Kaivamattomat menetelmät ovat tulleet jäädäkseen vesijohto- ja viemäritöihin

Oulun Veden vastaava rakennuttajainsinööri Antti Hekkala tuntee hyvin sekä perinteiset että uudet menetelmät.

”Käytännössä täysin kaivamattomia menetelmiä ei ole olemassakaan, mutta kaivamattomilla ratkaisuilla kaivantojen määrä pysyy mahdollisimman pienenä”, Hekkala taustoittaa.

Hänen mukaansa kaivamattomat tekniikat ovat ensisijaisen tärkeitä erityisesti silloin, kun katutöitä ei tehdä samanaikaisesti tai ympäröivää luontoa ja rakennettua ympäristöä halutaan säästää. Jos kohde on tiiviisti rakennettua tai luonnonarvoiltaan merkittävä, pyritään valitsemaan ratkaisu, jossa maanpintaa rikotaan mahdollisimman vähän.

Kaivamattomalla menetelmällä toteutettu saneeraus on useissa kohteissa myös kustannuksien näkökulmasta perusteltu ratkaisu.

Kolme eri menetelmää

Suuntaporaus-menetelmässä porataan maahan uusi vaakasuuntainen reitti, jonka kautta putket voidaan vetää ilman, että koko katu tai piha täytyy kaivaa auki. Poran kärkeä ohjataan tarkasti haluttuun suuntaan ja syvyyteen. Ohjaus tapahtuu reaaliaikaisesti, ja poraus voi kulkea esimerkiksi tien, rautatien tai vesistön alta ilman, että pintarakenteita tarvitsee purkaa.

”Ennen työn aloittamista tehdään huolellinen suunnittelu ja maaperätutkimus. Tämä on tärkeää, jotta tiedetään, millaista maata porataan ja missä mahdolliset esteet, kuten kalliot tai muut rakenteet, sijaitsevat”, Hekkala kertoo.

Pakkosujutus on vesijohtojen saneerausmenetelmä, jota käytetään silloin, kun putken halkaisijaa ei voida pienentää. Tällöin uusi vesijohto asennetaan pakolla, eli vanha putki rikotaan samaan aikaan, kun uusi vedetään tilalle.

Vesijohdon saneeraukset toteutetaan yleensä sulan maan aikaan – siis toukokuusta marraskuun alkuun saakka. Vesijohtoja, joihin ei ole suoraan liitetty kiinteistöjä, voidaan saneerata myös talvella.

Sukitus on menetelmä, jolla vanha viemäriputki kunnostetaan ilman kaivamista. Vanhan putken sisälle asennetaan lasikuidusta tai polyesteristä valmistettu ”sukka”, joka kovetetaan paikoilleen. Tämä uusi sisäkerros muodostaa tiiviin ja kestävän pinnan vanhan putken sisälle.

”Sukitus ei juurikaan pienennä viemärin kokoa, joten menetelmä sopii hyvin runkoviemäreiden saneeraukseen. Samassa yhteydessä on tarkoituksenmukaista saneerata myös tarkastuskaivot”, Hekkala kertoo.

Putket Kiiminkijoen ali

Viime keväänä Hekkala osallistui projektiin, jossa Kiiminkijoen alitus toteutettiin suuntaporauksella.

”Menimme poraamalla joen ali noin 300 metriä”, hän kertoo.

Kyseinen hanke oli esimerkki siitä, kuinka tekniikka mahdollistaa myös haastavien kohteiden toteutuksen ilman laajoja kaivutöitä.

Kaivamattomat menetelmät eivät ole uusia, vaan niitä on käytetty jo kymmeniä vuosia.

”Itse asiassa ensimmäiset viemäripuolen toteutukset tehtiin jo 1980-luvun alussa. Siitä on nyt yli 40 vuotta. Nykyisin Oulun Veden saneerauksista vähän yli puolet voidaan toteuttaa ilman katujen auki kaivamista”, Hekkala huomauttaa.

Menetelmät, laitteet ja osaaminen ovat kehittyneet paljon ja käyttö on yleistynyt koko ajan.

Hekkalan mukaan kaivamattomien menetelmien käyttö tuskin vähenee tulevaisuudessa, päinvastoin.

”Tulevaisuuden infrarakentaminen kulkee koko ajan kohti kestävämpää ja ympäristöystävällisempää suuntaa, ja kaivamattomat menetelmät ovat siinä avainasemassa.”