Oma ura löytyi Oulun kaupunkisuunnittelun parista: kaavoitusarkkitehtien sydän sykkii kaupunkitilalle

Panu-Petteri Kujala ja Jonna Koivuranta valitsivat työuran Oulun kaupungilla konsulttitoimiston sijaan. Kaavoitusarkkitehdin työssään he nauttivat tiimityöstä ja vaihtelevista projekteista - eikä Ympäristötalolla työympäristökään ole yhtään hassumpi. Kuvat: Anne Laurila

Julkaistu: Kirjoittaja: Anne Maarit Laurila

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Urapolku kaupungin kaavoitusarkkitehdiksi ei ehkä ole ensimmäisenä arkkitehtiopiskelijoiden mielessä, sillä moni hakeutuu alalle haaveillen uusien museorakennusten tai muiden uniikkien arkkitehtonisten maamerkkien suunnittelusta. Kaavoitusarkkitehti Jonna Koivurannalle kipinä kuntapuolelle syttyi työharjoittelussa.

”Aikaisemmin olin työharjoittelussa Pohjois-Pohjanmaan liitossa. Harjoittelun kautta sain kipinän kuntapuolelle ja tulin Oulun kaupungille harjoittelijaksi vuonna 2018 – sillä tiellä olen edelleen! Pääsin tekemään sijaisuuksia ja pikku hiljaa olen saanut myös enemmän vastuuta. Teen työssäni asemakaavahankkeita laidasta laitaan, työni on todella monipuolista ja vaihtelevaa”, Koivuranta kertoo.

Työharjoittelu olikin Koivurannalle merkittävä urapolkuun vaikuttava tekijä.

”Kaupungin toiminnasta ei hirveästi tiedä etukäteen opiskelijana. Harjoitteluun kannattaakin tulla mieli avoimena – kaiken voi opetella ja täällä oppii paljon sellaista, mitä koulunpenkillä ei opi. Kun itse tulin tänne töihin, ihmiset olivat todella rentoja ja työtehtävät vaihtelevia”, Koivuranta kuvaa.

Mielikuva työnantajasta ja itse työn sisällöstä kehittyi työharjoittelukokemusten myötä varsin positiiviseksi, joten Koivuranta päätti jäädä töihin kaupungille.

”Kaavoitus on ehkä vähän harhaanjohtava termi, kaupunkisuunnittelu kuvaisi mielestäni paremmin sitä, mitä teemme. Työ on monien asioiden yhteensovittamista ja tiimityötä – ja todella mielenkiintoista!” Koivuranta kiittelee.

Organisaation ja uuden opettelua

Koivurannan kollega, kaavoitusarkkitehti Panu-Petteri Kujala päätyi töihin kaupungille diplomityönsä kautta.

”Tein ensin diplomityöni kaupungille ja sen jälkeen täältä jo soiteltiin, kiinnostaisiko tulla töihin. Aloitin joulukuun alussa 2020, eli pian tulee kaksi vuotta työuraa täyteen Oulun kaupungilla”, Kujala kertoo.

Koivurannan tavoin myös Kujala allekirjoittaa, että kaavoitusarkkitehdin uran alku on jatkuvaa uuden oppimista.

”Ensimmäinen työvuosi oli oikeastaan koko ajan uuden oppimista ja aika hektistäkin. Viime keväänä alkoi tuntua, että asiat alkavat jäsentymään ja hahmotan, mitä kaikkea täällä tehdään ja kuka vastaa mistäkin. Tämä on iso organisaatio, jos vertaa konsulttifirmojen kokoon, joten on ottanut oman aikansa myös tutustua ihmisiin”, Kujala huomauttaa.

Kaupunkitila haltuun

Pienoismallit olivat ennen suunnittelun – ja askartelun – taidonnäytteitä. Nykyisin havainnekuvat mallinnetaan digitaalisesti. 

Työssään Kujala syttyy kaupunkitilojen suunnittelusta. Asemakaavamuutoksen valmisteluprosessi aloitetaan kaupungin omaan sähköiseen kartta-aineistoon tutustuen, mutta Kujala ei kaihda jalkautumista – tai hänen tapauksessaan rullailua – katutilassa suunnitteluprosessin aikana.

”Itselläni on pitkä historia skeittauksen parissa, joka lajina käyttää luovasti kaupunkiympäristöä hyväkseen. Kaupungilla liikkuessani katson ympäristöä sekä skeittaajan että kaupunkisuunnittelijan katseella”, Kujala taustoittaa.

