Purettavaan Pikisaaren koulurakennukseen loihdittiin katoavaa kulttuuria – Re:formin tilataidenäyttelyssä katutaidetta ja installaatioita peräti 60 taiteilijalta

Re:formi-gallerian avajaisissa performanssin esittänyt Anna Anundi on opiskellut Hintan ja Myllytullin kuvaamataitoluokilla. Erityisesti Myllytullissa opettanut Marju Kaltila jätti Anundiin lähtemättömän vaikutuksen. Kuva: Lauri Leinonen

Julkaistu: Kirjoittaja: Antti Ahti Tapani Leinonen

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Lauantaina 10. kesäkuuta avautui Re:formi-nimeä kantava tilataidenäyttely Pikisaaren entisessä Oulun seudun ammattiopiston päärakennuksessa, joka on määrätty purettavaksi syksyllä.

Vastaavanlaisia purkutaloprojekteja ei ole tätä ennen Oulussa vielä koettu. Oppilaitoksen historia ulottuu aina vuoteen 1882 saakka, mutta Pikisaaren ammattioppilaitos valmistui vuonna 1980 ja siirtyi sitä seuraavana vuonna kaupungin omistukseen.

Sisältöä kaduilta gallerioihin

Re:formi-gallerian vastaavat tuottajat Kulttuurikiihdyttämö ry:ltä paitapainoyrittäjä Joni Kesti sekä visuaalinen artisti ja DJ Jarkko Keskiaho, taiteilijanimeltään Tseim, kertovat purkutalotaide-tapahtuman ideoinnista ja haasteista. He olivat apuna kaikille mukana olleille toimijoille avajaisiin asti ja huolehtivat asioiden sujumisesta sekä aikataulujen pitämisestä.

Halusimme yhdistää monia taidekuntia. 

”Idea purkutalotaide-tapahtumasta oli itänyt ajatuksissa jo useita vuosia, mutta vasta Potential Toimitilat Oy:n ja Oulun kaupungin kulttuuritoimen rahoituksen myötä homma saatiin toden teolla käyntiin”, sanoo Keskiaho.

Käsiteollisen taideoppilaitoksen tiloihin on tehty väliaikainen galleria, joka muuntautuu läpi kesän.

”Avajaisiin saimme rakennuksen ensimmäisen kerroksen täytettyä, mutta meillä on tulossa taidetta ja tapahtumia myös toiseen kerrokseen. Mukana on hieman vajaat 60 artistia. Olemme kuratoineet Jarkko Keskiahon kanssa galleriaan genrerajat ylittävän katsauksen graffiti-katutaiteesta ihan perinteiseen maalaustaiteeseen, ja tekstiili-installaatioista audiovisuaalisiin installaatioihin asti”, taustoittaa Kesti.

”Halusimme yhdistää monia taidekuntia. Esimerkiksi toimme graffitin, jota näkee Oulun kaduilla, perinteestä poikkeavaan galleriatilaan ja siten osaksi tätä isoa taidekuvaa”, Keskiaho täydentää.

”Vähän kuin näkyväksi osaksi tätä meidän kulttuurikenttäämme”, Kesti komppaa.

Vaikka näyttelyn taiteilijoiden tausta on sekalainen, niin silti teemoina ovat väljästi Oulu ja oululaislähtöisyys sekä koululähtöisyys. Teema on yritetty pitää entisen koulun rakenteissa sekä pysymättömyydessä eli väliaikaisuudessa. Tapahtumassa on mukana myös kansainvälisiä henkilöitä ja valtakunnallisia tekijöitä.

Näyttelyn vastaavat tuottajat Joni Kesti ja Jarkko Keskiaho istuvat Keskiahon luoman taideteoksen edessä. Jarkko Keskiahon taiteilijanimi on Tseim ja hän keikkailee DJ:nä yksin sekä Virtual Humanity -duossa. Kuva: Antti A.T. Leinonen

Pioneeritasolta uudeksi käytännöksi

Re:formi-näyttelyn rakentaminen käynnistyi, kun nykyinen Pikisaaren alueen kiinteistöjen omistaja Potential Toimitilat Oy antoi tilan käyttöön ja kannusti toteuttamaan tapahtuman. Samaan aikaan tuli myös tieto siitä, että rakennus puretaan kesän jälkeen syksyllä. Siitä alkoi kovatempoinen uurastus, jossa loppusuoralla viimeisen kuukauden aikana ei enää työtunteja laskettu.

Pinta-alaltaan taidegalleria on isoimpia, joita Oulussa on.

”Päätimme, että nyt tehdään niin isoa kuin vain näillä resursseilla voi tehdä”, Kesti sanoo taideurakkaan heittäytymisestä.

”Tässä halutaan samalla luoda uutta käytäntöä – pioneeritason toiminta meneillään”, Keskiaho kuvailee purkutaloprojektin avaamia uria kulttuurikentälle.

”Mahdollistamisen käytäntö”, lisää Kesti.

