Työmarkkinoiden umpisolmuun yritettiin hakea ratkaisuja Oulussa

Oulun teatterilla pidetään keskiviikkona ja torstaina kunta- ja hyvinvointityönantajien KT-työnantajapäiviä, ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Avauspäivän tunnelmaa sähköisti työministeri Arto Satosen (kok.) vierailu sekä paneelikeskustelu työmarkkinajohtajien kanssa – tilanteessa, jossa maassa on laajat hallituksen toimia vastustavat lakot meneillään ja neuvottelutilannetta pidetään yleisesti poikkeuksellisen vaikeana.

Satonen alusti kuntajohtajille hallituksen työmarkkinauudistuksen tavoitteista ja julkisen talouden tasapainottamistavoitteista ja istui sen jälkeen keskustelemaan SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan, Akavan puheenjohtajan Maria Löfgrenin ja kunta- ja hyvinvointityönantajat KT:n toimitusjohtajan Markku Jalosen kanssa sovun mahdollisuuksista tämänhetkisessä työmarkkinatilanteessa.

Monessa puheenvuorossa kaivattiin jo kompromissia pahasti tulehtuneeseen tilanteeseen. Akavan Löfgren sanoi pitävänsä hallituksen päämääriä ja julkisen talouden tasapainottamistoimia pääosin kannatettavina, mutta vaikea tilanne olisi pyrittävä purkamaan aktiivisemmalla otteella.

”Tällä hetkellä työmarkkinoiden tilanne on niin haastava, että soisin kovasti, että nyt tehtäisiin töitä yhteisen sävelen löytämiseksi. Tämähän ei poista sitä tosiasiaa, että hallitus voi toteuttaa hallitusohjelmaansa, mutta nyt me tarvitsemme niitä elementtejä, joilla konflikti saadaan purettua”, Löfgren sanoi ja totesi pattitilanteen jatkuneen ennallaan jo lokakuusta asti.

”Ehkä pieleen on menty siinä, että meillä puuttuu tällä hetkellä luottamuksellinen henki ja kulttuuri”, Löfgren jatkoi.

Kiistaa keinoista ja tavoitteista

SAK:n Elorantakin totesi, että työllisyyden lisääminen ja julkisen talouden tasapainottaminen ovat yhteisiä päämääriä, vaikka keinoista ollaan erimielisiä. Hänen mielestään nykyisen hallitusohjelman vika on juuri se, että liikkeelle on lähdetty keinoista eikä tavoitteista.

”Näillä hallituksen valitsemilla työmarkkinareformeilla on vaikea nähdä kovin mittavia työllisyysvaikutuksia”, Eloranta sanoi ja lisäsi, että sosiaaliturvan leikkaukset voivat aiheuttaa kustannuksia vastaavasti muualla, muun muassa kunta- ja hyvinvointisektorilla.

Työministeri Satonen kiisti Elorannan näkemyksen ja vakuutti hallitusohjelman lähteneen nimenomaan tavoitteista, joihin keinot on sovitettu. Hän otti esimerkiksi hallituksen tavoitteen saada satatuhatta työllistä lisää Suomeen.

”Jos tavoitteemme olisi ollut lisätä 50 000 työpaikkaa eikä 100 000 työpaikkaa, emme olisi kaikkia näitä uudistuksia tehneet. Esimerkiksi työttömyysturvaan olisi varmaan tehty uudistus, mutta pienempi. Lähdimme kuitenkin siitä, miten 100 000 työllistä on realistista saavuttaa, koska katsottiin, että se on välttämätöntä saavuttaa kokonaistaloudellisen tilanteen takia”, Satonen sanoi.

Satonen korosti luottavansa työmarkkinajärjestöihin, mutta ei pitänyt ollenkaan todennäköisenä, että kahdesta keskeisestä kiistakysymyksestä, paikallisesta sopimisesta ja työrauhasta, päästään neuvottelemalla yksimieliseen ratkaisuun.

”Me voimme neuvotella vaikka kuinka kauan, mutta eihän se ratkea mihinkään. Työrauhaa on muutettu viimeksi vuonna 1946. Paikallista sopimista yritti Sipilän hallitus ja sitä yritti Rinteen ja Marinin hallituskin, mutta tuloksia ei tullut”, Satonen sanoi ja lisäsi, että SAK:n ja Suomen Yrittäjien näkemykset paikallisesta sopimisesta eivät ole lainkaan lähentyneet siitä, mitä ne olivat Sipilän hallituksen aikaan.

”Jos annamme näille osapuolille tehtäväksi löytää yhteisen paikallisen sopimisen mallin, taas menee neljä vuotta ja mitään ei tapahdu. Sen takia tässä ei ole muuta keinoa kuin se, että hallitus kuulee näitä osapuolia ja jostain sieltä välistä tuo oman mallinsa ja vie sen läpi”, Satonen sanoi.

