Häpeä ja naiset – Pikitalkin panelisti Anneli Jäätteenmäki huomasi jo varhain, että naisia varoitellaan aiheuttamasta häpeää

Poliitikko Anneli Jäätteenmäki muistaa vieläkin ensimmäisen kerran, kun hän tunsi häpeää. Tunne oli tuolloin 6-vuotiaalle vieras, mutta painoi vatsassa asti.

”Olin mummolassa ja pöydän ääressä istui enoni. Jostain syystä olin allapäin, enkä puhunut mitään. Ehkä olin jostain loukkaantunut tai pahastunut. Enoni poltteli tupakkaa, nojasi kyynärpäillään pöytään ja totesi hieman hymyillen ”Ai, Anneli paikkaa mörönturkkia.” Koin, että hän nauroi minulle”, Jäätteenmäki muistelee.

Kuusivuotias Jäätteenmäki ei vastannut enolleen mitään, mutta ei mielialakaan parantunut. Päinvastoin.

”Vieläkin toivon, että hän olisi sanonut jotakin ystävällistä. Esimerkiksi kysynyt, painoiko mieltäni huoli.”

Kohtaus Jäätteenmäen menneisyydestä on vain yksi esimerkki tilanteesta, jossa häpeän tunne voi yllättää.

”Häpeämisen aiheita löytyy, jos on siihen taipuvainen. Häpeän kanssa on kuin menneisyyden
murehtimisen ja katumisen. Se voi vallata mielen ja tämä päivä ja tuleva unohtuvat.”

Häpeän monet kasvot

Jäätteenmäen mukaan häpeä voi aiheutua niin omasta kuin toisenkin käyttäytymisestä.

”Hävetä voi ystävän, lapsen tai vieraankin käytöstä. Ihmetellä, etteikö toinen osaa sanoa vieraille päivää tai hävetä, kun joku törttöilee humalassa. Itse voi jäädä häpeämään, miten jonkin asian ilmaisisi”, Jäätteenmäki pohtii.

Nainen saa jo nuorena Jäätteenmäen mukaan miehiä enemmän ohjeita siihen, kuinka käyttäytyä häpeää herättämättä.

Jäätteenmäki on huomannut elämänsä aikana, että usein häpeä voi olla sellaista, mitä toiset eivät huomaa. Etenkin nuoret voivat hävetä itseään ilman näkyvää syytä.

”Ulkonäkö on nuorille arka asia. Muistan, kun ystäväni häpesi reisiään, kun niihin oli murrosiässä alkanut kertyä hänen mielestään läskiä. Emme me muut huomanneet, mutta hän häpesi.”

Nainen saa jo nuorena Jäätteenmäen mukaan miehiä enemmän ohjeita siihen, kuinka käyttäytyä häpeää herättämättä.

”Usein kommentti ”se ei osaa edes hävetä” kohdistui nuoriin naisiin, heidän pukeutumiseensa tai miesten perässä juoksemiseen. Sitä kautta opetettiin, miten naisen tulisi käyttäytyä ja siitä tuli osa naisen itsekontrollia. Naisen esimerkiksi tuli istua polvet yhdessä ja pukeutua kauniisti, mutta vain tiettyyn rajaan asti.”

Nuorten naisten häpeä

Rajat siitä, mitä nainen saa tehdä ja mitä ei aiheuttamatta häpeää, ovat Jäätteenmäen mielestä aina olleet häilyviä.

”Nykymaailmassa tuntuu, että sellaiset rajat ovat löystyneet, mutta vastapainoksi sille on tullut tyttöjen nimittely huoriksi. Se tuntuu todella huolestuttavalta ja lamaannuttavalta.”

Jäätteenmäki muistaa, että hänen nuoruudessaan vastaavaa nimittelyä kuultiin vain harvoin ja aina kuiskutellen. Jos kuitenkin nimittelyä tapahtui, oli se aina merkki pahasta tilanteesta.

”Toisaalta luulen, ettei esimerkiksi nuoren naisen raskaaksi tuleminen ilman avioliittoa ollut aina hirveä häpeä. Ihmiset kyllä saattoivat puhua, mutta oman perheen asenne oli häpeän kannalta ratkaiseva. Vuonna 1879 syntyneen mummoni kohdalla lukee kirkonkirjoissa avioton lapsi, äpärä, mutta hänestä tuli ison talon emäntä ja ison perheen äiti.”

Kiusaaminen tuntuu muuttuvan julmemmaksi ja usein uhri kantaa häpeää, eivät tekijät.

Jäätteenmäki ymmärtää tosin myös sen, kuinka avioton lapsi on voinut kasvattaa häpeän tunnetta.

”Muut aikuiset ovat saattaneet aiheuttaa häpeää nimittelyllä ja hylkimisellä. Yksinäisen äidin tulevaisuus on voinut näyttäytyä taloudellisesti mahdottomana. Jostain luin, että pahin häpeää aiheuttava tunne on kokemus ulkopuolelle jättämisestä ja syrjinnästä.”

Turvaan häpeältä

Miten häpeältä voi suojautua, vai voiko?

”Hyvä itsetunto on suojapanssari häpeälle. Tuntuu kuitenkin epäoikeudenmukaiselta, että itsetunnon pohja syntyy pitkälti jo lapsuudessa, aikana, jolloin lapsi on toisten varassa. Ja se, mikä on geeneistä kiinni, ei myöskään ole lapsen oma valinta.”

Lapsen oma valinta ei ole myöskään koulukiusaaminen, jota on usein vaikea kitkeä pois.

”Kiusaaminen tuntuu muuttuvan julmemmaksi ja usein uhri kantaa häpeää, eivät tekijät,” Jäätteenmäki harmittelee.

Jäätteenmäki on harmikseen pistänyt merkille, että vaatimukset pärjäämisestä ja kilpailusta kasvavat koko ajan.

”Kilpailu asemasta alkaa jo päiväkodissa ja kiihtyy koulussa. Perheiden taloudelliset erot näkyvät koulumaailmassa jo alaluokilla. Vertaillaan kännyköitä, lomilla tehtäviä ulkomaanmatkoja ja syntymäpäivien viettoa. Kun toisessa perheessä käydään joulu- ja kesälomalla ulkomailla, päästään toisessa ehkä
mummolaan.”

Jos ennen häpeää aiheuttivat aviottomat lapset, koetaan nykyaikana lapsiperheköyhyys häpeäpilkkuna.

”Yhteisöllinen häpeämättömyys ja välinpitämättömyys ovat isoja ongelmia, jotka tuottavat yksittäisille ihmisille häpeää.”

Anneli Jäätteenmäki oli vuonna 2003 Suomen ensimmäinen pääministeriksi nimitetty nainen, joka joutui eroamaan vain 69 päivän jälkeen. Liittyikö tapaukseen häpeää, selvinnee Pikitalkin suorassa lähetyksessä.

–