Oppimisen epämukavuusalueella

Kirjoittaja on Eemeli Alanne, Oulun kaupungin yrittäjyyskasvatuksen kehittäjäopettaja.

Uutiset

Julkaistu: Kirjoittaja: Annu Maarit Höttönen

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Laita silmät kiinni ja piirrä ympyrä. Se on kaikista turvallisin paikka, se on sinun mukavuusalueesi. Milloin viimeksi poistut siltä? Miltä se tuntui? Mitä opit siitä?

Uudessa maailman tilanteessa iso osa oppimisesta tapahtuu edelleen jokseenkin epämukavuusalueella. Ytimessä on yrittäjämäinen asenne ja yrittäjyystaidot ja niiden vahvistaminen – olit koulussa tai työelämässä; yrittäjänä tai työntekijänä. Kouluympäristössä tähän ratkaisu on yrittäjyyskasvatus.

Ennen kuin ehdit sanoa itsellesi, että siellä se paasaa, että kaikista pitäisi tulla yrittäjiä, niin ei. Yrittäjyyskasvatuksen tarkoituksena on vahvistaa työelämä- ja yrittäjyystaitoja sekä asenteita. Niitä taitoja tarvitset, vaikket ikinä omaa yritystä perustaisi. Iso osa yrityksistä työpaikkailmoituksissaan mainitsee yrittäjyyden jossain muodossa, useimmiten yrittäjämäisen asenteen. Yrittäjyyskasvatuksen keskiössä ovat oppilaslähtöisyys ja tekemällä oppiminen. Sen kautta tuodaan opintoihin vahvasti oikean elämän konteksti.

Kun ehdit kuitenkin jo ajatella, että yrittäjyyskasvatuksella tehdään vain yrittäjiä, lohdutan sen verran, ettet ole ainoa, jolle tuo on ensimmäinen ajatus. Olen ollut omalla epämukavuusalueellani jo yli kuusi vuotta kertomassa, kuinka yrittäjyyskasvatuksesta on hyötyä kaikilla kouluasteilla ja kuinka se on paljon muutakin kuin liiketoimintasuunnitelmasta ja kirjanpidosta opettamista sitä yhtään väheksymättä.

Ajattele nyt yritystä. Myynti, markkinointi, kirjanpito, tilinpäätös, sosiaalinen media, verkkosivut, tuotteen valmistus, palvelun tuottaminen, asiakaspalvelu… lista jatkuu ja jatkuu. Ajattele nyt koulua, esimerkiksi yläkoulua ja sen eri oppiaineita. Äidinkieli, matematiikka, englanti, kuvaamataito, tekninen työ… Väitän, että yritysidean (oli se sitten aito tai kuviteltu) kautta voi oppia kaikkia aineita oikean elämän kontekstissa.

Haluaisin siis rohkaista näkemään yrittäjyys koulumaailmassa menetelmänä – ei pelkästään sisältönä. Sillä tavalla kannustamme nuoria miettimään tulevaisuutta, ongelmia ja ratkaisuja niihin ja annamme heille tosielämän kontekstin oppimiseen.

Yrittäjyyskasvatus vie sekä opettajan että oppilaan epämukavuusalueelle. Voin kuitenkin luvata, että sillä tavalla saavutetaan hienoja tuloksia ja tehdään tulevaisuuden tekijöitä.