Tiiman revontulinäyttelyssä planeettoja voi myös haistella
Valokuvaaja Thomas Kast on ollut mukana luomassa Tiimaan Aurora Revelare -näyttelyä. Hän on kuvannut revontulia 15 vuoden ajan. Kuva: Sirpa Tarkkinen
Jaa sosiaaliseen mediaan
Yksi museo- ja tiedekeskus Tiiman suosituista näyttelyistä on Aurora Revelare, jossa perehdytään revontulien maailmaan. Sen kuraattori on saksalaissyntyinen Thomas Kast, joka ei vielä 15 vuotta sitten tiennyt revontulista mitään. Hän lumoutui luonnonilmiöstä niin, että siitä tuli hänelle ammatti.
Valokuvaaja ja revontuliopas Thomas Kast on yhdessä Tiiman projektipäällikkö Jukka Pitkäsen kanssa luonut Tiiman Aurora Revelare -näyttelyn.
Kast on toiminut näyttelyn kuraattorina, eli hän on valinnut esillä olevat valokuvateokset. Kast ja Pitkänen suunnittelivat 12 näyttelykohdetta, jotka kertovat auringosta, plasmasta, magnetismista ja revontulista.
Kastin mukaan pitää paikkansa, että viimeisen parin vuoden aikana on todellakin näkynyt tavallista enemmän revontulia ja aiempaa näyttävämpinä. Se johtuu aktiivisesta auringosta.
”Oulun seudulla on usein mahdollista nähdä revontulia, mutta somen sekä puhelinkameroiden kautta ilmiö on levinnyt tehokkaasti”, hän huomauttaa.
Kast kertoo, että viime vuosina revontulet ovat leimunneet melko hyvin myös Saksassa, kun on ollut auringonpurkauksia. Ne vievät revontulia eteläänkin, jopa Italiaan.
Kärsivällisyys palkitsee
Yksi aurinkosykli kestää noin 11 vuotta. Kun aurinko on aktiivinen, on paljon myös auringonpilkkuja, jotka ovat voimakkaita magneettikenttiä. Siitä voi johtua purkaus, joka vie hiukkaspilven maapallolle. Niin syntyvät revontulet.
”Muutaman vuoden päästä auringonpilkkuja ei enää ole, koska olemme minimipuolella aurinkosyklissä eikä synny auringonpurkauksia juuri ollenkaan. Auringon uloin kehys on korona, jossa on aukot, vähän kuin ikkunat, joista tuulee tasaisesti, ja sen kautta tulee revontulia. Korona-aukkorevontulet eivät leviä yleensä kovin etelään, mutta Oulun seudulla ja pohjoisemmassa niitä nähdään kyllä. Noin kahdeksan vuoden päästä revontulia nähdään taas laajemmin maapallolla”, Kast kertoo.
Tarina-seinälle koottiin 47 revontulivalokuvaa ympäri maailman, jopa Australiasta ja Alaskasta asti. Kuva: Sirpa Tarkkinen
Kast on kotoisin Saksan Karlsruhesta. Hän tuli alun perin Suomeen ja Ouluun Nokialle tekemään elektromekaniikan opintojensa harjoittelua vuonna 1998. Lopulta hän teki diplomityönsä Nokialle ja oli siellä töissä 17 vuotta.
”Revontulista en tiennyt mitään, vaan aloin kuvata niitä 15 vuotta sitten vuorotteluvapaalla Oulussa. Näin nopeutetun timelapse-videon revontulista ja päätin kokeilla sellaista itsekin. Kokemus yöllä yksin luonnossa kylmyydessä teki lähtemättömän vaikutuksen.”
Revontuliretkelle vievä moottorikelkkasimulaattori on ollut odotetun suosittu näyttelyssä. Kuva: Pasi Rytinki
Revontulikuvaaminen vaatii Kastin mukaan eniten kärsivällisyyttä.
”Pitää odotella ja seurata Nasan tietoja. Satelliittien avulla voi päätellä, onko tulossa voimakkaita aurinkotuulia.”
Erityisin kuvaamishetki Kastille on sattunut Lapissa.
”Kahden aikaan yöllä olin lähdössä kuvauspaikalta pois, kun yhtäkkiä joku laittoi valot päälle ja tuli järisyttävä show. Revontulet oli siinä hetkessä sen verran vahva ilmiö, että se heijasti varjot lumeen, vaikka ei ollut kuutamoakaan. Sitten tuli myös korona yläpuolelle eli revontulikruunu. Se oli tosi herkkä hetki”, muistaa Kast.
Vihreä on vahvin väri
Kast ohjaa Tiimassa myös näyttelyyn tutustuvia ryhmiä. Suosikiksi on noussut moottorikelkkasimulaattori, jonka kyydissä etsitään revontulia. Siihen jopa jonotetaan.
”Ihmiset myös juttelevat revontuliasioista näyttelyssä eivätkä vain juokse läpi seuraavaan näyttelytilaan.”
Aurora Revelare -näyttelyssä voi myös harjoitella revontulien valokuvaamista. Kuva: Pasi Rytinki
Kastille erityisen tärkeä on näyttelyn valokuvauspiste, jossa voi kokeilla revontulien valokuvaamista eri asetuksilla. Näytöllä näkyvät värit niin kuin ihmissilmä ne näkee, eli tavallista haaleampina, ja kameranäytöllä taas sen, miten kameran kuvassa loistavat värit.
”Eli ihmissilmä ei näe värejä niin kuin ne toistuvat kuvissa”, Kast huomauttaa.
Tyypillisin ja vahvin revontuliväri on vihreä. Punainen ja violetti eivät Kastin mukaan aktivoidu ihmissilmässä samalla voimakkuudella.
Näyttelyssä on asiaa myös auringosta ja planeetoista. Auringon ympärillä voi testata, miltä eri planeetat oletetusti tuoksuvat. Kuva: Pasi Rytinki
Näyttelytilassa loistavan auringon ympärillä on asiaa planeetoista – sekä niiden hajuja.
”On olemassa tietoa, millaisista materiaaleista eri planeetat ovat muodostuneet, ja sen avulla luotiin nämä tuoksut – jos siis planeetoissa olisi ilmakehä, jota voisi haistella”, Kast tarkentaa.
Muutama tuoksuista on hyvä, muutama vähemmän hyvä, toki haistelijasta riippuen.
Tiiman elämystila Visiossa voi myös kokea Pitkäsen ja Kastin ohjaaman lyhytelokuvan revontulista. Se yhdistää tiedettä ja muinaisia uskomuksia niistä. Elokuva liikkuu Oulun seudulla muun muassa Hailuodon maisemissa.
Aurora Revelare -näyttely on esillä museo- ja tiedekeskus Tiimassa vuoden 2028 loppuun asti.