Oululaispaneelin asiantuntijoiden keinot ruuhkavuosiin: ”Opettele rajojen vetämistä ja armollisuutta itseä kohtaan”
Oulun kaupungin järjestämässä ruuhkavuosia käsittelevässä paneelissa asiantuntijat vas. Miina-Anniina Heiskanen, Mirja Kaartinen, Pasi Laukka, Riitta Alatalo ja Niko Laaksonen olivat yhtä mieltä siitä, että jaksamishaasteiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Kuva: Maiju Teeriaho
Oulun kaupunki järjesti vastikään paneelikeskustelun aiheesta Perhe, ruuhkavuodet ja kaiken kirjava työelämä. Asiantuntijat painottivat, että myös itse voi tehdä hyvinvointimuutoksia parempaan arkeen. Tärkeintä on lisätä armollisuutta itseä kohtaan ja panostaa oikeanlaiseen palautumiseen.
Useampi asiantuntija korostaa, että nykytyöelämä kuormittaa erityisesti siksi, että työtä on vaikea rajata vapaa-ajasta ja perhe-elämästä. Moni kokeekin suorituspaineita kaikilla elämän osa-alueilla.
”Odotukset ovat kasvaneet kaikkialla. Työssä pitäisi olla tehokas ja jatkuvasti kehittyvä, kotona läsnä ja hyvä vanhempi, parisuhteessa toimiva”, kehittämispäällikkö Riitta Alatalo, Nuorten Ystävät ry:stä kuvailee ruuhkavuosien ongelmaa Oulun kaupungin järjestämässä Perhe, ruuhkavuodet ja kaikenkirjava työelämä -paneelikeskustelussa.
Nykytyöelämää leimaa jatkuva tavoitettavuuden paine ja informaatiotulva.
Vuoden 2025 Tulevaisuuden työterveyshoitaja Niko Laaksonen Terveystalosta mainitsee ruuhkavuosien pääongelmaksi palautumisvajeen.
”Kun aivoille ei jää riittävästi palautumisaikaa, olemme jatkuvassa hälytystilassa. Myös epävarmuus tulevasta ja työn pirstaleisuus kuluttavat henkisiä voimavaroja.”
Työn jakautuminen ja raha-asiat haastavat
Oulun kaupungin yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja, varakansanedustaja (sdp) ja äiti Miina-Anniina Heiskanen nostaa myös esille vastuun kasautumisen usein epätasaisesti sukupuolten välillä.
”Vastuu kasaantuu yhä usein äitien harteille. Tämä lisää uupumisriskiä. Perhe tuo elämään merkitystä ja iloa, mutta ruuhkavuosina myös organisointia ja jatkuvaa metatyötä, mikä kuormittaa.”
Omien arvojen kirkastaminen auttaa. Sen miettiminen, mistä voi luopua, jotta voi paremmin.
Oulun 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Mirja Kaartinen on huomannut käytännön työssä, että rahan riittämättömyys tuo painetta perheille.
”Pieni talouden liikkumavara voi heijastua esimerkiksi parisuhteeseen tai harrastamiseen ja sitä kautta monella tapaa perheeseen.”
Ongelmana työelämän rakenteet
Suomessa työelämän rakenteet huomioivat lapsiperheet kansainvälisesti verrattuna hyvin, mutta Miina-Anniina Heiskasen mukaan eivät vielä riittävästi, eivätkä tasapuolisesti. Kaikilla ei ole todellista mahdollisuutta joustaa työajoissa.
”Ongelmia ei ole niinkään lainsäädännön puutteessa vaan käytännöissä, kulttuurissa ja työelämän eriytymisessä. Perheystävällisyys riippuu liikaa työpaikasta, alasta ja esihenkilöstä”, Heiskanen perustelee.
Tutkimusten perusteella ruuhkavuosien sujumiseen vaikuttaa työympäristö: joustavat työajat ja etätyömahdollisuudet, sekä realistinen työkuorma elämänvaihe huomioiden.
”Hyvinvointiin vaikuttavat myös avoin keskustelu esihenkilön kanssa ilman leimautumisen pelkoa ja se, että perhevapaat jaetaan tasaisesti vanhempien kesken.”
Panosta palautumiseen ja rajoihin
Itse voi myös tehdä hyvinvointimuutoksia paremman arjen eteen. Asiantuntijat painottavat armollisuutta itseä kohtaan ja oikeanlaista panostamista palautumiseen.
Oulun kaupungin yhteisötoiminnan päällikkö Pasi Laukka on neljän lapsen isänä omaksunut hyvän ohjeen.
”Työlle pitää olla sopivaa vastapainoa. Omaan jaksamiseen tulee panostaa, siitä hyötyy koko perhe.”
Hänen mielestään keskeistä vetää jaksamista tukevat rajat.
”Tee sitä, mistä nautit. Jätä mahdollisuuksien mukaan ne asiat, jotka kuormittavat ja ovat energiasyöppöjä.”
Samoilla linjoilla on myös Laaksonen.
”Puhelimen laittaminen pois tiettyyn aikaan, unesta huolehtiminen ja omien mikropalautumisen hetkien, edes viiden minuutin, raivaaminen päivään on tärkeää.”
Laaksonen huomauttaa, että myös omien arvojen kirkastaminen auttaa. Sen miettiminen, mistä voi luopua, jotta voi paremmin.
Yhteisöllisyydestä voimaa
Asiantuntijoiden kaikkein vahvimmin jakama näkemys on, että yhteisöllisyys ja muiden tuki ovat erittäin tärkeitä lapsiperheiden jaksamiselle.
”Työterveyden näkökulmasta tiedämme, että sosiaalinen tuki on yksi merkittävimmistä resilienssiä eli muutosjoustavuutta vahvistavista tekijöistä. Kun omat voimavarat ovat lopussa, yhteisö voi tarjota puuttuvaa energiaa ja perspektiiviä. Kaikkea ei tarvitse ratkaista yksin”, Laaksonen kertoo.
Pienikin huomioiminen voi auttaa paljon.
”Se, että joku tulisi katsomaan lapsia sillä aikaa, kun vanhemmat käyvät ostoksilla tai yhdessä kävelemässä, voi olla todella iso asia”, Riitta Alatalo vinkkaa.
Mirja Kaartinen tuo esille yhteisöllisyyden etuja myös lasten näkökulmasta.
”Lasten on hyvä nähdä erilaisia tapoja toimia ja elää. Kuplautuminen varhaisessa vaiheessa voi eristää ja hämmentää lasta myöhemmässä elämänvaiheessa.”
Milloin avun piiriin?
Apua väsymiseen kannattaa hakea mahdollisimman varhain, sillä ennaltaehkäisevä tuki on tehokkainta. Alkuun pääsee neuvolan, työterveyden tai järjestöjen kautta.
Työterveyshuollon asiantuntijana Niko Laaksonen korostaa, että ei kannata odottaa romahdusta.
”Avun piiriin kannattaa hakeutua heti, kun palautuminen tai uni häiriintyy ja kyky irrottautua työstä tai arjesta katoaa. Kun tuntuu, ettei arki enää rullaa tai ilo on kadonnut.”
Laaksosen mukaan sairausloma on vasta viimeinen keino. Suositeltavampaa on työn muokkaus, kevennetty tai korvaavaa työ, joka kuntouttaa ja tukee jäljellä olevaa työkykyä paremmin kuin kotona poteminen.
”Yhdessä voidaan pohtia sitä, miten työ saadaan sellaiseksi, että se tukee jaksamista eikä syö sitä viimeistäkin energianrippeitä.”