Vihreän talon Maissi Kuusisto ja Tiina Ahlroos rakastavat työtään perheiden parissa: Jokainen on arvokas omana itsenään

Uusikatua koristava, jugend-tyylisuuntaa edustava Vihreä talo on katsellut oululaista elämää jo vuodesta 1910 lähtien. Alkujaan lääninlääkärin asunnoksi rakentunut talo on sittemmin palvellut muun muassa siemenkauppana, Rautakirjan konttorina sekä sosiaalivirastona. Joku saattaa myös muistaa pujahtaneensa samoista ovista neuvolakäynnille jo 50-luvulla.

Vanha talo avaa edelleen lämpimän sylinsä lapsille ja perheille avoimen päiväkotitoiminnan muodossa. Sokkeloinen rakennus täynnä huoneita ja kauniita yksityiskohtia ruokkii sekä aikuisten että lasten mielikuvitusta.

”Tämä on taivas ja paratiisi lapsille koko paikka! Meistä on niin ihana työskennellä täällä”, hihkaisee varhaiskasvatuksenopettaja Tiina Ahlroos kimaltavat poronsarvet päässään.

Tiinan ja Maissin talo

Keskiviikkoaamuna taloon saapuvat perhekerhon asiakkaat. Toppapuvuista kuoriutuu punaposkisia lapsukaisia, joiden kasvoille leviää hymy, kun he näkevät talon toisen opettajan Maissi Kuusiston, joka on sonnustautunut veikeään tonttuasuun. Kun huomenet on toivotettu ja vaatteet saatu naulakkoon, vipeltävät pienet jalat kukin omiin suuntiinsa kohti leikkihuoneita, vanhemmat perässä kiiruhtaen.

Viikon aikana, eri päivinä, huoneissa leikkii viisi eri ryhmää, jotka on jaettu iän mukaan. Perhekerhoon tullaan vanhempien kanssa, mutta muuten lapset tulevat kerhoon yksin. Vihreän talon johtajana toimii Välkkylän ja Otokylän päiväkotien johtaja.

Haluamme, että kaikilla on täällä hyväksytty ja tervetullut olo, oli sitten hiljainen tai sellainen, jolla on monta ajatusta päässä yhtä aikaa.

Ahlroos ja Kuusisto ovat vastuuopettajia ja pyörittävät arkea kahdestaan. Monien vuosien aikana heistä on hitsautunut toisiaan täydentävä työpari, jossa molemmat toimivat samojen arvojen pohjalta.

”Meille on kaikkein tärkeintä kohdata jokainen lapsi ja vanhempi yksilönä ja omana itsenään. Haluamme, että kaikilla on täällä hyväksytty ja tervetullut olo, oli sitten hiljainen tai sellainen, jolla on monta ajatusta päässä yhtä aikaa”, Ahlroos painottaa.

”On hienoa, kun saamme Tiinan kanssa tehdä tätä työtä itsenäisesti ja toimimme hyvin yhteen, vaikka olemme joiltain osin erilaisia. On ihanaa nähdä ja kuulla, että perheillä on mukava tulla tänne ja lapset tykkäävät olla”, Kuusisto lisää.

Molemmat naiset ovat silminnähden innostuneita työstään ja heistä huokuu aito välittäminen. Kaikki asiakkaat ovat tulleet heille tutuksi ja kanssakäyminen on luonnollista ja rentoa.

”Meillä ei ole päivän aikana ollenkaan vaihtuvuutta henkilökunnassa, joten on helppo tutustua. Lapset tykkäävät, kun on aina samat ihmiset paikalla. Tämä on heille Tiinan ja Maissin talo”, Kuusisto hymyilee.

Touhua on siellä monenlaista

Kerhot kestävät kolme tuntia, jonka aikana keskitytään ennen kaikkea leikkimiseen, mutta mukaan mahtuu myös laulua, askartelua ja muita toiminnallisia tuokioita. Talosta löytyy roolivaatteita, käsinukkeja ja lorulippaita, sekä jännä kammari, jossa on tällä hetkellä esillä lasten askartelema metsälaatikko, jonka uumenissa voi vaikka joulukalenterin tonttu seikkailla.

”Meillä on mahdollista antaa paljon aikaa leikille, koska emme ole koko ajan menossa johonkin. Emme esimerkiksi ulkoile kerhon aikana, koska muuten iso osa ajasta menisi pukeutumiseen ja riisumiseen. Sen sijaan panostamme sisällä tapahtuviin asioihin ja lapset voivat ulkoilla vanhempien kanssa myöhemmin”, toteaa Kuusisto.

Eihän lapsille oikeasti tarvitse mitään erityistä järjestää, vaan heillekin on tärkeää, että otetaan lämpimästi vastaan ja heillä on hyvä olla.

Perhekerhossa säännöllisesti käyvät Melodie ja hänen äitinsä Pauliina Manangou nauttivat erityisesti laulutuokioista.

”On ihana, kun lapset pääsevät laulamaan ja soittamaan, kun ei semmoista tule kotona säännöllisesti tehtyä”, Pauliina sanoo.

