Omaishoitajille paluuta "uuteen normaaliin" ei ole lähiaikoina odotettavissa

Kirjoittaja on hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Pirjo Sirviö.

Uutiset

Julkaistu: Kirjoittaja: Annu Maarit Höttönen

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Tämän vuoden alussa tuli uutisia Kiinasta siellä riehuvasta herkästi leviävästä ja vakavasta virustaudista. Muistan itsekin ajatelleeni, ettei se sieltä juurikaan leviä, ei nyt ainakaan Suomeen. Mielessä olivat vuosituhannen alussa Kiinassa riehunut SARS-epidemia ja myöhemmin Saudeissa ja Iranissa infektioita aiheuttanut MERS-epidemia. SARSín aiheutti, aivan kuten MERSinkin, eläimistä ihmisten taudinaiheuttajaksi siirtynyt koronavirus.

Olin 2017 Etelä-Koreassa Soulissa pidetyssä kansanvälisen sairaanhoitajaliiton ICN:n maailmankongressissa. Sen verran MERS pelotti, etten mennyt siellä hammaslääkäriin, vaikka hampaasta lohkesi jo menomatkalla iso paikka. Sulloin aamuisin purukumia hampaankoloon, jotta selvisin Suomeen saakka. Kongressin turvatoimet olivat laajat; käsidesiä, etäisyyksiä ja kasvosuojia.

Suomessa on tällä hetkellä todettu noin 5 000 korona, Covid-19, virustartuntaa. Oulussa ollaan vielä varsin maltillisessa tilanteessa tartuntojen suhteen. Rajoitteet ovat purreet. Hintansa sillä on ollut – yli 70-vuotiaat eivät ole liikkuneet kodeistaan juuri minnekään puoleentoista kuukauteen. Kaupassa ihmiset ottavat etäisyyttä, eivät juttele eikä ota katsekontakteja. Näkyy vakavia kasvoja.

Kovimmilla näissä rajoituksissa ovat olleet omaishoitajat, joiden hoidettavilta kiellettiin vierailut, päivätoiminta ja vuorohoidot. Ne ovat tärkeitä monelle omaishoitajalle jaksamisen kannalta. Näissäkin päätöksissä mentiin hoidettavien terveys edellä, mikä on täysin ymmärrettävää. Kotiin on toki järjestetty hyvinvointipalvelujen toimesta palveluja mutta iso kysymys on, ovatko ne helpottaneet omaishoitajien työtä?  

Vakavasti sairaan hoidon tarve voi olla ympärivuorokautista, vaikka hän on kotonaan. Omaishoitajana toimiminen on tärkeää ja palkitsevaa mutta usein myös sitovaa ja henkisesti ja fyysisesti raskasta. Itsestä huolehtiminen ja muut ihmissuhteet ovat erityisen tärkeitä jaksamisen kannalta. Keinot puuttuvat nykyisessä rajoituksia täynnä olevassa tilanteessa. Nyt ajatuksissa lienee vain huoli hoidettavan ja omasta terveydestä. Ulkoilla toki voi mutta sekin on tehtävä hoidettavan kanssa, jos siihen on mahdollisuus.

Samaan aikaan, kun rajoitusten purkamisessa otetaan ensimmäisiä askeleita, entistä paremmin tulee jatkossakin huomioida riskiryhmien suojelu. Riskiryhmässä ovat juuri omaishoidon piirissä olevat. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja sanomaan, että tartunnat alkavat levitä väestössä nykyistä laajemmin, kun rajoitteita ryhdytään purkamaan. Tanskan kokemukset sen jo osoittavat.

Poliittisten päätösten pitää löytää ratkaisuja omaishoitajien jaksamiseen, sillä paluuta ”uuteen normaaliin” ei ole lähiaikoina odotettavissa.