Siirry suoraan sisältöön

Oulun hieno teollinen tarina tarvitsee tekoja jatkuakseen

Varhaiset kaupungit olivat uskonnollisia, hallinnollisia ja kaupallisia keskuksia. Oulukin perustettiin jo vuonna 1605. Kaupungit pysyivät kuitenkin pitkään pieninä. 1800-luvulla alkanut nopeampi kaupungistuminen johtui teollisesta vallankumouksesta, jonka seurauksena työn tuottavuus kasvoi ja tuotanto keskittyi suurempiin yksiköihin. Väestö kasaantui ja keskittyi työn perässä kaupunkeihin. Suomessa väestön keskittyminen on tapahtunut myöhemmin kuin eteläisemmässä Euroopassa. Vielä vuonna 1930 Oulussa asui vain vajaat 20 000 asukasta.

1800-luvun lopulla tärkeitä oululaisia tuotteita olivat terva ja puulaivat. Tarve käydä kauppaa loi tarpeen laivoille ja puulaivat loivat tarpeen tervalle. 1870-luvulla syntyi suurempaa valmistustoimintaa: mm. Åströmin nahkatehdas, Oulun villatehdas ja Oulun konepaja. Sodat loivat kysyntää monille tuotteille, mutta useat oululaisetkin teolliset yritykset ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin sotien jälkeen. Syitä talousvaikeuksiin olivat kysynnän heikkeneminen, siitä johtuva myyntihintojen alentuminen ja tuotantolaitosten välinen kilpailu.

Omistus alkoi keskittyä ja tuotanto sijoittui harvempiin suurempiin yksiköihin. Vahvimmat tuotantolaitokset pärjäsivät ja heikkojen kohtalona oli joutua lopetetuiksi. Edellä mainittujen villa- ja nahkatehtaiden lisäksi lopettamiskohtalon Oulussa kokivat esim. makeistehdas Merijal ja Toppilan Mallasjuomatehdas. Toppilan Mallasjuomatehtaan lopettamiseen päättyi Oulun vuosisatoja kestänyt merkittävän olutkaupungin historia. Mynthon-pastilleja on edelleen saatavilla. Niitä valmistaa Cloetta Suomi Oy. Miksi yritykset eivät rakentuneet noissa tapauksissa pääkonttoreineen Ouluun, vaan sijoittuivat muualle? Ehkä kysymys oli pääomista ja siitä, että pienen Oulun kaupungin kysyntäympäristö ei kenties mahdollistanut riittävän vahvojen yksiköiden syntyä.

Oululainen metsäteollisuus on kiinnostava kokonaisuus, joka ansaitsee pienen oman tarkastelunsa. Oululla on ollut metsäteollisuudessa raaka-aineiden saatavuuden ja kuljetusyhteyksien ansiosta luontaisesti vahva asema.

1800-luvun lopulla sahatavaran valmistus oli tärkeä paikallista laivojen valmistusta tukeva ala. Sahatavaraa riitti vientiinkin. Pateniemen saha perustettiin vuonna 1873. 1930-luvulla alkoi Oulussa myös selluloosaa valmistava kemiallinen metsäteollisuus. Oulussa toimi pitkään kaksikin tehdasta: Toppila Oy:n selluloosatehdas ja Oulu Oy. Myös metsäteollisuudessa vallitsivat samat lainalaisuudet kuin muussakin teollisessa toiminnassa. Teollisuus automatisoitui ja omistus keskittyi. Kehittäminen keskitettiin omistajalle tärkeimpiin yksiköihin, ja muiden kohtalona oli sulkeminen.

Metsäteollisuudessa Oulu on ollut onnekas. Meillä on kaupungissamme nykyisin vahva tehdasyksikkö ja sitä tukevaa alihankintateollisuutta. Stora Enson muuttaessa tuotteensa paperista kartongiksi menetettiin työpaikkoja, mutta nykyisellä yksiköllä on hyvä tulevaisuus ja pitkä elinikä. Oulun seudulla on myös muuta vahvaa metsäklusterin toimintaa; esimerkiksi talo- ja komponenttiteollisuutta, joiden jalostusaste on korkea. Nykypäivän sana on ekosysteemit, joka tarkoittaa sitä, että seudulle keskittyy toimijoita, jotka hyötyvät toisistaan. On helppo uskoa, että puuta jalostava teollisuus voi hyvin ja kehittyy alueella edelleen.

