Kaverikoirat ilahduttivat Ukrainan pakolaislapsia Oulun torilla

Mihailo (vas.), Daria, Ruslan, Oleg ja Anastasiya kävivät paijaamassa jokaista koiraa. Hetki lempeiden kaverikoirien kanssa oli odotettu ja tärkeä. Kuvat: Mari kivioja.

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Jenni Ronkainen käy tiistaisin puolisonsa ja kahden hollanninpaimenkoiran kanssa Heikinharjun vastaanottokeskuksessa tapaamassa sotaa paenneita ukrainalaisia. Vierailut on otettu ilolla vastaan ja tapaamisissa on käynyt parhaimmillaan lähes 20 osallistujaa.

“Tässä vapaaehtoistyössä ei tarvita edes tulkkia: riittää että viemme koirat käymään pihalla, ja niin lapset kuin aikuisetkin saavat hyvän mielen haliessaan ja rapsutellessaan koiria.” Ronkainen kertoo.

Ronkainen toimii yhteyshenkilönä Oulun seudun kaverikoirat-ryhmän ja Ukraina Help Centerin välillä. Hän sai toiveen, että koiravierailu järjestettäisiin myös Oulun torilla.

“Oulussa asuu paljon pakolaisia myös kotimajoituksessa, ja torille on kaikkien helppo saapua”, Ronkainen valaisee paikan valintaa.

Ystävällisistä kaverikoirista välitöntä iloa

Kellon lähestyessä yhtä Toripoliisi-patsaan eteen kerääntyi useita koiria omistajiensa kanssa. Pian paikalle juoksi joukko lapsia silmät ilosta kimallellen. Kun vanhemmat ehtivät paikalle, jokaisella koiralla oli jo useita paijaajia.

Kiltit ja suloiset koirat hellyttivät myös aikuisten mielet, ja kaikki pääsivät hoivaamaan eläimiä. Ihmisrakkaat koirat selvästi nauttivat huomiosta ja tulevat toimeen myös toisten koirien kanssa.

Kaverikoirat ovat rauhallisia ja lempeitä. Koirat ovat hyvin koulutettuja, mutta erillistä koulutusta kaverikoiratoimintaan ei ole. Tärkeintä on, että koirat ottavat itse kontaktia vieraisiin ihmisiin. Soveltuvuuden arvioinnin läpäistyään, koirat saavat kaulalleen Kennelliiton virallisen kaverikoirahuivin.

Koirista tulee nopeasti ystäviä

Jenni Ronkainen huomasi heti torilla tuttuja kasvoja. Osa oli tullut Heikinharjun vastaanottokeskukselta tapaamaan koiria. Tutut lapset tulivat heti kyselemään Minaa ja Kaidaa. Eläinystävät eivät kuitenkaan olleet nyt mukana.

“Kaida sairastui, ja nuori Mina on vielä vähän villi toisten koirien seurassa.”, Ronkainen harmittelee.

Jenni Ronkainen ja hollanninpaimenkoira Mina pohtivat, että seuraava kaverikoiratapaaminen olisi kiva järjestää jossain keskustan puistossa, jossa ei olisi ahdasta ja turhaa hälyä.

“Ukrainalaislapset tuntevat Minan ja Kaidan nimeltä. Koirat tykkäävät lasten kanssa leikkimisestä ja saavat olla vastaanottokeskuksella täysin huomion keskipisteenä”

“Lapset osaavat jo muutaman vierailun jälkeen koirien käskyt suomeksi. Koirat tekevät pieniä temppuja lasten kanssa, ja olen antanut lasten ottaa kiinni varovasti ohjaksistakin.” Ronkainen kertoo.

Kaverikoiria ja ohjaajia kaivataan lisää

Jenni Ronkaisella on pitkä kokemus kaverikoiratoiminnasta. Nykyiset hollanninpaimenkoirat eivät vielä ole kaverikoiria, mutta hän uskoo, että kolmevuotias Minakin saa vähän myöhemmin oranssin huivin kaulalleen.

Tapahtumassa koirat nauttivat useiden paijaajien huomiosta ja vapaaehtoistoiminta antoi hyvän mielen myös koirien ohjaajille. Lasten välitön ilo oli tarttuvaa.

Ronkainen toivoo, että koiranomistajat lähtisivät mukaan kaverikoiratoimintaan. Koirakavereita kysytään enemmän kuin on mahdollista tarjota.

“Koirat tuovat iloa esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona, kouluissa, päiväkodeissa sekä erilaisissa tapahtumissa. Mukaan voi ilmoittautua Kennelliiton kautta”, Ronkainen kertoo.

Tilaisuuteen varattu puolituntinen kului nopeasti. Ronkaisen oli aika kertoa, että koirat alkavat jo väsyä.

Jokaisen päivästä tuli silminnähden parempi ja iloisempi. Kaverikoirat ovat tärkeitä, ja seuraavaa tapahtumaa varmasti jo odotetaan.