Sami Luukela: Ethän unohda ystävää

Elämme edelleen vahvasti pandemia-ajassa ja tilanne näyttää menneen huonompaan suuntaan myös täällä Oulun seudulla.  

Olemme varmasti kaikki oppineet pandemian aikana uutta ja tehneet huomioita niin itsestämme kuin ympäröivästä maailmastakin. Olemme huomanneet, mikä elämässä on tärkeintä ja löytäneet asioita, joista luopuminen on ollut yllättävän helppoa. Kuitenkin moni asia on muuttunut ilman, että itse niin haluaisimme.  

Suurin huolenaiheeni on se, kuinka suuri kynnys tapaamisille tuntuu syntyneen ja miten paljon yksinäisyys on kasvanut. Erityisesti tiiviin sulkutila-ajan jälkeen tuntui, että ihmiset jäivät kotiin edelleen silloinkin, kun tiukimpia rajoituksia poistettiin.

Vahvasti uskon, että en ole ainoa, joka on kokenut selvästi enemmän yksinäisyyttä pandemian aikana kuin ennen sitä.

Jo esimerkiksi lounasseuran saamisesta tuli hankalaa, puhumattakaan esimerkiksi spontaanisti elokuviin tai muihin harrastuksiin lähtemisestä. Etätöissä työkavereiden kanssa ei keskustella arkisista asioista ja harrastustoiminnan vähentymisen seurauksena erityisesti ikäihmisten ja nuorten päivittäiset kontaktit ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat vähentyneet hälyttävästi.  

Vahvasti uskon, että en ole ainoa, joka on kokenut selvästi enemmän yksinäisyyttä pandemian aikana kuin ennen sitä. Pelkään siis, että yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat jääneet pandemian hoidossa toissijaisiksi huoliksi, joiden todellisen vahingon tulemme huomaamaan vasta vuosien päästä. Yksinäisyys vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen mielenterveyteen ja sillä on suuri vaikutus myös itsetuntoon.  

Jouluun liittyy paljon odotuksia ja normeja. Mediassa luodaan jatkuvasti kuvaa joulusta ilon ja yhdessä olon juhlana, vaikka on paljon ihmisiä, joille tämä aika on vuoden yksinäisintä. Joulun ja siihen kytkeytyvien pitkien lomajaksojen aikana yksinäisyyden tunne yleistyy merkittävästi ja juhla ahdistaa monia yksinäisyyttä kokevia jo etukäteen. Vuoden pimein aika jo itsessään lisää yhteydenottoja mielenterveyspalveluihin, mutta koronaviruksen jälkeinen aika on lisännyt kysyntää entisestään. Erityisesti yhteydenotot auttaviin puhelimiin ovat kasvaneet, muttei niiden resursseja ole merkittävästi lisätty.  

Vaikka vastuullisuutta vaaditaan edelleen, olen varma, että ystävät voisivat tavata toisiaan myös turvallisesti tilanteesta huolimatta. Yksinäisyyden lisääntymisen lisäksi tapaamisten vähentymisellä voi olla toinenkin merkittävä seuraus. Suomalaiset ovat jo nyt laajasti maailmalla tunnettuja hieman epäsosiaalisesta luonteestaan ja voi olla, että stereotypiasta tulee vielä enenevissä määrin totta, mikäli ihmiset jäävät vielä pitkäksi aikaa kotiin.