Yhdessä olemme enemmän
Kirjoittaja toimii kehityspäällikkönä kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluissa
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vaarini kertoi minulle usein omasta nuoruudestaan. Ajasta, jolloin nuoret miehet jättivät kodin ja läheiset suojellakseen ase kädessä isänmaamme itsenäisyyttä. Kotirintamalla äidit ja tyttäret hoitivat väsymättä kaikki arkiset askareet. Oli yhteinen päämäärä, jossa kaveria ei jätetty!
Minulle isänmaa ja historiatietoisuus ovat aina olleet tärkeitä, mutta samalla vaarini kertoma on tuntunut hyvin kaukaiselta. Omille lapsilleni vaarini aika on ollut lähinnä tarua tai jännittäviä kertomuksia. He ovat saaneet elää lapsuutensa ja nuoruutensa ajassa, jossa hyvinvointi ja korkea elintaso on ollut itsestään selvyys. Vieläpä niin, että globaalisti ajateltuna olemme olleet se maailman hyvinvoivin ja onnellisin kansa!
Nopeasti muuttunut toimintaympäristö maailmanlaajuisen koronavirusepidemian vuoksi on saanut monet pohtimaan ihmiskunnan historian eri vaiheita. Mitä voisimme oppia menneestä? Itse ajattelen, että maamme hallitus on tehnyt viime viikkoina viisaita linjauksia epidemian rajoittamiseksi ja ihmisten välillä on syntynyt uusi yhteisöllisyys ja halu auttaa heikoimmassa asemassa olevia. Tästä erinomaisena esimerkkinä Oulun kaupungissa aloittaa ensi viikolla kaupungin, seurakuntayhtymän ja yhteisöjen yhteinen Oulu-apu -toiminta, joka pitää sisällään mm. ikäihmisen ruoka-avun poikkeusolosuhteissa. Tilanteen vakavuudesta huolimatta tai juuri siksi, yhteiskuntamme on ottanut merkittävän askeleen. Yhteisen vastuun kantaminen alkaa siitä, mihin lainsäädäntö loppuu.
Kehittämisen näkökulmasta koronavirusepidemia luo väistämättä olosuhteita, missä viimeisetkin esteet arjen digiloikan tieltä ovat pyyhkiytyneet pois. Poikkeusolojen keskellä kouluissa, kulttuurilaitoksissa, virastoissa ja yrityksissä on otettu valtava digiloikka. Erityisesti perusopetuksen siirtyminen etäopetukseen muutaman päivän valmisteluajalla oli uskomaton saavutus tilanteesta, jossa perusopetuslaki ei ollut aiemmin edes mahdollistanut opetuksen järjestämistä etäopetuksena. Nyt ymmärrämme, että aikaan ja paikkaan sitomaton etäopetus tulee olemaan osa koulutuksen tulevaisuutta. Saimme jo hieman esimakua siitä, mihin maailman parhaat opettajat pystyvät ja mikä parasta – he tekevät sen yhdessä!
Menneellä viikolla oli myös hienoa huomata, miten yritykset yksi toisensa jälkeen antoivat opetusmateriaalinsa poikkeusajaksi maksutta koulujen käyttöön. Tämä on omiaan vahvistamaan niitä kokeilevan kehittämisen toimintamalleja, joita olemme viime vuosina rakentaneet. Kokeileva kehittäminen on yksi asia, jonka toivon jäävän meille pysyväksi olojemme palattua normaaliksi. Tässä on yksi avain siihen, miten suomalainen yhteiskunta ja yksittäiset organisaatiot ponkaisevat jälleen jaloilleen. Toivottavasti sinäkin innostut mukaan! Minä ajattelin seuraavassa blogissani kirjoittaa juuri kokeilukulttuurista. Yhdessä olemme enemmän!
Juha Aho, kehityspäällikkö, Oulun kaupunki