Muonavarasto elää -sarjassa tällä kertaa muusikko Mikko Pohjola
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Pohjoisen Kulttuurivirran kanavalla sekä Youtubessa on nähtävissä musiikkisarja nimeltään Muonavarasto elää. Sarjan ensimmäisessä osassa oli mukana Stepa ja toisessa Mikko Ilmari.
Kolmannessa osassa nähdään ja kuullaan niinikään kotikulmilleen palanneen oululaisen Mikko Pohjolan mietteitä ja musiikkia.
Mitä olet touhunnut korona-aikana?
”On tullu käveltyä. Siitä on muodostunu päivittäinen tapa korona-aikana. Oulusta on löytyny hienoja paikkoja ku on vaan lähteny käppäilemään. Onhan tämä aika pistänyt uuteen järjestykseen vaikkapa työkuvioita, mutta toisaalta tällainen hiljainen kausi on ollut mulle tervetullut hengähdystauko.”
”Eli tämä on ollu hyvää aikaa pohtia mihin omaa energiaansa haluaa käyttää. Keikkoja on ollut harvakseltaan, mutta kaikenlaista musaa on tullut tehtyä. Yksi unelma toteutui, kun pääsin näyttelemään viime kesänä Möljän kesäteatterilavalle”, hän kertoo.
Miten paluu pohjoiseen on vaikuttanut työtilanteeseen?
”Olin laittanut kämpän pakettiin Helsingissä just ennen kun korona muutti kaikkien arjen. Mun on hyvin vaikea arvioida mitään oman työllistymisen suhteen näin rikkonaisessa ajassa, mutta keikoille on ollu tapana lähteä aina kun kutsu on käynyt. Muutamia musatuotanto- ja biisinkirjoitusprojekteja on syntynyt täällä Oulussa ja eiköhän niille ole jatkoa luvassa.”
Minkälaiset ovat musiikilliset juuresi eli mitä touhusit Oulussa ennen etelänreissua?
”Puokkarilla oli perjantaisin bänditreenit jotka veti Jari Ruonala. Vuosi oli ehkä 1993. Häneltä sain ekat tärkeät opit bänditoimintaan. Yläasteella oli useita kellari- ja autotallibändejä ja parin bändin kanssa päästiin jopa keikoille. Soitettiin covereita ja omia biisejä. Vähän niin kuin tänäkin päivänä.”
”Tehtiin muun muassa musavideo Pillerinpyörittäjät-bändin kanssa ja vedin ilman paitaa Hallitus haisee -biisiä Passiivinen orja -punkbändissä. Taitaa olla noin 25 vuotta siitä ku viimeksi tuli daivattua yleisöön. No sitten musalukioon pitkällä tukalla ja nahkatakilla. Siellä oli paljon kaikenlaisia bändejä, jotka synty ja kuoli. Se oli hienoa aikaa. Lukion jälkeen halusin päästä tekemään leffamusaa ja päädyin opiskelemaan Tampereelle.”
Miten olet saanut sovitettua levy-yhtiöiden ja radioiden kriteerit ja toiveet omaan taiteelliseen ambitioosi?
”Se, että sain jo penskana rohkeuden tehdä ja esittää omaa musaa, avitti mua artistina pitämään huolen että itse musiikki on aina keskiössä. Totta kai oli haaveet radiomenestyksestä ja Wembleyn stadionkeikasta, koska enhän mä olis saavuttanu mitään ilman isoja unelmia.”
”Pop-artistina oleminen on jonkinlaista leikkiä itse musiikin, artistiprofiilin ja mahdollisen suosion välillä. Aika nopeasti sitä oppi, ettei ne musiikillisesti kaikista taiteellisimmat ratkaisut päädy radiosinkuiksi tai edes äänitteelle. Oon saanu tukea levy-yhtiöiden puolelta uuden musan etsimiseen, koska sitähän pop-kulttuuri koko ajan janoaa – uutta. Välillä on tullu osumia ja usein menny ohi maalitaulun, mutta päällimmäisenä on tunne, että oon aina saanu tehdä just sellaista musaa kuin oon halunnutkin.”
Ja Mikko Pohjolan jakson suoraan Youtubesta
