Elämänluukut avattiin ensin

Kun koronahistoriaa kirjoitetaan, kuka muistaa mitkä avattiin ensin? Ei asteittain ja harkitusti koulut eikä asiakasmääriä rajoittaen kahvilat, ei turvavälejä noudattaen ravikatsomot.  

Vastauksen löytääkseen pitää Oulussa edetä Vänmanninsaareen. Ensimmäiseksi normaalia jäljittelevään arkeen palattiin maaliskuussa. Se tapahtui kirjastojen palautusluukkujen kautta. Syväkurkkuni mukaan luukut avattiin kahdesti.

Ensin luvattiin pitää luukut auki, sitten lupaus peruttiin, kunnes taas luvattiin ja jälleen avattiin.

Kirjaston palautusluukku on käänteinen elävän elämän luukku. Muistattehan elämänluukut, nuo entisaikain savottakämppien tarjoiluaukot. Nyt vain ojentuva käsi kävi toiseen suuntaan.

Jos mikään tai kukaan muu ei viime aikoina yhteiskunnassa liikkunut, lainat liikkuivat.  

Koronakansa kärvistelee pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, maailman onnellisimmaksi todetussa maassa, jossa ensimmäisenä avataan kirjastot. Toinen syväkurkkuni kertoi, että lakkauttaa saa vaikka kyläkoulun, mutta vihjaapa lähikirjastopalvelun supistamisesta.

Siitä syntyy meteli yleisönosastolla ja perään vielä pienimuotoinen mielenosoituskin. 

Tänä suvena lomalle lomps saa uuden, vähän vinon vivahteen. Joidenkin mielestä väsyneellä lohkaisulla ei ole nyt merkitystä lainkaan. Itselleni koittaa työurani toinen yhtenäinen neljän viikon kesäloma. Ensimmäinen oli 11 vuotta sitten, kun aloitin Oulussa kirjaston tiedottajana.

Kesälomani vissiin vietän tänä vuonna pääosin Vänmanninsaaressa.