereita ei ole tai kaverit ovat poissa koulusta. Silloin saatetaan helposti valita syömättömyys. Nuoret arvelivat myös, että täysi ruokala voi tuntua joistakin epämiellyttävältä tai ahdistavalta. Yhdeksi syyksi nousivat esille myös ulkonäköpaineet.
Vain yhtenä tekijänä muiden joukossa oli itse kouluruoka. Jos ruoasta ei pidetä tai sen ulkonäöstä ei tykätä, ruoka voidaan jättää syömättä. Myös kaverin mielipide ruoan mausta voi vaikuttaa siihen, että ruokaa ei maisteta itse.
Toiveita toteutetaan
Lasaroffin mukaan koululaisia ja nuoria halutaan kuulla kouluruokailun kehittämisessä, ja ruokaraati on asiantuntijoille tärkeä kanava päästä nuorten kanssa yhteistyöhön. Erityisesti hän kiittelee yhteistyötä sivistys- ja kulttuuripalveluiden kanssa, että ruokaraatia saadaan tehdä yhdessä.
”Kouluruoka on oleellinen asia lasten ja nuorten jaksamisessa, joten siitä halutaan maistuvaa. Pyrimme toteuttamaan toiveita, jos se vain hinnan ja valmistusmenetelmien puolesta on mahdollista”, Lasaroff kertoo.
Yksi oppilas lähtee ruokaraadista resepti takataskussaan: jos hänen toivomansa jälkkäri ei pääse koulun ruokalistalle, hän voi tehdä sitä kotona. Ainakin se toive toteutuu.