Pohjoisessa kaikki ei ole sitä, miltä aluksi näyttää – Oulun yliopiston Tiedepuutarha-elokuvaillassa keskustellaan tällä kertaa Tunturin tarinasta

Tunturin tarina (2020) vie katsojat läpi Lapin erämaiden, aina Pohjoiselle jäämerelle asti, missä tunturit laskeutuvat meren syleilyyn. Se on myyttinen kertomus, jonka tarina alkaa miljardien vuosien takaa, aikakaudelta jolloin maa-planeetan ensimmäiset vuoret syntyivät. Elokuvan taustakertomus perustuu Antti Tuurin ajatukseen tuntureista nukkuvina jättiläisinä.

”Sekä tarinat että muinaiset uskomukset ovat yksi keino kohdata, tuntea ja tietää asioita maailmasta. Tarinat ja uskomukset eivät sinänsä selitä menneisyyttä tapahtumahistoriallisessa mielessä, mutta ne tarjoavat näkökulmia siihen, miten ihmiset ovat menneisyydessä hahmottaneet ympäröivän maailman ja oman paikkansa maailmassa”, selventää Oulun yliopiston arkeologian professori Vesa-Pekka Herva.

”Esimerkiksi niin sanottuja uskomuksia ei välttämättä kannata lähestyä ”vain” uskomuksina, vaan niissä on monenlaisia heijastumia siitä, miten ihmiset ovat eläneet yhdessä ja vastavuoroisessa suhteessa erilaisten ei-ihmisolentojen kanssa, olivatpa ne tuntureita, kasveja, eläimiä, henkiä tai mitä tahansa olioita, joiden kanssa ihmiset ovat jakaneet kulttuurisen maailmansa.”

Hänen näkemystensä mukaan, pohjoisen ihmiset elävät edelleen monella tapaa muinaisten uskomusten ja tarinoiden kanssa ja keskellä, vaikka sitä useinkaan tiedetä tai huomata arkisessa elämässä.

”Tarinat ja uskomukset eivät ole vain menneisyyttä, vaan ne muodostavat yhden sillan nykyisyydestä menneisyyteen”, Herva lisää.  

Populaarikulttuurin merkitys iso

Elokuvassa eläimet kuten karhu, kärppä, riekko ja tunturipöllö saavat näkyvän roolin. Muita keskeisiä eläimiä ovat ahma, poro, ryhävalas, kettu, lapinpöllö ja kotkat. Tarina kertoo kuhunkin eläimeen liittyvistä uskomuksista ja tarinoista, mutta myös ihmisen suhteesta luontoon ja eläimeen.

”Elokuvilla ja populaarikulttuurilla ylipäätään on merkittävä vaikutus ihmisten ajatteluun ja käsitykseen maailmasta sekä menneisyyttä että nykyisyyttä koskien. Tämä korostuu erityisesti sellaisissa aiheissa, jotka ovat suhteellisen tuntemattomia, tai vain pinnallisesti tuttuja, useimmille ihmisille,” toteaa professori Vesa-Pekka Herva.

Hänen mielestään kaukainen pohjoinen on erinomainen esimerkki siitä, kuinka ”myyttiset” ja eksotisoivat mielikuvat sekoittuvat todellisuuteen ja siten muokkaavat ihmisten käsitystä maailmasta – tässä tapauksessa pohjoisesta ja pohjoisuudesta.

”Esimerkiksi Lapin turismi hyödyntää aktiivisesti tällaisia stereotyyppisiä mielikuvia. Elokuvien ja populaarikulttuurin ensisijainen tarkoitus ei kuitenkaan ole ”valistava”, joten niitä ei ehkä kannata ensisijaisesti tarkastella siitä näkökulmasta, kuinka oikein tai väärin ne todellisuuden esittävät. Elokuvat, kuten muutkin tarinat, antavat näkökulmia ja kiintopisteitä käsittelemiinsä teemoihin, mikä on itsessään tärkeää ja arvokasta.”

Herva toteaa, että pohjoinen on sekä rikas että ankara maa.

”Siellä on mielletty olevan elämää kaikkialla – sellaisissakin asioissa, jotka biologisessa mielessä eivät ole elollisia. Pohjoisessa maailmassa kaikki ei ylipäätään aina ole sitä miltä aluksi näyttää. Tunturin tarina nimenä vie ajatukset myös tunturien vaikuttavaan ja myyttiseen olemukseen. Tämä kytkeytyy laajemminkin pohjoisen ja sen ympäristön taianomaisuuteen sekä pohjoisten kulttuurien näkökulmasta että ulkopuolelta käsin tarkasteltuna”, hän kiteyttää. 

–