Asemakeskuksesta tavoitellaan Ouluun maamerkkiä, joka kunnioittaa kaupungin tervahistoriaa

Oulun kaupungin asemakaavapäällikkö Kari Nykänen oli suunnittelemassa voittanutta kilpailutyötä, Tervatynnyreitä, Arkkitehdit m3 -toimistossaan yhdessä Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäen kanssa. Nykyisessä tehtävässään Nykänen voi seurata, miten kilpailutyön voiton tuomat ansiot huomioidaan parhaalla mahdollisella tavalla Asemakeskus-hankkeen edetessä. Mutta miten voittanut työ sai alun perin alkunsa?

”Oulun kaupunki järjesti yhdessä VR-Yhtymä Oy:n, Senaatti-kiinteistöjen ja Liikenneviraston (nykyinen Väylävirasto) kanssa arkkitehtuurikutsukilpailun, johon osallistuimme yhdessä Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäen kanssa. Meidän referenssimme edustivat maankäytön suunnittelun ansioita ja jälkimmäisen toimiston rakennussuunnittelun.  Kaupunki katsoi, että meidän työryhmämme oli vakuuttava, ja pääsimme viiden suunnittelutoimiston joukkoon”, Nykänen muistelee.

Arkkitehtitoimistot ryhtyivät toden teolla suunnittelutöihin, ja kilpailutyö alkoi kehkeytyä tiiviin sähköpostikirjeenvaihdon myötä.

Ajattelimme, että rakennuksen muodossa pitää olla jotain tälle alueelle luonteenomaista ja tunnistettavaa.

”Heittelimme toisillemme ideoita puolin ja toisin. Tervatynnyreiden muoto tuli kyllä Rainer Mahlamäeltä. Harjakatto on Oulun alueelle tyypillinen, ajattelimme, että rakennuksen muodossa pitää olla jotain tälle alueelle luonteenomaista ja tunnistettavaa. Ja sitten on tietysti puuverhous – mielikuva siitä, että Asemakeskuksessa ollaan ikään kuin tynnyrin sisällä”, Nykänen taustoittaa.

Näistä aineksista syntyi arkkitehtikilpailun voittanut työ, josta löytyy yhtymäkohtia Oulun kaupungin tervahistoriaan.

Maamerkin piirteet

Arkkitehtuurikilpailun ollessa käynnissä Oulussa sekä kuntalaiset että päättäjät kävivät vilkasta keskustelua Asemakeskuksen toiveista ja tarpeista. Toiveissa oli, että Asemakeskuksesta syntyisi Oululle näyttävä maamerkki. Tornirakentamistakin esitettiin.

”Meistä tornirakentaminen oli maailman triviaalein tapa toteuttaa maamerkki. Torneja on jos jonkinlaisia ympäri maailmaa. Maamerkkihän on tunnistettava rakennus, jota ei löydy mistään muualta ja joka selkeästi poikkeaa ympäristöstään. Asemakeskukseen haettiin poikkeuksellista muotoa, jossa sisätilatkin tulevat osaksi kaupunkikuvaa, ja sitten vielä puupinnat. Näillä elementeillä uskalsin sanoa lautakunnassakin, että tuosta tulee maamerkki, josta Oulu tunnistetaan!” Nykänen naurahtaa.

Eihän tekninen haaste voi alkaa määrittämään, millaista suunnittelua tehdään – silloinhan olisi vain vakioratkaisuja ja kaikki näyttäisi samalta!

Tervatynnyrin kattojen muoto on herättänyt paljon keskustelua. Miten Asemakeskuksen kattorakenne saadaan toimivaksi kaupungissa, jossa talvella rakenteisiin kohdistuva lumikuorma on huomattava?

”Tervatynnyrit on rakenteellisesti poikkeava, kyllä, mutta kyseessä on tekninen haaste. Eihän tekninen haaste voi alkaa määrittämään, millaista suunnittelua tehdään – silloinhan olisi vain vakioratkaisuja ja kaikki näyttäisi samalta! Silloin ei mitään ainutlaatuista syntyisi”, Nykänen pohtii.

Toteutus ja kustannukset puntarissa

Meneillään olevalla suunnittelu- ja tontinluovutuskilpailulla etsitään siis toimijaa, joka tulee toteuttamaan varsinaisen rakentamisen. Tarjoajat tekevät myös laskelmat kustannuksista, joten seuraava vaihe onkin hankkeen etenemisen kannalta keskeinen.