”Pidän siitä, että täällä on tietynlainen rytmi, mutta ei kuitenkaan ole semmoinen olo, että tarvitsee suorittaa. Eihän lapsille oikeasti tarvitse mitään erityistä järjestää, vaan heillekin on tärkeää, että otetaan lämpimästi vastaan ja heillä on hyvä olla”, hän jatkaa.

Annamme lapsille mahdollisuuksia tulla esiin, mutta jokainen saa tehdä sen omilla ehdoillaan.

Musiikkituokion aikana tuttujen laulujen sanat kaikuvat katossa asti ja rytmisoittimiin tartutaan innokkaasti. Yhteisiin toimintoihin saa jokainen osallistua omalla tavallaan. Näyttelijänäkin pitkään toiminut Kuusisto tietää, kuinka tärkeä on antaa tilaa yksilölliselle ilmaisulle.

”Lapsi saattaa olla laulutuokiolla ihan hiljaa, mutta leikkii kotona samat lorut ja laulut. Annamme lapsille mahdollisuuksia tulla esiin, mutta jokainen saa tehdä sen omilla ehdoillaan. Olemme sanoneet vanhemmillekin, ettei tarvitse ajatella, että lapsen pitää laulaa tai osallistua. Saa vain istua ja katsoa”, Kuusisto toteaa.

Palvelusta ei saa tinkiä

Jenna Korhoselle Vihreä talo on tuttu jo edellisen lapsen kerhoajalta. Kun Leo-poika oli muutaman kuukauden ikäinen, Korhoselle oli päivän selvää, mihin toimintaan hän haluaa mukaan.

”Ensinnäkin Tiina ja Maissi ovat aivan ihania, mutta tykkään myös tästä vanhasta talosta, jota on kunnostettu ja kunnioitettu. Täällä on paljon värejä ja leluja, ja tietysti saa tavata toisia aikuisia, mikä on minulle vanhempana tosi tärkeää”, Korhonen toteaa.

Tämänhetkinen päivähoidon huono tilanne voi olla monelle syy jäädä pidemmäksi aikaa kotiin.

Myös Pauliina Manangou kokee toisten aikuisten kohtaamisen arvokkaaksi.

”Kotona lasten kanssa oleminen on aika yksinäistä, joten toisten aikuisten kanssa oleminen on tärkeää. Lisäksi lapset saavat opetella leikkimään toisten lasten kanssa”, Manangou toteaa.

”Minulla on sellainen tunne, että kotivanhemmuus lisääntyy. Lapset saadaan vanhempina kuin ennen, joten taloudellinen tilanne voi olla sen verran parempi, että on mahdollista jäädä kotiin. Lisäksi tämänhetkinen päivähoidon huono tilanne voi olla monelle syy jäädä pidemmäksi aikaa kotiin”, hän jatkaa.

Näistä palveluista ei mielestäni saa missään nimessä nipistää resursseja, se olisi todella lyhytkantoinen toimenpide.

Manangoun perheelle avoimen varhaiskasvatuksen palvelut ovat erityisen tärkeitä.

”Melodie ei voi terveydellisistä syistä mennä päiväkotiin. On mahtavaa, kun Tiina ja Maissi ovat täällä huomioineet Melodien tilanteen ja hänellä on mahdollista käydä kerhoissa”, hän sanoo.

”Näistä palveluista ei mielestäni saa missään nimessä nipistää resursseja, se olisi todella lyhytkantoinen toimenpide”, Manangou painottaa.

Uusia ideoita ja innostusta riittää

Pitkään varhaiskasvatuksen parissa työskennelleet Kuusisto ja Ahlroos kokevat työnsä edelleen inspiroivaksi.

”Koen, ettei me olla rutinoituneita, vaan jaksetaan innostua eri asioista. Ajattelen, että niin tässä työssä pitääkin olla. Jos alkaa tulla tylsää, se ei ole oikein aikuisia ja lapsia kohtaan”, toteaa Ahlroos.

Uusin projekti on saada talon historia esiin draamallisin keinoin. Kuusisto on opiskellut vanhaa Oulun murretta ja historiaa, ja on niiden pohjalta rakentamassa tarinallista kokonaisuutta, johon lapset pääsevät sukeltamaan sisään. Historiatuokioihin on tarkoitus kutsua keväällä lähipäiväkotien eskariryhmiä.

”Täällä heitä saattaa olla vastaanottamassa Miina-piika, joka on hukannut kastrullinsa ja förkkelinsä, joita lähdetään yhdessä etsimään”, Kuusisto hahmottelee.

Ahlroos kokee edelleen oppivansa joka päivä uusia asioita, ja vuorovaikutus asiakkaiden kanssa on hänelle erityisen tärkeää.

”Kaikki ne hymyt, naurut, itkut, kiukut, sylittelyt, leikit ja juttelut ovat parasta. Etenkin silloin, kun kaikki tunteet uskaltavat tulla näkyviin, tulee olo, että tässä talossa on turvallista näkyä ja samalla kokee itsekin onnistuneensa työssään”, hän sanoo.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Mun Oulussa 11.12.2022.