Yrjänäisen puutarhassa versovat kukkien taimet sekä tulevat hortonomit
Marjaana ja Esa Yrjänäisen puutarha sijaitsee Hintassa, 200 vuotta vanhan maatalomiljöön kupeessa. Kuvat: Minna Mäki-Heikkilä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vaikka lumi on vielä maassa, Yrjänäisen kasvihuoneissa on jo täysi tohina päällä. Ruukutuskone raksuttaa, herkkiä taimia lasketaan huolellisesti multiin ja nimilaput löytävät oikean paikkansa.
Puutarhuripariskunta Marjaana ja Esa Yrjänäiselle työ kasvien parissa on elämäntapa. Vuodet ja päivät rytmittyvät sen mukaan, missä kasvusesongissa eletään.
”Kevätkylvöt ja istutukset aloitetaan helmikuun lopussa. Nyt ovat jo pääsiäiskukat myynnissä ja siitä se kesäkausi sitten äitienpäivän tienoolta lähtee liikkeelle”, kuvailee Esa.
”Syksyllä siivotaan kasvihuoneet ja nostetaan kevättä varten mullat ja ruukut valmiiksi sisälle. Talvella sitten hoidellaan toimistotyöt”, hän jatkaa.
Perinnekukkien nousukausi
Ensimmäinen koronakevät herätti suomalaisten innostuksen pihatöihin. Puutarhat tyhjenivät ennätysvauhtia ja kasvihuoneilla vieraili entistä enemmän myös nuoria puutarhurinalkuja.
”Etenkin hyötykasvien viljely kiinnostaa nuoria. Yrtit, kurkut ja erilaiset kasvatusamppelit ovat suosittuja”, kertoo Marjaana Yrjänäinen.
”Jos ovesta astuu sisään nuori mies, on melkein varmaa, että hän on tullut ostamaan chilikasvin. Se on jostain syystä erityisesti miesten suosiossa”, hän jatkaa naurahtaen.
Aikoinaan vanhanajan mummokasvin maineen saanut pelargoni on noussut uuteen suosioon. Helppohoitoinen, kuivuutta ja paahdettakin kestävä ilontuoja lähtee nykyään koristamaan usean ostajan istutuksia.
Perinteinen, värikäs ja kestävä begonia on joskus mielletty vain hautausmaakukaksi, mutta nykyään sitäkin myydään paljon luomaan hehkua kotipuutarhoihin.
”Hortensiasta on myös tullut uudelleen todella suosittu. Sitä ostetaan parvekkeille ja nautitaan pitkästä kukinnasta”, esittelee Marjaana.
Kohti puutarhurin ammattia
Yrjänäisen puutarha on suosittu työharjoittelu- ja kesätyöpaikka alan opiskelijoille sekä kesätyöseteliä hyödyntäville nuorille. Tällä hetkellä kasvihuoneissa häärii Luovin sekä OSAO:n opiskelijoita ja kesän työpaikat ovat jo täyteen varattuja.
OSAO:n opiskelija Jenny Maijalan intohimo puutarha-alaan on syntynyt jo lapsuudessa, kun hän kulki isoisänsä mukana perheen oman puutarhayrityksen, Meritähden touhuissa. Maijalan opintojen kantava motivaatio onkin yrityksen jatkaminen kolmannessa sukupolvessa.
”Vaikka minulla oli suhteellisen kattavat perustiedot alasta, olen saanut oppia paljon uutta koulutuksen aikana. Kasveja kehitetään koko ajan, lajeja tulee lisää ja niitä jalostetaan kestävämmiksi, joten uuden oppimista riittää aina”, kertoo Maijala.
Luovin opiskelija Marianna Penttalan veti opintojen pariin puhdas kiinnostus työskennellä kasvien parissa.
”Olen ollut aikaisemmin kukkakaupassa harjoittelussa. Minä vain yksinkertaisesti pidän kasvien kanssa toimimisesta. Tulevaisuudessa harkitsen opintojen jatkamista ammattikorkeakouluun kohti hortonomin tai floristin tutkintoa”, sanoo Penttala.
Omavaraisuus ja huoltovarmuus
Kaksi koronavuotta sekä nykyinen, epävarma sotatilanne Ukrainassa ovat nostattaneet valtakunnallisella tasolla puhetta Suomen huoltovarmuudesta ruuantuotannon suhteen. Marjaana Yrjänäinen näkee, että kaikkien olisi tärkeää tietää viljelyn perusperiaatteet myös perheiden sisällä, jotta heillä olisi tarvittaessa valmiudet jonkinasteiseen omavaraisuuteen.
”Vaikka ajat olisivat millaiset tahansa, aina on viljelty ja kasvatettu. En usko, että se on mihinkään katoamassa. Nykyiset kriisit voivat jopa lisätä innokkuutta oppia näitä taitoja”, Marjaana pohtii.
”Voisi melkein sanoa, että itsekasvatetussa ruuassa on jotain pyhää. Kun on nähnyt vaivaa ruuan eteen, tulee hävikkiä todella vähän”, hän jatkaa.
Yrjänäiset ovat yhtä mieltä siitä, että puutarhan pitäminen vaatii uskoa ja rohkeutta heittäytyä sen varaan.
”Ei sitä voi alkaa miettiä, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Pitää vain ajatella, että aina on tullut valoa ja lämpöä, ja että kyllä kaikki järjestyy”, Marjaana toteaa.
”Eräs maanviljelijä sanoi kerran, että tässä ammatissa täytyy olla uskonnon arvosana kymmenen ja matematiikan nelonen. Se pitää kyllä paikkansa, aina täytyy luottaa siihen, että kyllä pienet taimet kasvavat”, hän jatkaa naurahtaen.