Kujalan suunnitelmissa kaikki katutila ei suinkaan ole skeittaajia varten, päinvastoin. Katutilan voivat ottaa haltuun yhtä lailla vanhukset, lapsiperheet, pussikaljan nautiskelijat, katumuusikot – kuka vain.

”Mielestäni silloin voi puhua onnistuneesta kaupunkisuunnittelusta, kun kuntalaiset käyttävät katutilaa – oli käyttäjäryhmä sitten mikä tahansa. Kun katutilaan tulee elämää ja toimintaa, joka houkuttelee myös ohikulkijoita pysähtymään hetkeksi, silloin suunnittelussa ollaan tehty jotain oikein”, Kujala pohtii.

Keskusta kiinnostaa

Virkauransa alussa olevia kaavoitusarkkitehteja Oulun kaupungin keskusta kiinnostaa, tietenkin. Sekä Kujala, että Koivuranta asuvat keskustassa, joten molempien kiinnostus suuntautuu kotikortteleiden alueelle ihan alueen asukkaanakin, ei pelkästään ammatillisesti.

”Tiivis ruutukaava-alue Oulussa on yksityisten maanomistajien hallussa ja siksi alue uudistuu pala palalta. Kaava-hankkeet ovat pistemäisiä ja kokonaisuuden hallinta vaatii melkoista painia: keskusta on aika pieni eikä kovin tiiviskään. Siksi keskustan kehittyminen urbaaniksi eläväiseksi ympäristöksi on hidasta”, Kujala arvioi.

Kaavoitusarkkitehdille aika on kuitenkin ystävä – pitkällä aikavälillä keskusta tiivistyy ja asukaspohjaa keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä voidaan kaavoituksen keinoin lisätä. Vaikka Oulun keskustaa ei voikaan kertarysäyksellä uudistaa, kaupunkikuva muuttuu ja muovautuu jatkuvasti, onhan kaupungin kaavoitusohjelmassa yli sata kaavoitushanketta, joista Asemakeskus on yksi kärkihankkeista. Asemakeskus-hankkeen myötä keskusta laajenee junaradan yli Raksilaan, mikä tuo ison muutoksen Oulun kaupunkikuvaan ja samalla kuntalaisten arkeen. 

Myös Raksilan markettialue, tapahtuma- ja elämysareena, asuntomessut Oulussa 2025 ja Alppilan bulevardi ovat kaupunkisuunnittelun näkökulmasta isoja hankkeita, joiden vaikutus tulee näkymään Oulun keskustassa.

”Kun keskustan asukaspohja on riittävä, syntyy todennäköisemmin uusia palveluita ja mahdollisuuksia, jotka lisäävät keskustan kiinnostavuutta myös nuorten näkökulmasta”, Kujala pohtii.

Millainen keskusta tai kaupunkisuunnittelu sitten kiinnostaa kaavoitusarkkitehtia itseään? Kujalan mielestä parhaat ideat ja vetävimmät keskustat, joista Oulu voisi ottaa oppia, löytyvät hieman yllättävästä suunnasta, nimittäin historiasta.

”Olen paatunut keskiaikaisten kaupunkien fani! Pidän niiden vaihtelevista kaupunkitiloista. Toivoisin, että Ouluun ja kaikkiin Suomen kaupunkeihin otettaisiin keskiaikaisten kaupunkien hyväksi havaituista tilaratkaisuista mallia. Tykkään erityisesti monipuolisuudesta tilojen luonteessa ja mittakaavassa, välillä kapeita kujia ja sitten avaria tiloja. Sitä ei ehkä suoraan sellaisenaan voi kopioida, ja täydentäisin sitä lisäksi monipuolisella kaupunkivihreällä. Katupuita, yksittäisiä taskupuistoja tai pieniä vihreitä sisennyksiä katutiloissa – sellaista kaupunkisuunnittelua haluaisin nähdä ja tehdä itsekin enemmän”, Kujala toteaa.

Oulun kaupungin Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut tarjoaa harjoittelupaikkoja arkkitehtiopiskelijoille ja tilaa diplomitöitä opiskelijoilta säännöllisesti. Katso myös avoimet työpaikkamme tästä linkistä.  

 

 

 

Lue myös