”Olemme edenneet Oulun Asemakeskus -hankkeessa siihen pisteeseen, että tarvitaan vielä yksi osapuoli – toteuttaja – mukaan. Muutoin jäädään hankkeessa suunnittelun asteelle. Rakennusmassa on haastava toteuttaa, se on selvä. Uskon silti, että saamme laadukkaita tarjouksia”, arvioi kiinteistökehityspäällikkö Janne Marttinen Senaatin Asema-alueet Oy:sta, joka omistaa kehitettävän alueen yhdessä Senaatti-kiinteistöjen kanssa.

Nykänen ja Marttinen eivät lähde arvioimaan Asemakeskuksen hintaa, mutta Marttinen uskoo, että näyttävät arkkitehtuuriset ratkaisut tarkoittavat myös kallista toteutusta. Senaatin näkökulmasta kyse ei ole kuitenkaan pelkästään kustannuksesta, vaan rakennuksen laadusta ja kaikilla mittareilla katsottuna kestävästä rakentamisesta.

”Uusikin rakentaminen tehdään kestäväksi niin, että tilat taipuvat myös tulevaisuuden tarpeisiin. Nykyinen alueen käyttö ei ole sijainnilleen arvoista eikä vanha asemarakennus palvele enää toivotulla tavalla. Vanha asemarakennus itsessään on kyllä osoitus, että pyrimme kestävään rakentamiseen: vaikka rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää toteudu, vanhat asemarakennukset ympäri Suomen ovat saaneet uusien omistajien käsissä uuden elämän”, Marttinen toteaa.

Rakennus tuskin tulee toteutumaan täsmälleen suunnitelman mukaisesti, mutta jos muutoksia tulee, kyllä me senkin kanssa pärjätään.

Marttinen uskoo, että Tervatynnyrit tulee vastaamaan tulevaisuudessa matkustamisen tarpeisiin pitkään. Nykänen puolestaan arvioi, että lopullinen toteutus ei noudata prikulleen arkkitehtikilpailun voittanutta työtä.

”Rakennus tuskin tulee toteutumaan täsmälleen suunnitelman mukaisesti, mutta jos muutoksia tulee, kyllä me senkin kanssa pärjätään. Pystyn itse auttamaan osaltani suunnitelman toteuttamista, ja siitä mitä kilpailutyössä katsottiin ansioiksi voin tässä nykyisessä roolissa huolehtia, että ne tulevat myös toteutuksen tasolle”, Nykänen arvioi.

Mitkä kilpailutyön ansiot Nykänen haluaa nähdä lopullisessa toteutuksessa?

”Asemakeskuksen maamerkkimäisyys, harjakaton muotokieli ja kyllä sisätilojen osalta suunnitellut ratkaisut – niistä haluamme pitää kiinni”, Nykänen jatkaa.

Kiinnostava liiketilana

Matkakeskuksia on noussut Suomessa jo usealle paikkakunnalle, joissa saman katon alla yhdistyy matkaketjut raideliikenteestä ja linja-autoliikenteestä sujuvasti, mutta yhtä sujuvia keskukset eivät ole liikepaikkoina.

”Matkustavien ihmisten odotustila ei tuota juuri mitään, joten odotustilan yhdistäminen liiketilan aulaksi on nokkela idea, mutta riippuu todella paljon matkustajavirroista, muodostuuko liiketiloista haluttuja paikkoja. Oulussa Asemakeskuksen läpi virtaa ihmisiä – muitakin, kuin matkustajia – ja tähän olemme voineet suunnittelulla vaikuttaa. Sen myötä toivottavasti Asemakeskuksen liikepaikoista tulee kiinnostavia ja keskuksesta tulee elämää sykkivä keskus”, Nykänen pohtii.

Sykkivän keskuksen kyljessä vanha, suojeltu asemarakennus jää paikalleen. Senaatin Asema-alueet Oy arvelee, että tulee luopumaan rakennuksesta, kun asemakaava on lainvoimainen.

”Voin kuvitella, että vanhalle asemarakennukselle löytyy halukkaita ottajia ja rakennus saa uuden elämän. Monella paikkakunnalla on onnistuttu vastaavissa kohteissa – uskon että myös näin tapahtuu Oulussa”, Marttinen arvioi.

Senaatin Asema-alueet Oy on Senaatti-kiinteistöjen tytäryhtiö, ja Senaatti-kiinteistöt vastaa yhtiön toiminnasta. Yhtiö kehittää kiinteistöjä tiiviissä yhteistyössä kaupunkien ja kuntien kanssa ensisijaisesti kaavallisen kehittämisen keinoin, minkä jälkeen se myy kiinteistöt. Omistuksia yhtiöllä on 21:n eri paikkakunnan asema-alueilla.