Myös monilla muilla teollisuuden aloilla on ollut yritystä. 1960-luvulla perustettiin esimerkiksi Medipolar ja Pohjolan kaapeli Oy. Lääketeollisuus ei ole isommin keskittynyt Ouluun, mutta Medipolarin jälkeläinen Fermion toimii edelleen täällä. Kaapeliteollisuuttakin on yhä Oulussa.

Eteläisen ja pohjoisen Suomen eroja tasapainottavilla alueellisilla tuilla ja muilla aluepoliittisilla päätöksillä on ollut merkittävä osansa Oulun kehityksessä. Teollisuusrakenteeltaan nykymuotoisen Oulun kehitys alkoi, kun kaupunkiin perustettiin vuonna 1958 yliopisto. Varsinaisesti yliopisto aloitti toimintansa vuonna 1959, ja yliopiston toiminta lähti hyvin liikkeelle. Pohjoissuomalaiset opiskelijat jäivät mielellään opiskelemaan pohjoiseen, kun aikaisemmin akateemisen tutkinnon saaminen edellytti muuttoa Helsinkiin tai Turkuun. Yliopisto perustettiin pohjoisen Suomen kehittymisen ja hyvinvoinnin turvaajaksi, ja sen roolin yliopisto tunnistaa tänäkin päivänä keskeisenä.

Todellinen onnenpotku Oululle oli vahva elektroniikan, tietotekniikan ja tietoliikenteen sektorin syntyminen. Ala työllistää hyvin ja kehittyy ilman raaka-aineiden tai logistiikan luomia rajoituksia. Ouluun ja Oulun seudulle on syntynyt merkittävä ICT-alan ekosysteemi, joka on maailmallakin tunnettu.

ICT-alan kehitys Oulussa on perustunut siihen, että korkeaa osaamista on ollut hyvin tarjolla. Ilman Oulun yliopiston vuonna 1965 perustettua tieto- ja sähkötekniikkaa tai 1970-luvulla avattua VTT:n Oulun yksikköä Oulussa tuskin olisi nykyisenkaltaista menestystä ja teollista ekosysteemiä. Suuri merkitys oli myös sillä, että Nokia Oy alkoi 1980 luvulla panostaa elektroniikkaan, sen tutkimukseen ja mm. tietoliikennetekniikkaan Oulussa.

Oulun vahvuus on varmasti kaikkien mielestä osaaminen. Monenlaiset osaamisperusteiset mm. ICT-yritykset sijoittuvat sinne, missä on riittävästi työvoimaa tarjolla. Hyvä esimerkki oli viime vuosikymmenen alkupuoli, jolloin matkapuhelinliiketoiminnan lakkauttamisen vapauttaman ammattitaitoisen henkilökunnan perässä Ouluun muutti kymmeniä kansainvälisiä yrityksiä ja syntyi satoja uusia yrityksiä. Jos osaajia on ja he haluavat asua Oulussa, niin alueen menestys on taattu. Nyt kuitenkin Oulussa toimivan ICT-sektorinkin suurin haaste on työvoimapula. Vakavana riskinä näen sen, että Oulu ei tulevaisuudessa pystyisi houkuttelemaan riittävästi nuoria Ouluun opiskelemaan ja rakentamaan elämäänsä tänne.

Oulun työvoimatarpeeseen ei enää riitä se, että pohjoissuomalaiset nuoret jäävät Ouluun opiskelemaan. Ikäluokat pienenevät ja tosiasiallinen tilanne on, että pohjoissuomalaiset nuoret lähtevät opiskelemaan Tampereelle, Turkuun, Jyväskylään ja Helsinkiin. Nuorten elämänpiiri on kasvanut ja vilkkaat hyvämaineiset kaupungit vetävät heitä puoleensa.

Oululla on vahvuutensa, joiden varaan sen on hyvä rakentaa tulevaisuuden vetovoimaansa. Oulussa on kulttuuria, monipuolista asumista aina keskustasta maaseudulle ja kaikilla luonto lähellä. Meiltä on myös hyvät yhteydet maailmalle. Ilman kovaa yritystä emme kuitenkaan pohjoisessa menesty. Meidän on tehtävä Oulua tunnetuksi ja nuorillekin houkuttelevaksi, jotta pysymme elinvoimaisena.

Yhtään vetovoimatekoa tai investointia ei kannata jättää tekemättä. Eikä vetovoimahaasteisiin ole yhtä ratkaisua, vaan asian eteen on tehtävä jatkuvasti töitä. Oulu onneksi tunnetaan siitä, että yhteistyö pelaa ja haasteidenkin edessä pystymme viemään asioita yhdessä eteenpäin.

Jouko Niinimäki
Oulun yliopiston rehtori


Takaisin pienlähettiläiden etusivulle