Järjestöavustusten leikkaaminen tulee Oululle kalliiksi
Kirjoittaja on Pohjois-Pohjanmaan järjestörakenne -hankkeen projektipäällikkö ja järjestöagentti.
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun kaupunki on teettänyt konsulttiyhtiöllä selvityksen siitä, millaisilla toimenpiteillä kaupunki voisi tasapainottaa talouttaan. Mukana leikkauslistalla ovat myös järjestöavustukset (600 000€). Järjestöavustuksista leikkaaminen olisi virhe, joka tulisi kaupungille kalliiksi.
Eri alojen järjestöjen toiminta perustuu aktiivisten asukkaiden haluun toimia ja vaikuttaa itselle tärkeiden asioiden hyväksi. Pienten vapaaehtoisjärjestöjen kohdalla avustuksella voi olla ratkaiseva merkitys toiminnan toteuttamiselle. Suuremmilla järjestöillä avustus voi olla edellytys sille, että toimintaan saadaan kansallista tai kansainvälistä rahoitusta.
Oulun kaupunki on sitoutunut vuorovaikutussuunnitelmassaan toimimaan järjestöystävällisesti: ”Kaupunki haluaa tukea yleishyödyllisten järjestöjen toimintaa ja tehdä yhteistyötä niiden kanssa, sillä järjestöjen vahvuus on vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen tarjoaminen sekä yhteisöllisyyden vahvistaminen ja yhteisöjen hyvinvoinnin edistäminen.”
Ulriika Leponiemi (2019) toteaa tutkimuksessaan asukkaiden aktiivisen toiminnan lisäävän kunnan toiminnan tehokkuutta ja elinvoimaa sekä vaikuttavan yritysten kilpailukykyisyyteen ja työllisyyteen ja lopulta kuntatalouteen. Juhani Laasasen (2011) tutkimuksen mukaan järjestöjen vapaaehtoistoimintaan sijoitettu euro tuottaa noin kuusinkertaisen tuotoksen. Järjestötoiminta näyttäytyy siis kaupungin tuloja kasvattavana tekijänä.
Markku Hyypän ja Juhani Mäen (2011) tutkimuksen mukaan sosiaalisen pääoman tekijöistä kolme, eli yhdistystoiminta, uskollinen harrastustoiminta ja luottamuksellinen ystäväverkosto, näyttäisivät liittyvän merkittävästi terveyteen. Voiko siis järjestöjä tukemalla säästää terveydenhoidossa? Uskaltaako Oulu ottaa sen riskin, että avustusten leikkaaminen nostaisi terveydenhoitokustannuksia?
Avustusten myöntäminen järjestöille on siis kansantaloudellisesti kannattavaa. Lisäksi avustukset antavat vahvan viestin siitä, että järjestöjen kaupunkilaisten hyväksi toteuttamaa yleishyödyllistä toimintaa arvostetaan tässä kaupungissa. Ilman konkreettisia arvostavia tekoja vuorovaikutussuunnitelman tahtotila jää pelkäksi sanahelinäksi, jota järjestöt ovat kuulleet jo ihan tarpeeksi juhlapuheissa.