Paikallisilla yhteistyökumppaneilla oli avainrooli tapahtuman mahdollistamisessa. Muun muassa oululaisyritykset Värisilmä ja Lainalift toimittivat sekä maaleja että nostimia.

”Yhteistyökumppaneiden haaliminen ollut välillä vähän haastavaa, kun kukaan ei näillä leveysasteilla välttämättä tiedä minkälaisesta konseptista on kyse. Ei ymmärretty kyseessä olevan luvanalainen isompi konsepti, jonka tarkoituksena on olla arkipäivisin kello 12–18 pyörivä taidenäyttely”, Kesti jatkaa.

Toivomuksena heillä onkin, että Oulussa herättäisiin nyt näkemään mitä purkutalotaide on, ja tunnistettaisiin vastaavien kiinteistöjen käyttömahdollisuudet tulevaisuudessa.

Matleena Kehus on inspiroitunut teoksessaan tilan arkkitehtonisista puitteista. Teos ”Gnome playing tricks on me” luo optisia illuusioita. Kuva Antti A.T. Leinonen

Taiteilijat koulusta ja Oulusta

Sylvi Siltavirta on koulutustaustaltaan pukusuunnittelija ja hän tekee tekstiiliteoksia. Hän on opiskellut Pikisaaren yksikössä 1980-luvulla. Sylvi Siltavirta onkin ammentanut tilataidenäyttelyssä esillä olevaan ja pääosin farkkuhousuista koostuvaan teokseensa omakohtaisesta historiastaan rakennuksessa.

”Purkutalogalleriassa oleva teokseni on kierrätysmateriaalista, eli kaikki on poistotekstiiliä – se on minun juttuni. Mietin vuosikymmenten aikana talossa liikkuneen oppilaiden ja henkilökunnan määrä, niin ne ovat nyt ikään kuin tässä muodossa tulleet sanomaan hyvästit rakennukselle. Teokseen olen kirjoittanut opiskelijoiden nimiä, joita olen saanut täällä opiskelleilta ystäviltä”, Siltavirta kertoo.

Sylvi Siltavirran teos ”Tässä kuljin” kytkeytyy purettavan rakennuksen historiaan. Teoksen esittelytekstissä lukee muun muassa ”Sinun romusi on minun aarteeni, ja antaa sille uuden elämän”, minkä voi nähdä tarkoittavan sekä materiaalilähtöistä luomusta että rakennuksen kohtaloa. Kuva: Antti A.T. Leinonen

Kuvataideakatemiassa toista vuotta opiskeleva Anna Anundi, joka käyttää itsestään myös nimeä Nunu, on alun perin kotoisin Oulusta, mutta asunut viimeiset 10 vuotta Etelä-Suomessa ja ulkomailla. Näyttelyn avajaisissa esittämänsä performanssin lisäksi hänellä on galleriassa tilainstallaatio.

Performanssitaide kiehtoo, koska jatkuvasti muutoksessa oleva prosessi on koettavissa hetkessä eikä mikään ei kuitenkaan ole koskaan valmista. 

Vaikka Anna Anundi on taustaltaan perinteisen kuvataidekasvatuksen saanut maalari, niin hän kokee erityisesti performanssin itselleen hyväksi ja luontevaksi ilmaisumuodoksi.

”Ulkomailta palaamisen jälkeen hankin työhuoneen Helsingistä, ja paikalleen pysähtymisen seurauksena minua alkoi kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat. Kuuntelin maalaamisen yhteydessä paljon äänikirjoja ja tapasin mieltä avaavia ihmisiä”, Anundi taustoittaa.

”Siihen asti olin elänyt sukupuolitettuna naiseksi, mutta kokemus itselläni on muunsukupuolinen. Koin, että tuomalla ulos itselleni ominaista sukupuolista fluidisuutta vuorovaikutukseni muihin parani. Tulin ymmärretyksi ja kohdatuksi oikeasti ihmisenä.”

Performanssissaan hän haastaa ja kyseenalaistaa vakiintuneita sukupuolittuneita rooleja.

”Sukupuoliroolit tuntuvat performoiduilta. Omalla taiteellisella työllä liukenen rooleista ja samalla herättelen muita ihmisiä – pyrin siten taiteen avulla saamaan aikaan muutosta”, Anundi sanoo.

”Performanssitaide kiehtoo, koska jatkuvasti muutoksessa oleva prosessi on koettavissa hetkessä eikä mikään ei kuitenkaan ole koskaan valmista. Lisäksi yleisön kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on mielenkiintoista ja ihanaa”, Anundi jatkaa.

Esitys sopiikin täydellisesti purkutalogallerian pysymättömyyden teeman ja muuntautuvaan ilmeeseen.

Lisää tietoa päivittyvästä Re:formin ohjelmasta tapahtuman kotisivuilta, johon pääset tästä linkistä.

 

Re:formi on auki arkipäivisin klo. 12–18 Pikisaaren vanhassa käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa.