Riemua etsimässä Euroopassa – Tuomo Heikkiseltä ilmestyi matkojen inspiroima runokirja
Mieskuoro Huutajiinkin kuuluva Tuomo Heikkinen esiintyy paljon ja mielellään. Runojen pitää soljua myös lausuttuina. Kuvat: Sirpa Tarkkinen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Tuomo Heikkinen julkaisi elokuussa Oulun Muusajuhlilla ensimmäinen runoteoksensa Taivaltamaani polkua en suosittele. Runot ovat saaneet inspiraatiota Heikkisen matkoista maailmalla, mutta suurin osa niistä on kirjoitettu kotona Oulussa.
Provokatiiviselta tuntuva kirjan nimi ei viittaa Heikkiseen itseensä.
”Yhdessä runossani sanotaan: ’Hirvi kysyy tietä, jota en ole kulkenut. Taivaltamaani polkua en suosittele.’ Hirvi siis kysyy ja runon kertoja vastaa”, Heikkinen täsmentää.
Kirjan runojen taustamaailma liittyy läheisesti luontoon ja kahdeksaan eri kaupunkiin Euroopassa, joissa Heikkinen on kulkenut vuosina 2006–2008. Heikkisen mukaan kirjan kertoja kulkee melankolisella matkallaan etsien riemua pitkin mannerta.
”Muualla kirjoittaminen liittyy siihen, että ulkomailla aistit ovat enemmän auki, ja silloin myös tuntee eri asioita kuin kotimaassa. Lähdenpä mihin tahansa, lähellekin, mutta uuteen paikkaan, saan aikaan sellaista tekstiä, mitä ei kotona syntyisi. Hetkestä saa muualla enemmän irti, mutta suurimman osan olen kuitenkin kirjoittanut Suomessa, Oulussa kotona ja kahviloissa”, Heikkinen kertoo. Toripoliisi ja kauppahalli myös mainitaan teoksen viimeisessä runossa.
Lukija saa tulkita missä runoilija säkeissään kulkee, sillä Heikkinen ei halua ohjata lukukokemusta.
”Luonnossa enimmäkseen, metsissä ja tuntureissa, ja kaupunkien puistoissa.”
Lempimaita Heikkisellä on paljon, mutta Italia voidaan tässä erityisesti mainita.
Pitkä projekti
Teoksessa on kahdeksan runosarjaa, joissa jokaisessa typografia noudattelee runon henkeä.
”Tämä on ollut pitkä projekti. Ensimmäisen runon kirjoitin 20 vuotta sitten, ja viisi vuottakin oli taukoa kirjoittamisessa. Vanhimmat runot päivittyivät nyt nykytyyliin. Viimeistelyvaiheessa laitoin alkusointuja, joita en ole käyttänyt vanhimmissa versioissa”, Heikkinen kertoo.
Kotona Oulussa Heikkinen kirjoittaa myös kahviloissa.
Kulttuurivihkot-kustantaja syttyi Heikkisen runoille heti.
”Isot suomalaiset kirjakustantamot julkaisevat vain melko vähän lyriikkaa, mutta muutamia asialle vihkiytyneitä pienkustantamoita on olemassa. Kustannustoimittajan vinkeistä teksti parani paljon ja moni runo muuttui viime kuukausina paljonkin.”
Heikkinen on tarkka siitä, että yksityiskohdat ovat oikein, kuten että Pohjois-Euroopassa mainittu lintu oikeasti elää siellä.
Sillanrakentaja saa jatkoa
Heikkinen alkoi laittaa runollisia ajatuksiaan paperille pesäpalloa pelaavana lukiolaispoikana Kuhmossa.
”Runot olivat helpoin tapa saada ajatukset ulos, mutta en suunnitellut alkavani runoilijaksi. Ideoille oli kuitenkin tehtävä jotakin.”
Sen jälkeen Heikkinen on ollut yksi Debytoi runoilijana -kilpailun voittajista ja saanut J.H. Erkon kirjoituskilpailussa kunniamaininnan. Hän toimi viime maaliskuuhun saakka myös Oulun kirjailijaseuran toiminnanjohtajana.
Tällä hetkellä Heikkinen kirjoittaa jatko-osaa runolliselle Sillanrakentaja-romaanilleen, joka julkaistiin kolme vuotta sitten. Työn Heikkinen arvelee vievän seuraavat kaksi vuotta, joista viimeistelyyn hän aikoo käyttää vuoden.
Runollisen ilmaisun vastapainoksi Heikkinen ääntää isosti Mieskuoro Huutajissa.
”Minulta on kysytty, tuleeko huutorunoutta, mutta ei ole tulossa. Nämä kaksi erilaista asiaa eivät kohtaa.”
Heikkinen myös esiintyy mielellään. Seuraavaksi häntä kuullaan Pikisaaressa Hellahuoneella 17. syyskuuta ja lokakuussa Oulun kirjamessuilla.
”Haluan, että runoni soljuvat. Jos ne lausuttuina töksähtävät, muutan niitä niin, että ne ovat luontevasti esitettävissä.”
Tämän kokoisissa kaupungeissa sataa silloin tällöin kyyneleitä ja viheralueet kutistuvat öisin. Istuttakaa haudalleni mikä tahansa pensas tai puu, mutta älkää syökö sen hedelmiä.
Tuomo Heikkinen: Taivaltamaani polkua en suosittele
(Kulttuurivihkot 2026)