Näkökulma: Pahinta olisi tartuttaa muut

Elokuun aamu valkenee kauniin aurinkoisena, mutta oma olo tuntuu kurjalta. Kurkkukipu kaihertaa, eikä puuro tahdo maistua. Koira puuhailee aamulenkillä huolettomana, mutta minun päässäni alkaa kiertää vain yksi ajatus: onko minulla korona?

Surffailen kaupungin koronasivustolle etsimään tietoa koronatestauksesta. Ohjaudun oirekartoittimeen, jonka pitäisi antaa ainakin alustava vastaus siihen, olenko vainoharhainen oireideni kanssa vai pitääkö minun hakeutua testiin.

Klikkailen vastauksia kysymyksiin, joissa kysytään oireita, niiden alkamista sekä mahdollisuuksia liikkua testaukseen omalla autolla. Lopputuloksena saan kehotuksen hakeutua testiin. Iloinen yllätys on se, että oirekartoitin tarjoaa mahdollisuutta kirjautua sisään pankkitunnuksilla ja varata ajan saman tien.

Saan valita useasta tarjolla olevasta ajasta samalle iltapäivälle. Ehdin muutaman tunnin aikana pyöritellä mielessäni, ketä kaikkia ihmisiä olen tavannut viimeisten päivien aikana. Kuuluvatko he riskiryhmään? Mietin, uskallanko edes kertoa kenellekään, että olen menossa testiin. Olo tuntuu syntiseltä.

Saavun liian ajoissa testaukseen ja odottelen pihalla aikani lähestymistä. Kontinkankaalla testausajat ovat täsmällisiä. Suojapukuinen hoitaja kutsuu nimellä sisään, pyörittää pumpulipuikkoja jossain syvällä nenänielussa ja lähettää toimintaohjeiden kanssa kotiin. Nyt ei auta kuin odottaa.

En uskalla ajatella, mitä ne ihmiset, joita olen nähnyt edellisenä päivänä, ajattelevat minusta nyt. Olenko vastuuton roikale, yhteiskunnan hyljeksimä spitaalinen? Yritän rauhoittaa itseäni, että en ole voinut tietää sairastuvani yhtenä aamuna flunssaan. Itseni puolesta en osaa pelätä, sillä olen perusterve.

Testaukseen pääsy oli nopeaa, mutta tuloksen valmistumisesta ei osattu sanoa määräaikaa. Negatiivinen tulos ilmestyy vain Kanta-palveluun, positiivisesta soitetaan suoraan kotiin. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen tulos tulee jo toisena päivänä: negatiivinen.

Julistan somessa ilosanomaa siitä, että minulla ei ollutkaan koronaa. Haluan kaikkien tietävän, että kanssani voi olla turvallisesti tekemisissä.

Huomaan nyt kiinnittäväni entistä enemmän huomiota käsien hygieniaan ja paheksuvani liian lähelle kassajonossa tuppautuvia ihmisiä. Tunnen vastuuni pandemian hillinnästä entistä vahvempana, kun otin koronasta ensimmäisen sivuosuman.

Pirkko Partanen, tiedottaja, Oulun Tilapalvelut, Oulun Infra ja Oulun Digi