Matikkatäti Alli Huovinen on edelleen intohimoalallaan

Alli Huovinen on kotoisin Savosta, Rautavaaralta. Hän meni keskikouluun Nilsiään, mutta siellä ei ollut lukiota, joten matka jatkui Kuopion yhteiskouluun.

”Rautavaaran kansakoulussa laskimme yhdessä monella tapaa. Muistan, kuinka opettaja kyseli päätöslaskua ja päättelimme vastaukset tehtäviin. Se oli innostavaa.”

”Keskikoulussa ensimmäisenä opettajana oli serkkutyttöni. Tietysti minun piti näyttää kaikkeni. Toisella luokalla oli miesopettaja. Jotain tapahtui murtolukujen ja prosenttilaskujen kohdalla ja sain todella huonon numeron. Se laittoi minuun intoa ja laskin moneen kertaan kirjan tehtävät läpi. Seuraavasta prosenttilaskukokeesta sain kympin.”

Huovisen mentyä lukioon hän sai opettajakseen tiukan ja hyvän naisopettajan. Opettaja oli sanonut kerran, että kun lähtee lukemaan matematiikkaa, niin ei tarvitse olla työttömänä.

Huovinen valitsi Oulun, ja toisinpäin

Huovinen toteaa, että opiskelupaikkaa valitessaan vaihtoehdot olivat Helsinki, Turku ja Oulu. Ratkaisuksi muodostui Oulun matematiikan laitos erityisesti taloudellisten syiden takia.

”Kun tulin Ouluun, minulla oli täällä vain yksi tuttu ihminen. Aleksanterinkadulla oli yliopiston suuri luentosali. Löysin asunnon, kun ilmoitustaululla luki: ”Vaatimaton huone vuokrattavana opiskelijalle Heinäpäässä”. Sitten tulikin hoppu, se oli halpa. Eihän meillä silloin ollut opintotukea. Huone oli yläkerrassa, talosta löytyi sentään vessa. Aleksanterinkadulla oli yleinen sauna, siellä kävin kerran viikossa.”

Huovinen toteaa Ouluvalinnan ja opintojen olleen onni. Hän on nähnyt koko yliopiston kehityksen ja ollut kaikessa mukana, esimerkiksi yliopisto-opetuksen kehittämistoimikunnassa. Huovinen tutustui kaikkien tiedekuntien opettajiin ja toteaa eläneensä rikasta aikaa.

Sittemmin Huovinen teki noin 40 vuotta kestäneen, pitkän uran Oulun yliopistossa ja jäi eläkkeelle matematiikan lehtorin virasta vuonna 2004.

”Sanoin aina uusille opiskelijoille, että kun savolainen aukaisee suunsa, vastuu siirtyy kuulijalle. Opiskelijat ottivat siksi niin hyvin omat opintonsa. Oulun yliopiston humanistit olivat kiinnostuneita matematiikasta. Somessa käydään sotaa, ei ymmärretä, kuinka monipuolisena matematiikka on joka paikassa.”

Matematiikan kerhojen vuosikymmenet

Vuonna 2002 Huovinen tuli Raahesta matemaattisten aineiden opettajaliiton päiviltä ja huomasi Kalevasta, että Oulun kaupunki järjestää kerhoja.

”Eihän siinä tietenkään ajateltu matematiikkaa, vaan vaikkapa näytelmäkerhoja. Soitin kaupungin opetusvirastoon ja siellä innostuttiin. Kiersin melkein kaikki ala-asteet Oulussa ja siitä tykättiin.”

Huovisen kerhotyöhön lähti mukaan 14 ennakkoluulotonta matematiikan opiskelijaa. He alkoivat yhteistyössä suunnittelemaan ja pitämään kerho-ohjelmia. Vuonna 2005 Oulun matematiikan kerhoissa oli nelisenkymmentä ohjaajaa ja 400 alakoululaista.

Huovinen järjesteli matematiikan kerhot ja kerhonohjaajat pitäen itse niitä kerhoja, jotka eivät sopineet kenellekään. Hän kävi myös sijaisena, kun ohjaajilla oli esimerkiksi tenttejä. Huovinen sai loihdittua kasaan matematiikan tutorien superporukan. Eri paikkakunnilla vierailtiin, esimerkiksi Siilijärven ja Kuopion kouluilla.

Rakastan matematiikkaa

Kuusamon kierroksella matikkatiimi kävi monena vuonna. Tiimi kiersi kahtena päivänä kaikki yläaste- ja lukioluokat. Illalla osallistuttiin varta vasten järjestettyyn vanhempainiltaan, jossa esiteltiin vanhemmille matematiikan mahdollisuuksia. Koillissanomat uutisoi toiminnasta.

Vuodesta 2003 koronavuoteen asti opiskelijat pitivät kerhoja eli peruskoulun ja lukion maksuttomia kertauskursseja Oulussa, sekä opiskelijoiden kotipaikkakunnilla kuten esimerkiksi Kuusamossa, Vaalassa, Sotkamossa ja Rovaniemellä.

Nokian johtaja oli kerran lähettänyt terveiset matematiikan laitokselle todeten, että tämä on Nokian kannaltakin suositeltavaa toimintaa.

Huvit ovat halpoja, kun on kynä ja paperia. Huovinen laskee vähintään 10 vanhaa ylioppilastehtävää tai muita tehtäviä joka päivä. Hän käyttää paljon myös Facebookin Rakastan matematiikkaa -ryhmää.

”Sekin on minun entisen opiskelijan perustama. Laitan sinne päivittäin tehtäviä, ihan alakoulun matikasta lähtien.”

Ajattelu ei vahingoita aivoja

Matikkatäti Huovinen kertoo, että intohimo matematiikkaan kasvaa työn tekemisen myötä.

”Tietyn kynnyksen kun ylittää, niin se on pirun hauskaa. Matematiikka on siitä erikoinen, että se on ainoa tiede, joka pysyy. Uusi tieto voi rakentua yleensä aikaisemman päälle, siksi se on toisaalta vaikeaa, koska pitää hallita perusteet. Nykykoulussa perusopetus on pielessä, kun ei treenata tarpeeksi. Pelätään, että lapset särkyy, jos heitä laitetaan ajattelemaan. Mutta eihän ajattelu vahingoita aivoja.”

”Rakastan matematiikkaa -ryhmän kautta yksi isä otti yhteyttä ja kertoi pojastaan, joka on valtavan innostunut laskemaan. Hän starttaa juuri viidennellä luokalla. Nytkin laitoin hänelle viikonloppuna 30 erilaista tehtävää, mietin että ne riittäisivät viikoksi. Mutta ne tulivat minulle jo tarkistettavaksi ja kuulemma hän haluaa lisää. Tapasin hänet Tietomaassa. Hän oli uskomattoman kohtelias ja hieno herra. Entinen opiskelijani Piia Haapsaari auttoi tavoittamaan osan Tietomaassa vierailevista lapsista. He olivat kuin matematiikan lähettiläitä.”