Varmaa on, että kaikki on epävarmaa
Dimi Salo on oululainen musiikkipedagogi, laulaja-lauluntekijä ja muusikko. Salo opettaa laulua ja lauluntekoa, työstää toista kokopitkää albumiaan ja kirjoittaa. Kuva: Jarkko Tervola
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Maaliskuussa 2020 alkoi uudenlainen epävarmuuden aikakausi, nimittäin epävarmuuden varmuus. Koronapandemian myötä koko maailma sulkeutui ja pyörien oli pysähdyttävä. Rajoitusten myötä albumini äänitykset oli laitettava jäihin ja menetin opetustöitäni.
Onneksi suuri osa lauluoppilaistani oli halukkaita opiskelemaan etänä, videoyhteyden välityksellä. Monelle oppilaalleni etäopetus on ollut tärkeä henkireikä tämän haastavan ja pelottavan kevään ja kesän aikana.
Syyslukukauden lähestyessä vastuullisuus ja turvallisuus ovat tapetilla – olemmeko varmoja, että laulun lähiopetuksen jatkaminen on turvallista?
Viimeiset kymmenen vuotta työelämäni on ollut tilkkujen keräämistä tilkkutäkkiin. Töiden lomassa olen kouluttautunut muusikoksi, lauluntekijäksi ja musiikkipedagogiksi. Olen toiminut studio- ja keikkamuusikkona, tehnyt ja julkaissut musiikkia. Alallani tulot koostuvat usein pienistä ja vaihtelevista lähteistä, työnantajia ja työpaikkoja on monta samanaikaisesti. Osaajia ja tekijöitä riittää, varmoja ja pysyviä töitä on harvassa. Tuntiopettajat tekevät kunnallisellakin puolella opetuksen suunnittelutyötä ilmaiseksi. Suuri osa meistä kulttuuri- ja opetusalalla työskentelevistä haluaisi tehdä alansa töitä kokoaikaisesti ja ennen kaikkea tulla työllään toimeen.
Opiskellessani tarjolla oli pakkoyrittäjyyttä. Muistan ihmetelleeni, miksi moni opettaja on vain määräaikainen tuntiopettaja… Pitäisiköhän opiskella vielä lisää?
Niin, opiskelupaikkoja on lisätty tuntuvasti. Työllisyystilastot näyttäisivät kauniimmilta, jos minunkin statukseni olisi opiskelija. Kas näin, photoshopataan totuutta, kuin Kardashianin naamaa ja pakaroita! Mutta mistä ne kuullut 30 000 uutta työpaikkaa meille taiotaan? Kyse ei taida olla vakituisista kokoaikatöistä ja sellaisesta tulotasosta, jolla elättäisi itsensä ja perheensä sivistysvaltiossa. Tässä mahtaa piillä syy myös siihen, miksi suomalaiset eivät sovi marjanpoimijoiksi – meille tulee maksaa kohtuullista palkkaa. Yksinyrittäjä onkin sitten tilastoinnin ulkopuolella, väliinputoajan roolissa. Toivon, ettei yrittäjiä syydetä akuuteimman korona-ajan jälkeen takaisin lainsuojattomaan asemaan.
Minulle työelämässä epävarmuus on ollut varma asia. Koronapandemia on edelleen maailmanlaajuinen uhka, jota emme valitettavasti ole kesyttäneet. Olkaamme kärsivällisiä. Tilanne elää, eikä paluuta tuttuun entiseen ja vanhaan normaaliin ole näköpiirissä. Olemme pakon edessä päässeet kokeilemaan ja kokemaan, että moni työ ja työtehtävä on mahdollista tehdä mallikkaasti paikasta ja kellokortista riippumatta.
Uskotaan ja luotetaan toisiimme. Varmaa on, että kaikki on vielä pitkään epävarmaa.