Oululainen viestijä ja reppureissaaja löysi japanilaisilta teepelloilta kasvutarinan esikoisteokseensa
Shiba inu Aku on esikoiskirjailija Annakaisa Vääräniemen japanilaistaustainen lemmikki. Kuva: Vesa Ranta / Momentum Kirjat
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululaisen Annakaisa Vääräniemen esikoisromaani Teefarmin vieras sijoittuu Japaniin. Kirja on rauhallinen kuvaus toipumisesta ja rakkaudesta ilman ainuttakaan huutomerkkiä, mutta matka julkaistuksi kirjaksi ei ollut millään muotoa suoraviivainen.
Annakaisa Vääräniemen Teefarmin vieras -romaanin (Momentum Kirjat, 2026) tarina tapahtuu pääosin kuvitteellisella teefarmilla Shizuokassa, reilun tunnin matkan päässä Tokiosta.
Romaanin päähenkilö Minni jättää taakseen alkoholin painaman elämän ja matkustaa Japaniin etsimään uutta virtaa. Vapaaehtoistyössä japanilaisella teetilalla hän löytää rauhaa ja läheisyyttä, mutta pinnan alla salaisuudet ja menneisyydet varjot uhkaavat seesteisyyttä.
Kirjaa kuvataan kasvutarinaksi toipumisesta ja rakkaudesta. Päähenkilö kiinnostuu myös japanilaisten uskomuksista, kuten veriryhmistä ja horoskoopeista.
”Tässä on mukana omia Japani-kokemuksiani, joihin olen teepelloilla ja muualla maassa törmännyt. Sanoisin, että noin 20 prosenttia tarinasta on mielikuvitusta eikä kuvaa sinänsä omia riippuvaisuuksiani”, Vääräniemi kertoo.
Romaanin kannen on suunnitellut Iiris Kallunki.
Hän harrastaa teetä, jolla on tarinassa keskeinen, hitautta symboloiva arvo. Myös kirjan tekstin rytmiä Vääräniemi kuvaa rauhalliseksi.
”Tekstistä ei löydy esimerkiksi yhtään huutomerkkiä.””
Aistiyliherkän unelmamaa
Vääräniemi on käynyt Japanissa kymmenen kertaa ja viipynyt siellä kerrallaan aina pitkään, yleensä vähintään kuukauden, muutamilla kerroilla jopa kolmesta kuuteen kuukautta.
”Japaniin on helppo sopeutua, junat kulkevat järjestelmällisesti ja vessatkin ovat niin siistit, että niissä voisi huoletta olla paljain jaloin, tosin Japanissa käytetään lähes aina vessatohveleita. Lisäksi jopa kaupungin keskustoista löytyy esimerkiksi seesteisiä puutarhoja, joita kuvaan kirjassani, ja maa onkin aistiyliherkälle hieno paikka. Puhelimeen ei puhuta julkisilla paikoilla.”
Vääräniemi osaa japanin kieltä jonkin verran.
”Tokion olympialaisten jälkeen Japanissa on alettu käyttää enemmän myös englantia julkisissa kohteissa. Kännykän kääntäjäsovelluksesta on ratkaisevaa apua.”
Kesällä Vääräniemi ei kuitenkaan Japaniin matkustaisi, koska helle on siellä silloin kova.
Vihreä tee herätti rakkauden
Vääräniemen kirjoittamiseen liittyy kuitenkin muitakin paikkoja kuin Japani. Hän aloitti tarinansa tuottamisen Malediiveilla opintovapaavuoden reppureissullaan, jonka aikana kiersi parikymmentä maata.
”Japani oli reissun viimeinen pidempiaikainen kohde, jonne menin ja johon ihastuin. Ensin vihreään teehen, sillä olin juuri lopettanut kahvin juonnin, ja sitten ihmisiin. Heidän kauttaan olen tutustunut Japaniin. Lisäksi matkalla alkanut tärkeä ihmissuhde veti sinne. Kirjaa kirjoitin Japanissa suurimmaksi osaksi viisi vuotta sitten, tänä kesänä pidin lyhyen kirjoittajaretriitin Sloveniassa ja Italiassa. Poistelin kirjasta entisen asuinkaupunkini Helsingin piirteitä, jotta kirjaan ei tulisi pääkaupunkikeskeisyyttä”, sanoo Vääräniemi avojalkaisena oululaisena.
Vääräniemi on elänyt 25 vuotta muualla kuin Oulussa, matkustanut paljon ja tehnyt laajan uran toimittajana muun muassa Taloussanomien verkkotoimituksen esihenkilönä, Me Naisissa ja Pirkka-lehdessä. Helsingissä hurahti yli 20 vuotta. Nyt hän työskentelee BusinessOulussa International House Oulun viestinnän asiantuntijana.
Keskeneräisyys vie perille
Jo kymmenisen vuotta sitten alkunsa saanut esikoiskirjan käsikirjoitus alkoi kustantajien hylkäämispäätösten jälkeen elää uudestaan vuosia myöhemmin, kun Vääräniemen silmien verkkokalvot irtosivat ja hänen terapeuttinsa ehdotti luovaa tekemistä. Kirjan julkaisi lopulta Momentum Kirjat.
Nyt Vääräniemi sanoo, että kirjan keskeinen sanoma on toivo, jossa kaikki on mahdollista.
”Lukijalle toivon, että hän voi ylläpitää toivoa ja saa samalla nojatuolimatkan Japaniin. Haluaisin herätellä mielenkiintoa myös teetä kohtaan. Japanissa se on enemmän kuin pelkkä juoma.”
Keskeneräisyyskin on olennaista.
”Ei heti tarvitse olla valmista. Oma suunta voi löytyä, kun elämä on välitilassa, kuten päähenkilölläni Minnillä.”
Vääräniemen rakkaus Japaniin toteutuu myös hänen koirassaan, shiba inu Akussa, jolla on japanilaisena pystykorvana metsästyskoiran juuret.
Anna-Kaisa Vääräniemi kirjoittaa myös adventurista.fi -blogia.