Akavan Löfgren muistutti, että paikallisesta sopimisesta saatiin neuvoteltua Sipilän hallituskaudella kompromissi, jonka Suomen Yrittäjät kaatoi. Hän myös huomautti, että paikallista sopimista tapahtuu koko ajan työpaikoilla monin tavoin ja mahdollisuuksia siihen on edistetty.

”Siksi en millään muotoa voi uskoa, etteikö sopua ja yhteisymmärrystä voisi nytkin löytyä. Mutta jos asetelma on se, että on jo valmiiksi ajatus, että tämä täytyy toteuttaa juuri tällä tavalla, silloinhan sitä neuvotteluvaraa ei ole ja tilanne menee tällaiseen juntturaan”, Löfgren sanoi.

Löytyykö kompromissia?

KT:n Jalonen totesi, että hallituksen työmarkkinatoimet kohdistuvat enemmän yksityiseen kuin julkiseen sektoriin, mutta vetosi kunta- ja hyvinvointityönantajien puolesta, että sopimisen tiellä pysytään ja vuoropuhelu eri osapuolten välillä jatkuu.

”Tilanne on erittäin vakava ja kärjistynyt. Poliittiset työtaistelut aiheuttavat vakavaa haittaa koko Suomelle tässä kansainvälisessä tilanteessa ja heijastuvat myös meille kuntiin”, Jalonen sanoi.

SAK:n Eloranta vakuutti, että lakot eivät jatku loputtomiin ja että ammattiyhdistysliike pystyy kunnioittamaan vaalitulosta, vaikka se vaikuttaisi hallituksen väriin ja politiikkaan tavalla, joka ei ole ”kovin maistuva”.

”Toivomme lähinnä sitä, että [hallitusohjelmaan] jäisi tiettyjä tasapainottavia elementtejä ja vielä sellaisista asioista, joilla ei näiden isojen tavoitteiden – työllisyyden ja julkisen talouden tasapainottamisen – näkökulmasta ole kovin suurta merkitystä. Niistä voitaisiin pikkaisen katsoa, että olisikohan tässä tasapainon rakentamisen paikkaa”, Eloranta muotoili ja sanoi SAK:nkin tulleen jo monessa asiassa vastaan.

Työministeri Satonen huomautti, että hallituksen uudistukset, kuten ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset, ovat kustannusvaikutukseltaan erittäin mittavia.

”Tiistaina esitellyn lakipaketin vaikutus julkiseen talouteen on valtiovarainministeriön arvion mukaan 734 miljoonaa euroa. Jos tämä ei käy, pitäisi löytää joku vastaavankokoinen kohde pöytään, ja luulen, ettei sellaista helpolla löydy. Totta kai siinä on monia puolia ja sillä on monenlaisia vaikutuksia, mutta perusajatus on, että avoinna olevat työpaikat täyttyvät nopeammin ja nimenomaan jo Suomessa olevasta työvoimasta, sekä kantasuomalaista että maahanmuuttajista”, Satonen sanoi ja lisäsi, että jos leikkauksia lähdetään kohtuullistamaan joiltakin ryhmiltä, sen vaikutus karkaa helposti satoihin miljooniin euroihin.

”Täytyy muistaa, että joka kahdeksas euro, jonka Suomen valtio käyttää, on lainattua rahaa. Me elämme käytännössä kuin ihminen, joka tienaa 1500 euroa kuussa, mutta käyttää melkein 1700 euroa”, Satonen vertasi.

Toivoa ilmassa

Kun paneelikeskustelun vetäjä, toimittaja Jussi-Pekka Rantanen keskustelun päätteeksi kysyi osallistujien toiveikkuudesta ja halukkuudesta sopuun, sitä ilmaisivat kaikki.

”Työmarkkinoilla päivät tulevat toistensa jälkeen, ja aina löytyy jonkunlaisia ratkaisuja. Kyllä tästäkin tilanteesta on mahdollista päästä ulos, mutta se vaatii totta kai vastaantuloja. Jos ei ole minkäänlaista halua liikkua senttiäkään omasta positiosta, niin meillä kuin muillakaan osapuolilla, silloin ei löydy sopua. Se vaatii yleensä kompromisseja”, Eloranta sanoi.

”Uskon, että tämä aika lailla kiteytyy siihen, että löydetään sellainen paikallisen sopimisen malli, joka tuo pitkällä aikavälillä kilpailuetua Suomelle – ja on ainakin hyväksyttävissä, vaikka tuskin sellaista mallia on, jota aivan kaikki kannattavat”, Satonen arveli.

KT-työnantajapäivät jatkuvat Oulun teatterilla vielä torstaina, jolloin tapahtumassa vierailee muun muassa kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.).