Joulu tuo tunnelman mukanaan tänäkin vuonna

Miten joulun käy? Onko joulu peruttu? Iltapäivälehtien lööpit huutelevat huolestuneita viestejä koronaepidemian keskellä. Täällä meidän kotonamme ei näytä siltä, että joulu olisi tänä vuonna peruttu. Oulun epävirallisena jouluhulluna jouluttelu on lähtenyt vinhaan kiitoon jo lokakuun puolella, ja tässä vaiheessa joulukuuta meillä on jo täysi joulu päällä joululauluineen ja kuusineen. Olen hankkinut niin monta valosarjaa, että välillä kävelen kaappiin unohtuneiden sarjojen kanssa ympäri kotia ja mietin, löytyykö niille enää edes paikkaa. Aina löytyy, ja joka vuosi voi askarrella lisää joulua kotiin. Joulun tunnelma ja lukuisat kynttilät ja koristeet kantavat minut pimeimpien kuukausien yli ja antavat toivoa tulevasta vuoden huippuhetkestä, jouluaaton vietosta. Joulun lumo ei koskaan jätä minua kylmäksi, ei edes tänä vuonna.

Sillä tänä vuonna on moni asia joulussa toisin, vaikka kotiin olen tehnyt ja leiponut saman joulun kuin aina ennenkin. En päässyt laulamaan Hoosiannaa kauniiseen Oulun tuomiokirkkoon ensimmäisenä adventtina ja sen jälkeen kahvittelemaan siskon kanssa keskustan kahvilaan, vaan laulaa hoilotin kotisohvalla. Lukuisat juhlavat konsertit, ruokailut, puurohetket ja torttukahvit lauluineen jäävät tänä vuonna pois ohjelmasta. Kyllä minulla ainakin on kova ikävä meidän viestintäryhmämme Tapsan soittamia joulusäveliä yhteisellä joulupuurolla. Niitä ei voi korvata millään. Mutta vaikka nämä pienet juhlahetket jäävät pois kalenterista tänä vuonna, ne kyllä palaavat vielä. Tämä jouluhullu muistaa viranomaisten ohjeet joulunakin ja noudattaa niitä – sainpa niistä syyn laittaa joulukuusenkin (tai oikeastaan kaksi) jo joulukuun alussa ilahduttamaan etätyöläisiä ja -lukiolaista. On tärkeää muistaa suojella terveyttä myös juhlinnan keskellä.

Loppujen lopuksi joulun muistaa vain tunnelmasta ja siitä eriskummallisesta olotilasta, joka jouluna vallitsee. Meidän teini-ikäiset lapsemme varmistelevat edelleen, että sujuuhan jouluaatto varmasti samaan tapaan kuin ennenkin. Katsotaanhan yhdessä Lumiukko, käydään haudoilla ja ulkoilutetaan koiraa yhdessä metsässä sen lyhyen valoisan ajan jouluaattopäivänä, kun aurinko hetkeksi nousee. Onhan aamulla varmasti aamulahjat piilotettuna johonkin pihan hankalimpaan kolkkaan.

Kukaan ei varmasti muista sellaisia yksityiskohtia jouluista kuin että tekikö äiti kaikki laatikot itse, saatiinko kalliita paketteja tai pääsimmekö edes niihin joulutapahtumiin. Tai että lahjat tilattiin verkosta ja joulukukat ostettiin maski kasvoilla. Mutta sen muistaa, miltä tuntui herätä aamulla, kun kinkku tuoksui uunissa ja miten varpaita kipristeli hautausmaalla käydessä. Sen muistaa, miten ihana on se hetki, kun saa pistää päälle uuden pyjaman ja alkaa lukea lahjakirjaa. Erityisesti sen muistaa, miltä tuntuu auttaa toista ja ilahduttaa jotakin, joka on kipeästi sen tarpeessa. Joulu tulee sellaisena kuin se sinä vuonna tulee, kaikki vuoden tapahtumat harteillaan ja tulevaisuuden usko töppösissään.

Kutkuttava joulun taika on läsnä tänäkin vuonna, vaikka emme voikaan juhlia sitä samalla tavalla kuin aiemmin. Joulun lumoon voi luottaa ja antautua tänäkin vuonna, vaikka maailma on mullistunut ympärillämme. Joulu on ollut valmis jo kaksi tuhatta vuotta, eikä pieni virus heilauta sitä nytkään.