Asenteet ja syrjintä ovat voitettavissa – kahden romanitytön mietteitä tulevaisuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta
Sandra Bollström (vas.) ja Regina Lindgren katsovat tulevaisuuteen avoimesti. Haaveita ja ajatuksia värittää luottavainen mieli. Mukavaa ja innostavaa kesätyöpaikkaa pohtiessa tytöt listaavat jätskikopin, kahvilan ja kukkakaupan. Kuvat: Tero Suutari
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Tänä vuonna rasisminvastaisella viikolla nostetaan esiin kokemuksia ja tarinoita romanien arjesta. Onko maailma yhdenvertainen ja oikeudenmukainen, kun puhutaan opinnoista, työharjoitteluista ja työelämän mahdollisuuksista? Kaksi oululaista romaninuorta pohtivat nykypäivää ja tulevaisuuden näkymiä.
Nuoret istuvat hiljaisina ja ujoina, mutta katsellen ympärilleen hymyillen. Regina Lindgren ja Sandra Bollström ovat tuttuja keskenään, koska alueen romaniyhteisö on tiivis. Tarkoitus on keskustella syrjinnän ja ennakkoluulojen tuomista haasteista koulu- ja työmaailmassa.
”Opiskelen nyt toista vuotta hiusalaa ja valmistun siis parturi-kampaajaksi,” kertoo Bollström opiskelustaan.
”Minulla on menossa ensimmäinen vuosi ravintola-alalla, opiskelen tarjoilijaksi”, Lindgren toteaa.
Opintojen alkaessa ennakkoluulojen ja syrjinnän vivahteita tuntui enemmän. Ne näkyivät esimerkiksi pitkinä tai tietynlaisina katseina.
”Sitä ei enää huomaa samalla tavalla. En ensin tuntenut koulusta ketään, mutta kyllä sieltä nyt on saanut kavereitakin”, Bollström lisää. Regina Lindgrenkin kertoo löytäneensä uusia kavereita koulun kautta.
Voiko hame olla esteenä?
Oleellinen kysymys on, voiko romaninaisten perinteinen asu olla esteenä esimerkiksi työharjoittelupaikan saamisessa. Ammattikouluopinnoissa työharjoittelut aloitetaan jo ensimmäisenä opintovuotena, joten nuoret suuntaavat ajatuksiaan työelämään ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin.
”Opettaja auttoi minua löytämään ensimmäisen harjoittelupaikan. Pääsin tarjoilijaksi Oulun teatterin yläkerrassa sijaitsevaan teatteriravintolaan”, Regina Lindgren kertoo.
”Minulla oli vaikea löytää ensimmäistä harjoittelupaikkaa, koska kolmannen vuoden opiskelijat hakivat harjoittelupaikkoja samaan aikaan. Harjoitteluun olisi pitänyt hakea kampaamoon, mutta päädyin parturiin, koska kampaamot eivät tulleet valinneeksi minua”, Sandra Bollström kuvailee haasteellista tilannetta.
Hänen kohdallaan haasteet saattoivat liittyä siihen, ettei hän ollut muihin hakijoihin verrattuna yhtä pitkällä opinnoissaan, mutta valintoihin on saattanut vaikuttaa myös kuuluminen romaniyhteisöön. Työelämän todellisuus ja ennakkoasenteet tulevat näkyviin nopeasti.
”Työvaatetuksesta keskusteltiin jo haastattelussa, mutta se on kyllä ymmärrettävää ravintola-alalla”, Lindgren kuvailee romanitaustan esiin tulemista.
”Minä sain pitää omat vaatteeni, hameeni, parturissa työskennellessä. Se ei ollut mikään ongelma. Asiakkaina oli myös romaneja, joten se sopi hyvin”, Bollström kertoo.
Sandra Bollström ja Regina Lindgren toivovat, että heidät nähtäisiin ihmisinä, vaatteiden ja taustan sijaan.
Kouluympäristössäkään hameisiin suhtautuminen ei ole yhdenmukaista ja selkeää, mutta joukosta löytyy opettajia, jotka suhtautuvat myönteisemmin hameeseen myös asiakaspalvelupäivinä. Erilaiset ohjeet ja suhtautumistavat ylläpitävät ennakkoluulojen ja syrjinnän asetelmia.
