Oulu nakertamassa Hietasaaren lajirikasta virkistysmetsää

Mun Oulu uutisoi Hietasaareen suunnitelluista muutostöistä, mm. puuston poistosta uusien viljelypalstojen tieltä. Kaupunki aikookin pian hakata 4 hehtaaria luonnoltaan monimuotoista metsää Hietasaaresta. Vaaskiventien ja jousiammuntakentän väliin on suunnitteilla siirtolapuutarha- ja palstaviljelyalue ja kaupallisia puutarhatoimintoja.

Vetosimme ma 10.2. Oulun kaupunkiin, että hakkuita ei tehtäisi, koska alue on luontoarvoiltaan erityisen rikasta ja ihmisille tärkeä virkistysmetsä. Metsäisen, hiekkapohjaisen alueen raivaaminen viljelykäyttöön on myös isotöistä ja epäekologista. Vetosimme myös puunostaja UPM:ään, jolle maine vastuullisena metsäalan toimijana lienee tärkeä.

Kaavaprosessin linnustoselvitys on puutteellisesti tehty eikä siinä huomioida hakattavaksi merkityllä alueella tavattuja harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Surullisesti kaava on silti saatu läpi ELY-keskuksesta ja eri oikeusasteista. Kaavoitusvaiheessakin alueella havaittiin kaksinkertainen lintutiheys verrattuna Oulujoen suiston saarilta aiemmin laskettuun. Alue on siis tämän muutenkin linnustolle suotuisan seudun linturikkainta metsää! Siellä viihtyvät mm. useat tikka- ja pöllölajit. Hakattavalla alueella on viime vuosina pesinyt uhanalainen varpuspöllö.

Linnuston kannalta on hyvin tärkeää säilyttää metsien yhtenäisyys. Virkistyskäytönkään kannalta ei ole yhdentekevää, onko metsä palasina siellä täällä vai yksi suurempi kokonaisuus. Kaavaprosessin toteutuessa Hietasaaren metsät pirstoutuvat pahasti.

Asia on saanut näkyvyyttä ja herättänyt useissa surua ja tuohtumusta. Lukemattomat ihmiset ovat lähettäneet kaupungille palautetta. Oulun virallista kantaa kuvastavaa vastausta kommentoidaan kattavasti blogissa osoitteessa hietasaarenpuolesta.blogspot.com.

Yhä uhkaavammaksi käyvän ympäristö- ja ilmastokatastrofin takia ihmisten arvot ovat muuttuneet. Myös kaupungin päättäjien olisi hyvä ymmärtää metsien arvo uhanalaisten lajien kotina, osana ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä kaupunkilaisten virkistyksen ja terveyden kannalta.

“Luonto on voimavaramme”, toteaa Oulun ikioma ympäristöohjelma. Näinkö se käytännössä toimii? Yleisen edun nimissä olisi viimein kuunneltava kaupunkilaisia ja alueen luonnon tuntijoita. Hakkuita tulisi vähintään lykätä. Uusi maastokatselmus keväällä olisi aiheellinen.

Elina Rönkä

Jari-Petteri Suutari

Kirsi Eskelinen