Nyt on aika tössöttää!

Kun kohtaamme läheisimpien ystävieni kanssa, tavaksi on tullut kerrata myös omien vanhempien (ja isovanhempen) kuulumiset. ”Mitäs vanhuksille kuuluu?”, kysytään kaverilta yleensä huolensekaisen otsarypyn kanssa. Monenlaista tilannetta on tässä jo myötäeletty, eivätkä kaikkien vanhukset enää ole täällä.

”Siellähän ne tössöttää”, on vastaus, joka saa rypyn siliämään. Mukaan saattaa sujahtaa ripaus huvittuneisuuttakin. Tössötys on olotila, joka on niin kaukana ruuhkavuosinelikymppisen elämästä kuin olla ja saattaa. 

Tössöttäjä elää elämäänsä lähinnä oman kotinsa seinien sisäpuolella. Terveys on siinä jamassa, että näin tuntuu turvallisimmalta. Ulkona voi vaania tuntematon uhka, jonka ei tarvitse olla sen kummempi kuin hiekoittamaton porras.

Tössöttäjän oman kodin seinien sisällä asiat ovat jotenkin hallittavissa. Pääsee istahtamaan, kun tarve vaatii. Ei tarvitse pinnistellä rollaattorin kanssa kynnysten yli ja ikioma vessa löytyy läheltä. Tössöttäjälle päivän tärkeimmät ohjelmanumerot ovat ruuanlaitto ja televisiosta tuleva lempisarja.

Kun ruuhkavuosihenkilö astuu tössöttäjän kotiin, hän saa tosissaan pinnistellä, jotta pystyisi hidastamaan niin liikkeitään, ajatuksiaan kuin keskittymistäänkin.  

Tössöttämiseen liittyy usein myös hiukan hössöttämistä. ”Keitetäänkö kahvit? Minä ostin viinereitä”, se ilmenee. Ei siinä auta sanoa, että kahvia on kuule tullut jo juotua tälle päivälle aivan liikaa ja ehkä sinunkaan ei pitäisi noita viinereitä niin syödä.

Keski-ikäinen multitaskaaja miettii, että tilanne on aika surullinenkin. Aktiivisesta ja ehkä urheilullisestakin ihmisestä on tullut tössöttävä vanhus. Tössöttäjä tuntuu kuitenkin olevan ihan tyytyväinen hitaaseen elämäänsä, ihme kyllä.

Ja miten nyt sitten kävi?

Nyt on meidän kaikkien aika tössöttää! Katsoa lempisarjaa telkkarista, miettiä hartaudella, mitä syötäisiin. Ei ole asiaa bodycombat-tunnille tai parkour-hallille. Ei haeta nopeasti vessapaperia lähikaupasta samalla kun puhutaan työpuhelua. Arjen koloja ei yhtäkkiä tarvitse täyttää. Kelloa ei tarvitse katsoa, saati laittaa aamuksi soittamaan.

Perusasioista on tullut tärkeitä. Koti on oikeastaan aika kiva paikka. Jos oikein tarkkana olen, saatan huomata, että liikkeeni ja ajatukseni ovat ehkä jo hiukan hidastuneet.

Kirjoittaja on freelance-toimittaja ja sanoittaja joka katselee maailmaa yhteiskuntatieteilijän silmin.