Nuorilta löytyy ymmärrystä työvaatteiden vaatimuksiin, mutta osaako työelämä tarjota ymmärrystä vastavuoroisesti? Romaninaiselle voi olla ahdistavaa palvella romaniasiakkaita perinteisestä asusta poikkeavassa vaatetuksessa, vaikka se kuinka olisi valtaväestölle normaalia.
Suhtautuminen naisten vaatetukseen vaihtelee toimialasta ja työpaikastakin riippuen. BusinessOulun verkostoyhteistyön koordinaattori Jaana Pasma pohtii aiheesta aikaisemmin käytyä keskustelua.
”Joskus hahmoteltiin kompromissiratkaisuksi hieman lyhyempää hametta, jossa romaninaisen olisi hyvä olla, mutta joka olisi myös turvallisuuden näkökulmasta sopiva erilaisissa tehtävissä.”
Uskoa omiin mahdollisuuksiin
Jaana Pasmalla on vuosien kokemus romaniyhteisöä koskevasta valtakunnallisesta ja alueellisesta verkostoyhteistyöstä. Hän tunnistaa erilaiset ennakkoluulot, jotka vaikeuttavat romanien arkea, opintoja ja työllistymistä.
”Nykyisin romaninuoret opiskelevat aiempaa enemmän. Työkokemusta ei kartu, jos ei saa töitä. Työmarkkinoiden tulisi nähdä nuorten potentiaali. Edistetään nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta työmarkkinoilla tarjoamalla työn tekemisen mahdollisuus”, hän ajattelee.
Sandra Bollströmillä on jo tiedossa seuraava mahdollinen työharjoittelupaikka, johon hän on aikeissa soittaa. Se jännittää, että muistaako sanoa kaiken tärkeän.
Silti häntä hieman huolestuttaa romanitaustan vaikutus työharjoittelupaikan löytämiseen.
”Joskus on käynyt niinkin, että puhelimitse jokin harjoittelupaikka on jo luvattu, mutta tavatessa sanotaankin, ettei sittenkään onnistu.”
Regina Lindgrenillä on myös edessään seuraavan harjoittelupaikan etsintä ravintola-alalta. Epävarmuudesta ja ennakkoluuloista huolimatta nämä nuoret naiset korostavat sinnikkyyden tärkeyttä.
”Ei saa antaa periksi. Ja aina voi kouluttautua lisää, jos oma juttu ei löydykään ensimmäisestä valinnasta. Pitää jaksaa uskoa omiin mahdollisuuksiin”, Sandra toteaa.
Sinnikkyys palkitaan
Molemmat tytöt suhtautuvat tulevaisuuden mahdollisuuksiin avoimin mielin ja saavat tukea myös vanhemmiltaan. Heidän tavoitteinansa on suorittaa ammattitutkinto, tehdä töitä ja selvittää sitten, jos kiinnostuksen kohteet vievät vielä uusiin opintoihin.
”Jos vain taivas olisi rajana, psykologina voisi olla mielenkiintoista työskennellä. Psykologia on jostain syystä kiinnostanut minua aina”, kuvailee Sandra Bollström hymyillen.
”Nykypäivän työmarkkinat muuttuvat ja kehittyvät nopeasti, mikä oikeastaan tarkoittaakin sitä, että nuoret opiskelevat usein useamman kuin yhden tutkinnon”, jatkaa Jaana Pasma pohdintoja.
”Kaikki omaa paikkaansa työmarkkinoilla aktiivisesti etsivät romanit raivaavat tietä seuraaville”, hän sanoo sinnikkyyteen viitaten.
Pasma tunnistaa työelämän asenteellisuuden, mutta on nähnyt asenteiden myös muuttuvan, kun persoonaan on päästy tutustumaan ja osaamista näyttämään.
Sinnikkyys edellyttää kykyä haaveilla. Pohtiessamme mukavaa kesätyöpaikkaa, listaavat tytöt jätskikopin, kahvilan ja kukkakaupan. Jotta haaveista voisi yhdenvertaisesti tulla totta, haluavat nuoret lähettää viestin työelämään.
”Älkää katsoko edessä olevaa ihmistä kulttuurin tai vaatteiden kautta, vaan nähkää hänet ihmisenä.”